Kutsu reserviläisten kokoontumispaikkaan

Minäkin sain kutsun.
Ohjeet oli, henkilökohtainen hygieniavarustus mukaan ja kela-kortti.
Kokoontumispaikka Kuopion Niuvanniemen sairaala aula.

Mullekkin tuli kutsu....luvattiin antaa MG-42 omaksi ja 4 peltilootaa panosvöitä...

Täällä jo ollaan salaisessa paikassa. Aseet, vermeet ja patruunat jaettu. Hernekeittoa soppatykistä jne. Aika paljon ukkoa ja joku kiukkuinen spol-rouva kersanttikin. Se yllätti, että Suomen armeijalla on yhä hevosvetoista kalustoa. Juuri meni ohi reki, jossa kyydissä viestikaapelikelaa. Luulin, että nuo hevoshommat olisi loppuneet joskus 80-luvulla. No tietty on vanhempaa reserviläistä, jotka on sopimuksella ottaneet humman mukaan. Käy se noinkin.

No nyt tänne leirialueen sotilaskodin eteen karautti ylikersantin arvoinen mies koiravaljakolla ja Lahti-Saloranta -pikakivääri rekeen asennettuna. Vaihdettiin muutama sana ja tämä kertoi, että kun korona-aikaan ei Lapissa ole turisteja näkynyt, niin Suomen Puolustusvoimat on värvännyt koiravaljakkoyrittäjät osa-aikaisiksi armeijan leipiin. Valjakkokoirat ovat kuulemma oikea "salainen ase". Verenhimoisia tappajia, joille ei tarvite pimeässä metsässä kuin osoittaa suunta, niin repivät vihollispartion hetkessä kappaleiksi.

Tarkistko varmasti ettei osoite ollut Punainentori?

Joukkue. Tuosta mennään Punaisen torin yli niin että heilahtaa. Lahti-Saloranta täyssynteettisillä öljyillä ja kiihdyttimellä antaa tarvittaessa tulitukea.

Joo terveiset täältä jostakin myös! Itsellä tosin lyhyehkö keikka. Tyyliin taktisten kuvioiden kertaus, johtaminen, viestintä ja muuta sellaista, mitä pitää osata jos tulee nopea lähtö. Itse kotiudun jo ylihuomenna. Lahti-Salorannalla punapistetähtäimellä zoomailtiin, muttei päästy edes ampumaan.

Tiukka kertausjakso alkaa olla takana. Seuraavaksi alamme tekemään mastoon sissejä varten ase ja muonakätköjä. Olemme lähellä itärajaa ja rajan takaa on kuulunut jo viikon verran raskaiden moottoriajoneuvojen taukoamatonta ääntä. Rajan taakse on lähetetty myös tiedustelupartioita, joista kaikki eivät ole palanneet omalle puolelle. Tilanne on hyvin jännittynyt. Seuraavaksi on tulossa YLkp ja saadaan tänne lisää joukkoja kaivamaan mm. juoksuhautoja. Toivottavasti aika ei lopu kesken.

Kiva leiri oli. Partiolaisten solmuleiri. Opittiin uusia solmuja ja erilaisia naruja ja narut sai lopuksi jokainen itelleen muistoksi. Yötö oltiin Forssan aseman odotussalissa. Aamulla saatiin kaurapuuroa syötäväksi. Kurssin vetäjä itse oli 13v. vaikka näyttikin ihan kuin 7v. Sille naurettiin koko yö pimeässä salissa ja paleltiin.

Häh, minä en ole saanut mitään kutsua. Ei tässä vanhoja olla 51vuotta, saappaat jalassa odotellaan täysi pakkasvarustus päällä ja reppu täynnä grillimakkaraa ja piimää.

Mutta entäpä jos???No sitten ainakin nämä varsin viisaat opit loppuu ja tositoimet alkaa.Eikä piilopaikka löydy äidinhelmasta eikä sängynalta!Housunpuntit alkaa tutista totissaan!

Saimme tiedon, että toiminta alkaa, kun Säkkijärven polkka pyörätää käyntiin.

Nyt juhlitaan jääkiekon olympiakultaa! Päivän kunniaksi omakustanteiset hyvät kahvit sodesta!

Tänään lähdimme kohti tuntematonta päämäärää. Pasin lavalla ei tällaisella säällä ole kovin mukava matkustaa. Mutkittelimme pitkin metsäautoteitä ja sivuteitä eteenpäin. Välillä matkanteko oli kovin pomppuista. Olimme kaikki hyvin jännittyneitä mutta toiveikkaita kohtalostamme. Kolme tuntia matkattuamme autokaravaani pysähtyi. Ulkopuolelta kuului puheen sorinaa. Olimmeko nyt perillä? Vänrikki komensi meidät pois lavalta Pasin viereen kolmiriviin. Olimme tulleet sotilakodin pihaan ja kohta mässyttäsisimme munkkeja ilomielin hyvän kahvin kera ennen tositoimiin ryhtymistä.

Raja hiljentyi yllättäen. UAZien ja GAZien transponderit on sammutettu.

Tiesittekö, että Lahti-Saloranta -pikakiväärin teräsvaippaluoti läpäisee vihollisen miehistönkuljetusvaunun sivulta päin?

Lähdimme sotilakodista kolmen päivän munkkisulkeisten jälkeen. Nyt on joka miehellä energiavarastot täynnä tuleviin koitoksiin. Liikumme vain yöaikaan ja olemme nyt metsätukikohdassa jossakin päin Itä-Suomea. Olemme tehneet lumihankeen tunneleita, joissa kuljemme ryömien. Olemme täysin vihollisen näkymättömissä. Olemme saaneet myös ilmatorjuntaohjuksia varustukseemme. Muutama drone on jo ammuttu alas ja ne oli vihollisen vakoilulaitteita.

Täällä itärajalla on havaittavissa erikoinen ilmiö. Jos ottaa kypärän pois päästä niin hiukset nousevat pystyyn säännöllisesti noin viisi kertaa minuutissa. Kuulemma rajan takana on suurtehoilmavalvontatutka laitettu maksimiteholle ja pyöriessän se aiheuttaa 10 kilometrien päähän magnetoinduktiivisenimpedanssideltakentän mikä nostaa hiukset pystyyn.

Puoli viikkoa mennyt nyt Ahvenanmaan saaristossa, tarkemmin kertomatta missä, linnoitustöissä. Kännykkää ei tarvinnut jättää kotiin onneksi. Toivottavasti pääsisin pääsaarelle isomman joukon pariin, kun siellä on sentään bajamajat, täällä pitää kaivaa kuoppia.

Olemme viikon verran asentaneet noin sentin kanttiinsa olevia signalointitunnistimia suurimpien liikenneväylien varteen hyvin piilossa oleviin salaisiin paikkoihin. Näitä hyödynnetään hyökkääjän autokolonnien tuhoamisiin, kun tiedetään signalointimerkin sijainti suhteessa ajoneuvorivistöön. Tykistö tai/ja Ilmavoimat pysäyttää ensin kolonnan alkupään tuhomalla ja sitten tuhoaa helposti loput paikalleen pysätyneet ajoneuvot.

Ahvenanmaan saaristossa asentelemassa pienikokoisia "riistakameroita" valvomaan tiestöä. Näitä on sinänsä helppo laittaa vaikka linnunpönttöön tai naamioida oksanhaaraan. Vaan ihmeesti täälläkin on lunta. Aurinko ruskistaa jo lärviä päiväsaikaan. Illalla käydään saunomassa vuokramökeillä. Sotku ei ilmeisesti pääse käymään täällä Ålannin puolella.

Tänään olemme harjoitelleet lumisen suoaukean ylitystä rivimuodostelmassa. Neljännen harjoituskerran jälkeen ylitys meni mallikkaasti heilahtaen. Olemme myös tehneet lumikieppejä missä olemme yöpyneet. Alamme olla valmiita sissejä kohtaamaan kaikki sotilaan haasteet. Viimeisenä saamme vielä lainopillista koulutusta, jotta selviämme kenttäoikeuden istunnoissa meihin kohdistetuista maanpetossyytteistä mikäli on mennyt tehtävää suorittaessa pupu pöksyyn.

käsky kävi minullekkin, ollaan tosin alussa vasta, tänään ollaan tuntikaupalla odotettu varuskunta sairaalassa jonossa ilman paitaa housut valmiiksi alhaalla peräsuolen tarkastukseen pääsyä, sitä ennen ei päästetä tosi toimiin, lääkäri tuntuu vain olevan kiireinen ja odottavan aika on pitkä, onneksi sairaanhoitaja on käynyt tuomassa vettä ettei kukaan kuole nestehukkaan ja on samalla lohduttanut pelokkaita, hoitaja on myös varoittanut että rektosskoopeista on pulaa joten lääkäri voi joutua käyttämään vanhempia pitempi piippusia paksumpaa kaliperiä olevia skooppeja mitkä voivat sattua, näkä tässä vain alkaa olla, hernekeittoa ei jostain syystä ole vielä voitu tarjoilla meille, juuri nyt hoitaja kävi iloisesti ilmoittamassa että lääkäri saapuu ihan kohta ja tarkastukset jatkuvat, näytti tuovan myös sairaala kärryllisen kumihanskoja ja liukuvoide purkkeja tutkimus paikalle

Tänään pääsimme etulinjasta takakasarmin kakkostupaan lepäämään. Samalla alkoi kasarmiäksiisi. Jouduimme yhdistettyyn polkupyörä-suksisulkeisiin paraatikentällä. Tästä kun selviää hengissä niin sissipartion keikka on kuin lomareissu. Armeijan pyörät ovatkin nykyisin bmx-filoja. Ne on kevyitä kantaa mukana myös sissireissuissa. Tosin en ollut varusmiesaikana ajanut pyörällä sukset jalassa ja happinaamari päässä täyspakkauksella. No nyt tuli sekin koettua 30km suksipyörämarssilla. Huomenna jatkamme harjoitteita ilomielin ja msrssilauluja laulaen.

Jihuu, oletko mies?

Olen iloinen, että lähdet!!!!

Nämä on nyt meidän suosikkeja!

alku on kovaa, en ole muutamaan päivään jaksanu kirjoitella, lääkärin tarkastuksesta on onneksi selvitty, kivuliasta oli kun lääkäri joutui käyttämään isomman kaliperin skooppia, myös liukkaria piti säästää koska reserviläisiä on vielä paljon tulossa tarkastukseen, kumihanskat lääkäri vaihtoi joka 10 tutkittavan kohdalla, omalla kohalla sattui tuuri kun lääkäri vaihtoi juuri uuet hanskat, kipeää teki kyllä kun lääkäri tähysti pohjaan asti ja oli muutenki kiireinen ja kovakourainen, onneksi sairaanhoitaja lohutti itkeviä, sen jälkeen on sitte varusvarastolta haettu varusteet ja pukeuduttu vanhoihin mkuuskakkosiin, tärkeimmät harjotukset ovat myös alkaneet, olemme harjoitelleet ohjattuja aamu ja iltatoimia, pinkan ja punkan särmäystä, toimistokäyttäytymistä, puhuttelua ja tervehtimistä, sekä tupa ja alue siivousta, nämähän ovat hyvin tärkeitä taitoja suomen puollustusvoimissa, ensiviikolla saadaan ehkä morsiamet ja päästään harjoittelemaan, näläntunne on myös hellittänyt kun saatiin vihdoinkin hernerokkaa ja vanikkaa, ei olisi kylläkään pitäny ahmia, vessassa käynti on monella vielä tuskaa itseni mukaanlukien johtuen lääkärin tutkimisesta johtuvasta kivusta takapuolessa, onnekkaimmat meistä ovat jo päässeet toimimaan apupäivystäjinä

Ahvenanmaalla nimeltä mainitsemattomassa saaressa tehty kantalinnoituslaitteita, konekiväärikorsuja ja kokonaisia tykkiasemia. Kaikki on täydellisessä ilmasuojassa naamioverkkojen ja puuston suojassa. Osaston dronella tarkastettu, että myös ip-suojaus on kunnossa, eikä ajoneuvojen jälkiä ole paljastamassa asemia.

joomullekin tuli kutsu mutta en nyt pääse kun huomenna lento barcelonaan ..mutta ehkä ens kerralla

Nyt on täpärät paikat. Sa-Int suuntimakompassi meni aivan sekaisin ja ajauduimme vihollislinjojen taakse. Jouduimme kaivautumaan poteroihin, mutta onneksi lähisuolle pudotettiin muonatäydennystä ja saimme paluumatkaa varten evästä. Olemme juuri saapuneet omien linjojen etuvartion etummaisen piikkilankaesteen eteen ja yritämme saada yhteyttä vartiomieheen. Näyttää kaveri siellä pelaavan Counter Strikeä kännykällä eikä huomaa mitä etumaastossa tapahtuu. Onneksi oma drone havaitsi meidät ja ilmoitti siitä etuvartion valpaalle vartiomiehelle. Nyt olemme taas turvallisesti omassa korsussa. Kohta lähdemme takalinjoille huoltotoimiin.

Täysin yllättäen ja pyytämättä me luovutimme tänään varustuksemme varushuoltoon ja saimme siviilivarusteemme takaisin. Nyt olemme matkalla kokoontumispaikkoihimme pitkin Suomea. Kohta ollaan taas Forssan rautatieasemalla mistä jatkoyhteys hoituu kohti kotia. Mukava palata reilun kuukauden mittaiselta kertausharjoitusjaksolta sivvilielämän pariin.

Forssan rautatieasemalla olikin jo uutta vaihtoporukkaa kokoontumassa. Muutamilla oli omia varusteita, kuten kilpatason tarkkuuskivääreitä mukana. Kyselivät meiltä kotiutuvilta, että oliko rankka reissu ja sillee. Heillä olikin arvelu, että Lappiin päin olisivat menossa.

Toinen päivä kertaamassa. Yllätys oli suuri, kun harjoituspaikkana oli iso teollisuushalli, entinen korjaamo. Täällä harjoitellaan Bayraktar-dronekaluston käyttöä ja etäohjaamista. Simulaattoreita ja isoja näyttöjä seinät täynnä. Oikeita Bayraktareja ei vielä ole Suomeen saatu tehtaalta, vaan kamerat on kiinnitetty pienempiin siviiliversioihin. Porukka on innoissaan.

Uuden drone-kaluston käyttöä on harjoiteltu valoisan ja pimeän aikaan. Tehokkaita pelejä. Saatiin jo kokeilla harjoitusammuksilla osumista vanerista tehtyihin maaleihin. Taitavimpia on jo värvätty puolustusvoimiin töihin. Eräs 30-v insinööri houkuteltiin insinööriupseerin vakanssille.