Rikkinäisyydestä

Mun yks tuttu onkin jo heittänyt mut pois, kun on saanut uusia ja omalle tasolleen paremmin sopivia ystäviä, teki kyllä jo aiemminkin selväksi etten hänen ystäviin kuulunut, olin vaan se, johon purki pahaa oloaan ja myönsikin sen ettei muuksi kuin tukihenkilöksi mua tarvinnut. Ei mun jutut häntä ikinä kiinnostanut, joten lopetin itsestäni puhumisen, mikä tuntui miellyttäneen häntä, ei löytynyt empatiaa, oli tunnekylmäkin silloin, kun läheiseni menetin, pari kuukautta hautajaisten jälkeen, kun nähtiin, ensitöikseen haukkui mun ulkonäköni, järkytyin, olisin odottanut jotain inhimillisyyttä toisen surusta johtuvaan masennukseen ja monilla menetykset näkyy kasvoissa, ei jaksa huolehtia, ei näyttää freesiltä jne....
Toivotan tuolle tutulle hyviä jatkoja, tuskin enää pitää yhteyttä mun suuntaan, kun on jo heittänyt sivuun, enkä odotakaan sitä, olin vaan hyödyksi aikani ja nyt ei tarvi mua siihen hommaan. Eipä mulla hauskaa ja mukavaa ollut hänen kanssaan kuin joskus alussa, tuon haukkumisjutun jälkeen ei ole tehnyt mieli edes naamatusten nähdä, en mä nyt jatkuvasti viitsi joutua kuulemaan mitä kaikkea mun ulkonäössä on vialla. Ei hän itse nyt niin täydellinen pretty woman ole, ett on oikeutettu muita haukkumaan, kyllä niitä vikoja löytyy hänestäkin, kun viitsisi itseään kunnolla peilistä katsella, ehkä saa joltakulta omantasoiselta tutulta kuulla muutamat totuudensanat hänkin, oppisi olemaan hiljaa muiden ulkonäöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Mun yks tuttu onkin jo heittänyt mut pois, kun on saanut uusia ja omalle tasolleen paremmin sopivia ystäviä, teki kyllä jo aiemminkin selväksi etten hänen ystäviin kuulunut, olin vaan se, johon purki pahaa oloaan ja myönsikin sen ettei muuksi kuin tukihenkilöksi mua tarvinnut. Ei mun jutut häntä ikinä kiinnostanut, joten lopetin itsestäni puhumisen, mikä tuntui miellyttäneen häntä, ei löytynyt empatiaa, oli tunnekylmäkin silloin, kun läheiseni menetin, pari kuukautta hautajaisten jälkeen, kun nähtiin, ensitöikseen haukkui mun ulkonäköni, järkytyin, olisin odottanut jotain inhimillisyyttä toisen surusta johtuvaan masennukseen ja monilla menetykset näkyy kasvoissa, ei jaksa huolehtia, ei näyttää freesiltä jne....
Toivotan tuolle tutulle hyviä jatkoja, tuskin enää pitää yhteyttä mun suuntaan, kun on jo heittänyt sivuun, enkä odotakaan sitä, olin vaan hyödyksi aikani ja nyt ei tarvi mua siihen hommaan. Eipä mulla hauskaa ja mukavaa ollut hänen kanssaan kuin joskus alussa, tuon haukkumisjutun jälkeen ei ole tehnyt mieli edes naamatusten nähdä, en mä nyt jatkuvasti viitsi joutua kuulemaan mitä kaikkea mun ulkonäössä on vialla. Ei hän itse nyt niin täydellinen pretty woman ole, ett on oikeutettu muita haukkumaan, kyllä niitä vikoja löytyy hänestäkin, kun viitsisi itseään kunnolla peilistä katsella, ehkä saa joltakulta omantasoiselta tutulta kuulla muutamat totuudensanat hänkin, oppisi olemaan hiljaa muiden ulkonäöstä.

Itsekin olen kohdannut elämäni aikana jonkun samanlaisen itseensä täynnä olevan. Nämä yrittävät nostaa omaa arvoaan arvostelemalla toisia. Taitavat kuitenkin olla jotenkin lapsen tasolle jääneitä tunnetasolla, kun eivät osaa olla hienotunteisia ja empatiataitoisia.

Joo, kyllä kannatti tentata..,

Anonyymi kirjoitti:

Joo, kyllä kannatti tentata..,

Kerro lisää olen valmis diiliin.