Tein taas illalla jotain tosi tyhmää kun vahingossa seurasin entistä ihastustani toisesta somesta ja muitakin hekilöitä kunnes tajusin että kaikki saivat tästä ilmoituksen. Saa näyttämään mut tyhmältä kun he luulevat että en ole päässyt yli heistä. Olivat he kavereitani tai enemmän. Faktahan se onkin. En ole yli päässyt.
Kärsin jonkin laista yksinäisyyttä ja jään roikkumaan vanhojen perään. Somessa minulla on nykyään todella pieni seuraaja yhteiskunta ja tekisi jo mieli poistaa kaikki somet kun muilla menee niin hyvin siellä ja näkevät että itseltäni lähinnä kavereita vaan lähtenyt.
En tiedä miten edes päädyin tähä tilanteeseen. Olen normaalisti elämänhaluinen positiivinen nuori mies ja pidän itseäni ihan hyvän näköisenä ja osaan arvostaa itseäni. Nyt olo tuntuu siltä että tekisi mieli luovuttaa kaiken suhteen. Seurustellu en ole. Säätö oli kesänä mutta hän kiltisti jätti sanoen että tunteet hiipunut ja heti oli uuden jätkän kimpussa. Tämä ei kummiskaan ollut se nuoruuden ihastukseni jossa alussa kerroin. Vaikka häntäkin vahingossa seurasin ei se minua lähinnä enää kiinosta.
Jos mulla on toivoa elämän suhteen pilaan sen samantien. Olen vaan tyhmä.
Kertokaa jotain elämän myönteistä mulle tuntuu että oon vaa epäonnistunu mun 19 vuoden elämäni aikana.
:,(
Olen tyhmä, yksinäinen, surullinen :(
4
230
Vastaukset
- Anonyymi
Sellaista sattuu, että joskus on vaikeaa. On normaalia tuntea olonsa surulliseksi. Mutta jos ne ihmiset lähtee sun elämästä, ne ei ole sen arvoisia. Kyllä niitä hyviä ihmisiä tulee, mieti hyviä asioita jotka tekee sut iloiseks. Mäkin oon menettäny kavereita, poikaystävän ja muutenkin tuntuu väliltä että oon ihan yksin. Mutta se on vaan elämän vaihe, jonka pitää vain kestää. Löydät hyviä ihmisiä sun elämään, lupaan sen:) me kaikki löydämme, joskus siihen menee aikaa. Älä murehdi liikaa, vaan nauti elämästä. Toivottavasti sanoistani oli jotain hyötyä. Tsemppiä:)
- Anonyymi
kiitos
- Anonyymi
Kuulostaa tutulta. Täällä kirjoittelee kohta 17-vuotias tyttö. Mä en oo koskaan ollut suosittu, vaan mulla on ollut se yksi hyvä kaveri ala-asteelta asti. Lukion alettua (hän meni toiseen lukioon) jäin ihan yksin. En saanut lukiosta kavereita, koska en uskaltanut puhua kenellekään. Ahdistuksen ja masennuksen vuoksi jouduin siirtymään nettilukioon. Tämän yhden kaverin kanssa välit eivät enää ole samat, koska emme näe enää päivittäin. En ole koskaan seurustellut, eikä kukaan ole koskaan ollut ihastunut muhun. Minä puolestani olin yläasteella epätoivoisesti ihastunut rinnakkaisluokan poikaan, mutta hän on juuri sellainen, joka todennäköisesti nauraisi päin naamaa, jos olisin mennyt juttelemaan hänelle. Itsetuntoni ja -kunnioitukseni on nollassa. Vihaan sitä, miltä näytän.
En jaksa uskoa, että asiat muuttuisivat parempaan päin. Olen yksinäinen ja väsynyt, enkä jaksa enää innostua mistään. Tiedän, että joku voisi sanoa, että "Lopeta tuo itsesäälissä rypeminen ja ryhdistäydy". Yritetty on. Olen silti käynyt ihmisten ilmoilla, en ole erakoitunut kotiin. Kun näen kaupungilla muita nuoria (olivat he sitten poikia tai tyttöjä) koen heti, että he tuomitsevat ja nauravat minulle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1251278
- 95932
Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait89924Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?
Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede25877Tuleeko Martinasta rouva Muhis
Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat293770- 95748
- 34648
- 109646
Oletko miettinyt sitä
Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.50581Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.
Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet131568