HS mielipidekirjoitus - vanhempi haluaa 4-vuotiaan sähköhoitoon ADHD:sta

Kyseisen jutun nuori oli murrosikäinen jolle JO 4 vuotiaana oli diagnosoitu ADHD.

Olen todella iloinen, etten mennyt sähköhoitoon SSRI-vieroituksen jälkeen vaikka sitä suositeltiinkin ja säästin aivojani lisäharmilta. Siinä vaiheessa kun olisi vielä aivonsakin sähköttänyt kaikkien turhien vahingoittavien pillerien jälkeen mitä määrättiin iatrogeenisesti aiheutettuihin oireisiin. Olin silloin jo herännyt ja tajunnut millaiseen ansaan olin kävellyt. Suhtauduin suurella skeptisyydellä jo silloin sähkö"hoitoon", kun kärsin psyykenlääkkeiden puhkaisemista hermostollisista oireista.

Tutkija John Read on aiheesta todennut jotenkin niin ettei milloinkaan muulloin ole törmännyt niin hataraan tutkimusnäyttöön kuin sähköhoidon kohdalla millä näytöllä sitä perustellaan. Pitkäaikaisteho on todennäköisesti olematon.

Vaikuttaisi että mitä pitempään ja reilummin siellä käy sitä korkeammat riskit siinä on. Ja monet käyvät uudelleen ja yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kannata ihmetellä jos ei ole kohta muistia pystyä kuntoutumaan.

Vanhemmat jotka painostavat alaikäistään sähköhoitoon sietäisivät minusta ensin itse käydä koe-erän ennenkuin lapsiensa kehittyviä aivoja sähköttävät. Miten tuo muutenkaan ilmiöön nimeltä ADHD vaikuttaa? Eiköhän se aivojen vaurioittaminen vaan pahenna hiljalleen kykyä olla koostunut, keskittymiskykyinen ihminen.

Ei tarvi kauaa nettiä ja ihmisten kokemuksia koluta kun löytää suoranaisia aivovauriokuvauksia sähköhoidosta. Pitkäkestoiset muistin ja kognition ongelmat on vaurio aivoille.

Anonyymi kirjoitti:

Olen todella iloinen, etten mennyt sähköhoitoon SSRI-vieroituksen jälkeen vaikka sitä suositeltiinkin ja säästin aivojani lisäharmilta. Siinä vaiheessa kun olisi vielä aivonsakin sähköttänyt kaikkien turhien vahingoittavien pillerien jälkeen mitä määrättiin iatrogeenisesti aiheutettuihin oireisiin. Olin silloin jo herännyt ja tajunnut millaiseen ansaan olin kävellyt. Suhtauduin suurella skeptisyydellä jo silloin sähkö"hoitoon", kun kärsin psyykenlääkkeiden puhkaisemista hermostollisista oireista.

Tutkija John Read on aiheesta todennut jotenkin niin ettei milloinkaan muulloin ole törmännyt niin hataraan tutkimusnäyttöön kuin sähköhoidon kohdalla millä näytöllä sitä perustellaan. Pitkäaikaisteho on todennäköisesti olematon.

Vaikuttaisi että mitä pitempään ja reilummin siellä käy sitä korkeammat riskit siinä on. Ja monet käyvät uudelleen ja yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kannata ihmetellä jos ei ole kohta muistia pystyä kuntoutumaan.

Vanhemmat jotka painostavat alaikäistään sähköhoitoon sietäisivät minusta ensin itse käydä koe-erän ennenkuin lapsiensa kehittyviä aivoja sähköttävät. Miten tuo muutenkaan ilmiöön nimeltä ADHD vaikuttaa? Eiköhän se aivojen vaurioittaminen vaan pahenna hiljalleen kykyä olla koostunut, keskittymiskykyinen ihminen.

Ei tarvi kauaa nettiä ja ihmisten kokemuksia koluta kun löytää suoranaisia aivovauriokuvauksia sähköhoidosta. Pitkäkestoiset muistin ja kognition ongelmat on vaurio aivoille.

Edes psykiatrit eivät ole yksimielisiä siitä, mistä ADHD syntyy tai siis mikä on sen etiologia. Esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tuo esille Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, että ongelmat varhaisissa kiintymyssuhteissa aiheuttavat usein samantyyppisiä ongelmia kuin ADHD. ADHD oireet ovatkin usein päällekkäisiä monien psykiatristen häiriöiden kanssa eikä oikeasti ole aina luotettavia diagnostisia välineitä, jolla "oikea" ADHD erotetaan muusta käytösoireilusta. Yleensä noin pienille lapsille ei edes anneta diagnooseja, vaan toimitaterapiaa ja muuta kuntotutusta käytösongelmiin. Lisäksi ADHD puhtaimmillaankaan ei ole mikään sairaus, se on neurobiologinen piirre ihmisessä ja se korostuu etenkin pikkulapsilla, koska he eivät ole vielä oppineet säätelemään omaa toimintaansa ja tunteitaan. Sen takia ADHD piirteet lievenevät useimmilla kun he kasvavat ja kun heidän aivonsa kehittyvät. Etenkin jos he ovat saaneet riittävästi aikuisten tukea ja ohjausta käytöksensä säätelyyn esim. koulussa on riittävästi aikuisten läsnäoloa ja ohjausta. Voisi olla, että moni vilkas ja motorisesti levoton lapsi hyötyisi pekästään siitä, että ei joutuisi kasvamaan suurinta osaa lapsuuttaan keskellä villiä lapsilaumaa ilman aikuisten läsnäoloa ja selkeitä sääntöjä. Mutta koska koulujen resurssit ovat olemattomia, säädellään lasten käytöstä stimulanteilla. En kyllä alkaisi mitään sähköhoitoa tarjoamaan nelivuotiaalle, jopa stimulantit ovat parempia vaikka niidenkin tutkimusnäyttö on heikkolaatuista ja vaste vaihtelee surkeasta eli olemattomasta keskinkertaiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen todella iloinen, etten mennyt sähköhoitoon SSRI-vieroituksen jälkeen vaikka sitä suositeltiinkin ja säästin aivojani lisäharmilta. Siinä vaiheessa kun olisi vielä aivonsakin sähköttänyt kaikkien turhien vahingoittavien pillerien jälkeen mitä määrättiin iatrogeenisesti aiheutettuihin oireisiin. Olin silloin jo herännyt ja tajunnut millaiseen ansaan olin kävellyt. Suhtauduin suurella skeptisyydellä jo silloin sähkö"hoitoon", kun kärsin psyykenlääkkeiden puhkaisemista hermostollisista oireista.

Tutkija John Read on aiheesta todennut jotenkin niin ettei milloinkaan muulloin ole törmännyt niin hataraan tutkimusnäyttöön kuin sähköhoidon kohdalla millä näytöllä sitä perustellaan. Pitkäaikaisteho on todennäköisesti olematon.

Vaikuttaisi että mitä pitempään ja reilummin siellä käy sitä korkeammat riskit siinä on. Ja monet käyvät uudelleen ja yhä uudelleen ja uudelleen. Ei kannata ihmetellä jos ei ole kohta muistia pystyä kuntoutumaan.

Vanhemmat jotka painostavat alaikäistään sähköhoitoon sietäisivät minusta ensin itse käydä koe-erän ennenkuin lapsiensa kehittyviä aivoja sähköttävät. Miten tuo muutenkaan ilmiöön nimeltä ADHD vaikuttaa? Eiköhän se aivojen vaurioittaminen vaan pahenna hiljalleen kykyä olla koostunut, keskittymiskykyinen ihminen.

Ei tarvi kauaa nettiä ja ihmisten kokemuksia koluta kun löytää suoranaisia aivovauriokuvauksia sähköhoidosta. Pitkäkestoiset muistin ja kognition ongelmat on vaurio aivoille.

Se tunne, kun yrität iatrogeenisesta aivovauriosta kärsivänä selittää lääkärille tai hoitajalle juurta jaksain, että ei - nyt ei ole kyse mistään masennuksesta... :((

Anonyymi kirjoitti:

Edes psykiatrit eivät ole yksimielisiä siitä, mistä ADHD syntyy tai siis mikä on sen etiologia. Esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tuo esille Kiintymyssuhteet elämänkaaressa, että ongelmat varhaisissa kiintymyssuhteissa aiheuttavat usein samantyyppisiä ongelmia kuin ADHD. ADHD oireet ovatkin usein päällekkäisiä monien psykiatristen häiriöiden kanssa eikä oikeasti ole aina luotettavia diagnostisia välineitä, jolla "oikea" ADHD erotetaan muusta käytösoireilusta. Yleensä noin pienille lapsille ei edes anneta diagnooseja, vaan toimitaterapiaa ja muuta kuntotutusta käytösongelmiin. Lisäksi ADHD puhtaimmillaankaan ei ole mikään sairaus, se on neurobiologinen piirre ihmisessä ja se korostuu etenkin pikkulapsilla, koska he eivät ole vielä oppineet säätelemään omaa toimintaansa ja tunteitaan. Sen takia ADHD piirteet lievenevät useimmilla kun he kasvavat ja kun heidän aivonsa kehittyvät. Etenkin jos he ovat saaneet riittävästi aikuisten tukea ja ohjausta käytöksensä säätelyyn esim. koulussa on riittävästi aikuisten läsnäoloa ja ohjausta. Voisi olla, että moni vilkas ja motorisesti levoton lapsi hyötyisi pekästään siitä, että ei joutuisi kasvamaan suurinta osaa lapsuuttaan keskellä villiä lapsilaumaa ilman aikuisten läsnäoloa ja selkeitä sääntöjä. Mutta koska koulujen resurssit ovat olemattomia, säädellään lasten käytöstä stimulanteilla. En kyllä alkaisi mitään sähköhoitoa tarjoamaan nelivuotiaalle, jopa stimulantit ovat parempia vaikka niidenkin tutkimusnäyttö on heikkolaatuista ja vaste vaihtelee surkeasta eli olemattomasta keskinkertaiseen.

Jos nykyaikana ei pärjää massan seassa koulussa, alkavat kohta opettajat terveysalan ammattilaisapuje kanssa painostamaan lapsen vanhempia aloittamaan lapselle stimulantteja. Semmoinen maailma nykyään.

Niiden stimulanttien sitten pitäisi lapset auttaa koulumenestykseen ja välttämään mahdolliset ADHD:n tuottamat ongelmat elämässä menestymiselle. En tiedä mikä se idea on, pitää lasta stimulanteissa lapsuusikä? Koko elämä? Tietyt ajanjaksot jolloin opiskellaan? Laittaa aina nappi suuhun kun pitäisi keskittyä?

Mitä tekee stimulanttien ynnä muiden psyykenlääkkeiden syöttäminen alaikäisen aivo- ja tunnekehitykselle sekä hermostolle? Lääkkeissä on AINA toinen puoli sen fantsun suotuisan vaikutuksen lisäksi joka voi ulottua myös arvaamattominkin tavoin tunne-elämään ynnä muuhun. . Masennuslääkkeissä se on esim tunne-elämän leikkautuminen, en tiedä mikä se on stimulanteissa, kenties jotain samaa?. Itsellä oli myös apaattinen olo ja päiväväsymys kun aineen myönteiset vaikutukset alkoi pitemmässä käytössä hävitä. Eli lääkkeen alussa tuoma energia muuttui jossain vaiheessa väsyttäväksi ja lamaannuttavaksi ja tiesin sen olevan haittavaikutus koska olo oli normaalimpi lääkkeestä erossa kun siitä taistelujen kautta irti pääsi. Lopetuksessa unet meni ja tässä vaiheessa tilalle tulikin levoton olo kun aivoni ja hermostoni kävivät shokkitilaa vuosien käytön vieroituksesta.. Lopuksi kun ynnäsin lääkkeen hyödyt haittoihin tajusin että minulla oli mennyt pitkiä ajanjaksoja elämästä haittojen ja vieroitusoireisen kanssa kamppailuun tai yrittäen säätää lääkeannosta sopivaksi. Olin jopa luullut lääkkeen haittojen olevan omia ongelmiani. Haitat vain lisääntyivät vaivihkaa lisääntymistään vuosien mittaan huipentuen vieroituksessa.

Minulle syötettiin SSRI "lääkkeitä" vuosia nuorena aikana, kun aivoni vielä kehittyivät. Tunnen syvää pahaa oloa ajatuksesta että psykiatrian lääkkeitä syötetään nuoremmille tai sähköhoitoa annetaan tietäen mitä niistä voi seurata ja kuinka lapsi on niin avuttomassa tilassa kaikkien näiden päällepäsmärien kanssa jotka lääkkeitä tuputtavat ja kenties huonompi tulkitsemaan niiden vaikutusta itseensä ja ilmaisemaan haittoja saatika hahmottavat oikeutensa vielä huonommin. Onneksi itse sain sentään 18 vuotiaaksi kasvaa ilman mitään tietoa psyykenlääkkeistä, mutta valitetravasti tämä naiivius kostautui. Kamala ajatus olisi jos oma vanhempi olisi minut moisiin laittanut ja prosessoida sitä aikuisena että lapsuus olisi mennyt pillereissä ilman omaa valintaa. (Nyt saan vaan miettiä sitä etten koskaan tiedä millaiseksi elämäni olisi voinut muodostua ilman lääkesotkuja ja tosiasiallisesti en koskaan tehnyt täysin informoitua suostumusta lääkkeenkäyttöön).

Mitä itse opin psyykenlääkkeistä kuten masennuslääkkeet on, että en usko että psykiatrian tarjoamat lääkkeet kykenevät pitkällä tähtäimellä tuottamaan jatkuvasti suotuisia tuloksia, vaikutus voi muuttua, loppua ja niin päin pois ja tämä on hyvin todennäköistä.
En ihmettelisi yhtään jos jo nuoruusiästä lähtevä lääkintä tuottaa pysyviä psykiatrian asiakkaita ja pillerit kroonistavat vaivat ja luo uusia. Väärintulkintojen mahdollisuus iatrogeenisissa vaurioissa on ihan perus psykiatriaa. Siinä vaiheessa kun pillerit eivät enää toimikaan, tai seuraa haittaa, alkaa sähköhoitotuputus.

Keho ja hermosto ovat fiksummat kuin psykiatrian tarjoamat rohdot. Keho pyrkii vastustamaan psykiatristen aineiden häiritsevää vaikutusta tekemällä muutoksia, mikä hiljalleen heikentää lääkkeen tehoa, jopa lopettaa tehon, kehittää toleranssia tai myönteinen vaikutus alkaakin muuttua negatiivisemmaksi tai vaikutus muuttua. Lääkkeen suotuisa vaikutus voi tullakin siitä että aivojen toimintaa häiritään mikä saa aivot reagoimaan siihen tekemällä muutoksia mutta tämä ei ole pysyvä tila tämä suotuisuus pitkällä tähtäimellä. Suotuisa vaikutus on vain alussa, jatkossa suotuisuus muuttuu enemmäkin vieroitusseuraamuksien välttämiseksi, oloa pidetään tasapainossa pillereillä, olo on normaali vain pillereillä ja epänormaali purettaessa lääke mikä voi saada lääkkeen tuntumaan tehokkaammalta kuin se on.Kun häiritsevä lääke otetaan pois valitettavasti aivot ovat saattaneet olla niin pitkän aikaa aineen vaikutuksen alla, ettäne on mukautuneet toimimaan *lääkkeen ympärillä" jäljellä on kemiallinen epätasapaino, lääkkeen muokkaama epänormaali reseptoritoiminta jossa lääkkeen aivoja häiritsevyys on saanut aivoissa rakentumaan erilaisia tapoja vastata lääkkeen hyiritsevyyteen, joka on alkuperäistä tilannetta pahempi. Herkkä homeostaasi on ensin tuhottu, aivot totutettu pillereihin ja vieroituksessa pitää kehon taas luoda uusi homeostaasi. Valitettavasti vaikka keho ja aivot ovat fiksuja, eivät nekään ilman mahdollisia toiminnan ongelmia toivu psykiatrian rohtojen aikaansaamista venkslauksista. Psykiatrian mielestä tosin lääkintää voi ongelmitta jatkaa ainiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se tunne, kun yrität iatrogeenisesta aivovauriosta kärsivänä selittää lääkärille tai hoitajalle juurta jaksain, että ei - nyt ei ole kyse mistään masennuksesta... :((

Lääkäreille puhuminen lääkkeen aiheuttamista vaurioista voi olla hyvin hankalaa, jos heidän maailmankuvansa on rakentunut sen ympärille, että mitään vaurioita ei synny ja he ovat hyväntekijöitä jotka hoitavat ihmisiä lääkkeillä. Eikai heidän työkalunsa jolla he saavat leikkiä lääketieteilijöitä siinä missä muutkin lääketieteen haaran edustajat voi olla niin mätiä. Lisäksi heillä on aina mahdollisuus laittaa kaikki oireet heidän kehittelemien diagnoosimerkintöjen alle, minne voidaan laittaa kaikki kognition ongelmista, muistin bragaamisesta, unen häiriöitymiseen ja tunnetason turtumukseen ynnä muihin lääkkeiden laukaisemiin somaattisiin ongelmiin asti. Ja kyllähän psyykensairaudetkin ovat vähintäänkin aivoja vaurioittavia psykiatrian mielestä, kyllähän nyt vain pieni aivojen ja hermoston vaurioittaminen on ihan oikeutettuakin sitten kun sillä ehkäistään aivojen "lahoamista" psyykensairauksien takia! Tässä hoidetaan aivoja hei!

Psyykenrohdot on "Täydellinen rikos", jossa potilaalla ei ole juuri mitään oikeuksia vahingoitettuna.

Seinällekin puhuminen voi tuottaa parempia tuloksia kuin psykiatrin valaiseminen hoitokeinojensa vaurioittavuudesta. Nykyään ajattelen etenkin lääkeorientoitunutta biopsykiatriaa vähän kuin uskontona, ja itse edustan eri uskontokuntaa.. Tosin tuo uskontokunta on omassa luokassaan vahingoittavuudessaan ja siinä missä jotkut lahkot voi aivopestä ihmisiä, tässä kirjaimellisesti leikitään ihmisten aivoilla ja hermostolla kuin muovailuvahalla. Psykiatriallekin voisi perustaa uskonnosta eronneiden tukiyhdistyksen muuten...

Moni ihmispolo luulee ettei mitään muita mahdollisuuksia ole lähestyä ongelmia kuin suunnilleen lääke tai sähköhoito tai muu aivotoimintaan suoraan vaikuttava hoito. Jota edesauttaa media, ja sen tuoma yksipuolinen kuva.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäreille puhuminen lääkkeen aiheuttamista vaurioista voi olla hyvin hankalaa, jos heidän maailmankuvansa on rakentunut sen ympärille, että mitään vaurioita ei synny ja he ovat hyväntekijöitä jotka hoitavat ihmisiä lääkkeillä. Eikai heidän työkalunsa jolla he saavat leikkiä lääketieteilijöitä siinä missä muutkin lääketieteen haaran edustajat voi olla niin mätiä. Lisäksi heillä on aina mahdollisuus laittaa kaikki oireet heidän kehittelemien diagnoosimerkintöjen alle, minne voidaan laittaa kaikki kognition ongelmista, muistin bragaamisesta, unen häiriöitymiseen ja tunnetason turtumukseen ynnä muihin lääkkeiden laukaisemiin somaattisiin ongelmiin asti. Ja kyllähän psyykensairaudetkin ovat vähintäänkin aivoja vaurioittavia psykiatrian mielestä, kyllähän nyt vain pieni aivojen ja hermoston vaurioittaminen on ihan oikeutettuakin sitten kun sillä ehkäistään aivojen "lahoamista" psyykensairauksien takia! Tässä hoidetaan aivoja hei!

Psyykenrohdot on "Täydellinen rikos", jossa potilaalla ei ole juuri mitään oikeuksia vahingoitettuna.

Seinällekin puhuminen voi tuottaa parempia tuloksia kuin psykiatrin valaiseminen hoitokeinojensa vaurioittavuudesta. Nykyään ajattelen etenkin lääkeorientoitunutta biopsykiatriaa vähän kuin uskontona, ja itse edustan eri uskontokuntaa.. Tosin tuo uskontokunta on omassa luokassaan vahingoittavuudessaan ja siinä missä jotkut lahkot voi aivopestä ihmisiä, tässä kirjaimellisesti leikitään ihmisten aivoilla ja hermostolla kuin muovailuvahalla. Psykiatriallekin voisi perustaa uskonnosta eronneiden tukiyhdistyksen muuten...

Moni ihmispolo luulee ettei mitään muita mahdollisuuksia ole lähestyä ongelmia kuin suunnilleen lääke tai sähköhoito tai muu aivotoimintaan suoraan vaikuttava hoito. Jota edesauttaa media, ja sen tuoma yksipuolinen kuva.

Mainitsemaasi "täydellistä rikosta" on selvästi ollut suunnittelemassa sellaiset aivot, ettei MITÄÄN ole jätetty sattuman ja arvailujen varaan. Kaikki on mietitty viimeistä piirtoa myöten. Näin on pyritty varmistamaan se, että kerran biopsykiatrian otteeseen joutunut potilasparka ei pääse irti, vaan on ja pysyy "hoidossa" hautaan asti. Systeemi on kertakaikkisen nerokas ja viimeisen päälle mietitty, peräti täydellinen.

Ai mikä ihmisyys ja mitkä ihmisoikeudet?

Voi voi teitä pumpulissa kasvaneita. On helppoa arvostella toisia kun itsellä ei ole koskaan ollut elämässään todellisia ongelmia. Et tiedä oikeista ongelmista mitään.

Hesarin+toimituksen+taso+on+sellainen,+että+ihan+mitkä+tahansa+väitteet+ovat+teoriassa+ihan+mahdollisia.++Jos+joku+psykiatrian+professori+väittäisi,+että+sähkötälllejä+antavilla+kehdoilla+on+suotuisia+vaikutuksia+lasten+älylliseen+kehitykseen+ja+käytösoireisiin,+niin+toimittajakeharit+kopioisivat+nuo+väitteet+tarkastamatta+tutkimusnäyttöä+lainkaan.+Ihan+yhtä+yksinkertainen+tuo+äiti+on+jos+kuvittelee,+että+sähköhoito+pelastaisi+hänen+aikuisen+poikansa.+Sähköhoitoa+ei+olla+tutkitittu+luonnollisesti+pikkulapsilla,+koska+kyseinen+"tehokas+ja+turvallinen"+hoitomuoto+aiheuttaa+tutkitusti+myös+aikuisille+aivan+yllättäviä+vakavia+sivuvaikutuksia.++Voisiko+olla,+että+äiti+on+vähän+liikaa+uskonut+länsimäiseen+lääketieteeseen+poikansa+hoidossa+ja+täten+on+jäännyt+kasvattaminen+vähemmälle?+Pikku+ADHD+mussukkaa+ei+ole+tarvinnut+koskaan+kasvattaa+eikä+asettaa+rajoja+eikä+opettaa+tunnesäätelytaitoja,+kun+hänellä+on+tuo+erityispiirre.+Nyt+pikku+mussukka+on+epäonnistunut+yksilö,+jolla+on+vakava+depressio+ja+äiti+uskoo+sähköhoitoon+masennuksen+hoidossa+yhtä+lujasti+kuin+hän+uskoi+stimulanttihoitoon+ADHDn+hoidossa.+Pettymyksiä+on+lisää+tiedossa,+jos+12-55+%+saa+pitkäkestoisen+amnesian+ja+lyhytkestoinen+"teho"+jonka+siitä+saa+on+käytännössä+plaseboa+ja+katoaa+kun+potilaan+pää+selvenee+sähkötälleistä,+jos+selvenee.

Anonyymi kirjoitti:

Voi voi teitä pumpulissa kasvaneita. On helppoa arvostella toisia kun itsellä ei ole koskaan ollut elämässään todellisia ongelmia. Et tiedä oikeista ongelmista mitään.

Elämä on kuin sairaala, jossa jokainen haluaa vaihtaa sänkyä. Tervetuloa vain kokeilemaan millaista elämän sietämätöntä keveyttä se täällä on.

Ihminen joka on niin yksinkertainen, että uskoo sähkötällien jotenkin "reboottaavan aivot" tutkimusten perusteella, joita ei ole lainkaan lumekontrolloitu, on liian yksinkertainen edes trollaamaan. Samat huvittavat jälkijättöiset aasit kuvittelevat masennusääkkeiden säätävän serotoniinitasoja kohdalleen ja täten parantavan masennuksen, vaikka laajojen meta-analyysien perusteella niiden ainoa tunnettu vaste on plasebo. Sen takia masennuslääkkeiden vaste on sama riippumatta masennusäläkkeen vaikutusmekanismeista. Sitten ihmetellään, miten masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet vaan nousevat vuosi vuodelta ja julkinen terveydenhuolto ylikuormittuu näistä itsensä spessuksi tuntevista lumihiutaleista, jotka Helsingin Sanomat aivopesee kuvittelemaan että jokainen ahdistava tunne-elämys ja normista poikkeava luuonteenpiirre vaatii lääkärin konsultaatiota.