Ihminen näytti minulle hampaitaan

En tiedä liittyykö tämä suoranaisesti tähän aiheeseen, mutta sivuaa narsismia. Eli avioliittoni kariutui, ei siinä mitään, sehän on ihan normaalia että niin voi tosiaan tapahtua. Lapsia on ja kaikkea siis. Tulin syyllistetyksi moneen asiaan, ja kaikki keskusteluyritykseni liennyttää asioita, päätyi siihen että ex-vaimo aloitti ns kehää kiertävän syyllistämisen. Loppujen lopuksi syyt oli ihan tuulesta temmattuja, eron syy oli se että exä ei vain ollut tyytyväinen, ei sen ihmeempää. Olkootkin että suhde kesti 17 vuotta ja lapsia tuli neljä. Tyytymättömyys ilmeni lähinnä viimeisinä vuosina. Ennen tyytymättömyyttä exä suorastaan ylikehui minua, ja sanoi että ei voisi parempaa parisuhdetta toivoa. Tämäkin näin flashbäkkinä muistuttaa minua lähinnä siitä, että kaikki ei tosiaankaan ollut hyvin. Tottakai itseäni syytän eniten, mutta ihmettelen exäni toimintaa silti.

No, asiaan. Myöhemmin ilmeni että exällä oli jo toinen mies, työkaveri, katseltu valmiiksi. Ja loppu oli vain teatteria. Hän jäi kiinni, eikä myöntänyt vaikka jäi kiinni. Valehteli valheiden perään vain lisää valheita, vaikka valehtelussa ei ollut enää mitään järkeä, ja sanoinkin että ei tarvitse valehdella enää. Enkä usko että exä on luonnostaan valehteleva, enemmänkin luotin häneen kuin vuoreen, hän oli rehellisyyden perikuva. Ja vieläkin luotan, vaikka ollaan erottu. Jollain tapaa käsitän, että hän vain ajautui valehteluun ja lisää valehteluun. En tarkemmin tiedä.

Narsismiin liittyen, exä on aina ollut hyvin herkkänahkainen, ja tietyllä tapaa ylimielinen. Hän on usein sivuuttanut muiden ihmisten (myös minun) tunteet ja toiveet. Hänellä ei ole empatiaa, sen olen huomannut alusta saakka. Hän on jollain tapaa kuin lapsi, iloitsee aidosti asioista ja uskaltaa mokata itsensä häpeilemättä. Joskus olen tuntenut jopa myötähäpeää. Hän myös kokee usein olevansa muiden yläpuolella, toki hän ei tee itsestään numeroa, mutta antaa ymmärtää että hän on jostain spesiaalimpaa mitä muut.

Ero oli selviö, hän halusi sitä, toisen miehen tähden. Tajusin asian ja laitoin nimen heti paperiin, vaikka hän ei varmaan edes tajunnut että tajusin. Hän oli jäänyt kiinni pettämisestä, eikä myöntänyt sitä, syyllisti vain minua vainoharhaiseksi. Siitäkin huolimatta että minulla oli todisteet viesteistä yms. Tein heti päätöksen, että en rupea ns kirvesmurhaajaksi tai perhesurmaajaksi, vaan otan asian kevyin mielin, ja annan sen paskan vain olla. Otin eron enemmänkin omana pelastuksena, ja koin että pystyn laittamaan omat ja lapseni asiat järjestykseen, ja sainkin tehtyä niin.

Eniten silti jäi mietityttämään, se että exä näytti hampaitaan kuin vihainen koira, sillä hetkellä kun jäi kiinni valehtelustaan, vaikka ero oli jo vireillä. Mistä tällainen johtuu? Onko narsismia?