Kauan aikaa sitten. Olen kuin ne viulunsoittajat Titanicin kannella, jotka päättivät olla säntäilemättä paniikissa sinne tänne ja tehdä sen sijaan viimeisinä hetkinä sitä mitä osasivat, hyväksyen kohtalonsa. Menen laivan mukana.
Olen hyväksynyt kohtaloni
Anonyymi
1270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsesääli ei sovi kenellekkään.
Sovi ja sovi painu vittuu
Ajattelen samoin, päivä päivältä enemmän ja vahvemmin. Ja huomaan että siitä kumpuaa uudenlainen rauha ja voima elämään. Kuin olisin vuoren huipulla, yksin, ja katsoisin kaiken yli ja mulla olisi niin hyvä olla.
Juuri näin. Ei ole enää pelkoa.
Ja sit sä meet rakastuu johonki ja tasapaino järkkyy… rakkaus on tuskaa, sitä ilman on lopulta parempi.
Ei tuo huono idea ole. On vaan niin tyhjä olo kun mitään ei koskaan tullutkaan. Hänestä ja musta siis :(
Siinäpä se, saat jotain ja menetät jotain. Pystytkö ikinä saavuttamaan rauhaa? Ajattelen ääneen.
Jaa
Jeesus voi antaa uuden kohtalon. Herra kurittaa sitä joka uskoo, lopulta hyvää tehdäkseen.
Mieluummin niin kuin paskahuusin pönttöön jumittunut Runebegintorttu jonka paskamolekyylit leviää ympäri planeettaa
Miksi kukaan kuvittelisi olevansa paskahuusin pönttöön jumittunut runebergintorttu? Aika omituinen vertaus, kun ei kellään tule tuollainen mieleenkään.
Aloitus kertoo ihan eri asiasta. No, jospa sä useinkin rinnastat täysin sekopäisiä ajatuksia asioihin joihin ne ei liity.
Sitä juuri pelkään mies (s) että mitenkähän tämä talvi sinua verottaa. Nappaa hihasta kiinni jos näet mut : )