Johan on perkele aikoihin eletty, kun Suomen kansantalouden moottoreita ei saa säätää vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla investointien hyödyntämiseksi ja SUOMEN BKT:n kasvattamiseksi.
Jo on perkele aikoihin eletty, jos miljardien arvoisia paperi- ja sellutehtaita ei saa ajaa tehokkaasti, silloin kun markkinoilla olisi kysyntää paperille ja sellulle.
Jo on perkele aikoihin eletty, että Paperiliiton suojissa uhoavat kovapalkkaiset ja työnantajan rahoilla koulutetut kovaa palkkaa vetävät ”ammattilaiset” saavat määrätä, kuinka alas SUOMEN kansantalouden BKT lasketaan.
Jo on perkele aikoihin eletty, että sataman ahtaajat alkavat luulla olevansa Suomessa toimiva rikollisjengi, jonka reviiriin kuuluu satamaalueen kautta tapahtuva Suomen ulkomaankauppa.
Jo on perkele aikoihin eletty.
Niin ahtaajat kuin paperiliiton työntekijöillä on yksi yhteinen tekijä. Erittäin kova palkka suhteessa koulutustasoon ja työtehtäviin. Ahtaajien paskamaiset työskentelyolosuhteet vielä jotenkin ymmärtää suhteessa työoloihin, mutta Suomesta löytyy monta muuta ammattikuntaa jotka tekevät töitää huomattavasti surkeammalla palkalla huomattavasti vittumaisemmissa olosuhteissa.
Ahtaajien määräysvaltaa Suomen ulkomaankauppaan ei voi eikä saa hyväksyä
Mutta paperiliiton työntekijöiden ahneudelle ei heru ensimmäistäkään myötätunnon ajatusta. Paperiliitto toteuttaa erittäin härskiä politiikkaa pyrkimällä määräämään yritysten paperi- ja sellutehtaisiin tekemistä investointien käytöstä.
Paperiliiton mentaliteetti ” persaukisten kanssa ei neuvotella” on osoitus Marxilaisesta työn lisäarvon rahastamisesta sillä perusteella että Paperiliiton työntekijät kultaisella napinpainannuksellaan antavat paperille ja sellulle korkean hinnan. Aivainkuin muualla ei osattaisin tehdä paperia ja sellua..kustannustehokkaasti.
Jopa paperitehtaiden siivoojien ja trukkikuskien palkkatason on huomattavasti ylitse Suomen yleisen palkkatason vain sillä perusteella, että työnteko tapahtuu paperi- ja sellutehtaissa.
Juuri paperiliiton asenteen vuoksi Suomessa on paperitehtaiden automatisointi viety mahdollisimman pitkälle. Ja jos paperiliitto pyrkii nostattamalla lakkoja Euroopan Unionin tasolla vaikuttamaan paperitehtaiden toimintaa, niin muutama vaikutussuunta on varma.
Tehtaiden automaatiota tullaan nostamaan. Tehtaita tullaan rakentamaan sinne missä niitä saadaan ajaa vaikka 25 tuntia vuorokaudessa. Jos Paperiliitto haluaa todella alkaa hankalaksi, niin kannattaa miettiä sitä, että seuraavien vuosikymmenien investoinnit eivät suuntaudu ylikapasiteetistä kärsivällä paperiteollisuuden alalla suinkaan Suomeen vaikeiden talvijäänkulkuolosuhteiden taaksen asennevammaisen Stalinistisen Paperiliiton mielipuolisen työntekopolitiikan alle taistelemaan Suomen rajallisista metsistä.
Paperia tullaan jatkossa tekemään lähempänä markkinoita. Jo pelkästään uusinvestointien kohdistaminen Balttiaan ja Venäjälle riittää kuoliniskuksi monille vanhentuville Suomalaisille tehtaille.
Suomen energiahuolto ei ole suomalaisissa käsissä, vaan Suomen teollisuudelle elintärkeä sähkö on riippuvainen Skandinaavian vesistöistä ja luonnonolosuhteista. Sähkössä on pakko varautua huippukulutusta varten, joten siinäkin suhteessa Paperiliiton pitäisi miettiä kannattaako siirtyä 356 päivän vuoteen ja kannattamaan kuudennen ydinvoimalan puolestapuhujiin.
Mikäli Suomalainen ympäristö käy liian ahtaaksi paperi-ja selluteollisuudelle, niin Suomen 5.3 miljoonan ihmisen markkinat pystytään kyllä tyydyttämään tarvittaessa nykyistä vähemmällä määrällä tuotantoyksikköjä, kuin tällä hetkellä Suomessa seisoo.
Paperiliiton kannattaa miettiä tosissaan haluavatko he, että kaikki pysähdyksissä olevat paperi- ja sellutehtaat otetaan vielä käyttöön takaisin, vai jätetäänkö huonoimmat yksiköt lopullisesti seisomaan saman tien.
Niin paperiliitto. Kannattaa miettiä sitä jatkaako yhteiselämää Suomineidon kanssa vai siirtyäkö avuttomampiin uhreihin, kuten vaikka aasilaisiin samaa sukupuolta oleviin alaikäisiin.
Huomautan jo tässä vaiheessa, että Suomen lain jälkimmäinen vaihtoehto on kriminalisoitu ja ensimmäinen vaihtoehtokin joutuu rikosoikeuden käytön piiriin, mikäli yhtyminen tapahtuu vastoin toisen tahtoa, kuten esimerkiksi raiskauksen tai törkeän raiskauksen muodossa, mistä toki sieltä löytyy jopa oikeuden tunnustuksen saaneita varoittavia esimerkkejä Paperiliiton lähietäisyydeltä.
Jos tahtoa ei löydy, kannattaa ensi vappumarssille alkaa suunnitella uutta sanoitusta, kun ”työn orjat” ei oikein välttämättä kuvaa paperiliiton väkeä, ja ” työttömät sorjat” taas ei sovi edes Paperiliiton johtavaan syöttöpossuun, josta yhteiskunta on ainakin tähän mennessä pitänyt niin hyvin huolta, että niin posket kuin maha näkyy myös taaksepäin.
Ehkäpä kannattaisi ostaa joululahjaksi peruutuspeilit nykyiselle johtajalle, sillä runsaista ”kielikuvista” tai oikeammin ”kieliruvista” huolimatta, edessä on se mitä taakseen on jättänyt. Nykyisellä olettamuksilla kun on juostava säilyttääkseen paikkansa maailmassa.
Paperiliitto ei ole tätä juoksutehtävää suorittanut riittävän mallikaasti ja saavutetut edut lähestyvät nyt peruutuspeilistä hurjaa vauhtia. Saavutettujen etujen katoaminen editse horisonttiin asettaa Paperiliiton jäsenet hurjan ongelman eteen. Jos aika on ajanut ohitse ”pakkolakkopolitiikan”, niin kuinka kauan aikaa sitten katositvatkaan Paperiliiton työntekijöiden ammattikopeus ja vielä mikä harmittavampaa, ammattitaito.
Uudistuvassa maailmassa avoimen Euroopan ja maailman taivaan alla kansainvälisellä mittapuulla moni muu menee pelkästään ammattitaidossa ohitse Suomen Paperiväen mennen tullen.
Kun – ei siis jos- vaan kun, paperi- ja sellutehtaiden automatisointi viedään entistäkin pitemmälle, niin paperityöntekijäksi ei päästä ilman nykyistä huomattavasti vaativampaa koulutusta.
Miettikää Paperiliitossa tosissanne, sahaatteko omaa oksaa, vai sahaatteko jonkun toisen oksaa.
Ja kun niitä oksia on sahattu riittävän monta kertaa, välillä tiputtu itse, välillä tiputettu vastapuoli, niin kuinka montaa oksaa puusta on sahattava, ennenkuin se kuolee pystyyn.
Ja kuten tunnettua, kelossa ei viihdy kuin pöllöt, huhuilemassa yössä yksin. Suuri on pöllön reviiri. Ehkä pöllö tuntee ylpeyttä kelon nokasta reviiriä katsellessaan samalla tavalla tavalla kuin Paperiduunari kylmiä tehtaanpiippuja katsellessaa tai ahtaaja seisautetun sataman kontteja laskiessaan. Pöllö on siinä suhteessa fiksumpi, että kelon kaatuminen alta ei ole suuri menetys, aina Suomessa keloja löytyy tai puunlatvoja. Mutta muualle siirtynyttä tuotantoa tai konttiliikennettä ei hevin palauteta, varsinkaan kun markkinat ovat jossain muualla kuin Suomessa.
Jos kateus ja kiima saataisiin Suomessa jollain tavain kaupankäynnin kohteeksi, suomalaiset menehtyisivät kateuden voittaessa kiiman sukupuuttoon yhdessä sukupolvessa pullisteleviin kateustuotantoonsa tukehtuen, niin syvässä istuu Suomen kansassa tämä asennevammainen väärinajattelun asenne.
Miksi ihmeessä tehdä mitään oman tulevaisuuden eteen, kun olemalla hankala voi vaatia panttimaksua kehityksen jarrukahvaa vetämällä ...?
Jo on perkele aikoihin eletty, jos miljardien arvoisia paperi- ja sellutehtaita ei saa ajaa tehokkaasti, silloin kun markkinoilla olisi kysyntää paperille ja sellulle.
Jo on perkele aikoihin eletty, että Paperiliiton suojissa uhoavat kovapalkkaiset ja työnantajan rahoilla koulutetut kovaa palkkaa vetävät ”ammattilaiset” saavat määrätä, kuinka alas SUOMEN kansantalouden BKT lasketaan.
Jo on perkele aikoihin eletty, että sataman ahtaajat alkavat luulla olevansa Suomessa toimiva rikollisjengi, jonka reviiriin kuuluu satamaalueen kautta tapahtuva Suomen ulkomaankauppa.
Jo on perkele aikoihin eletty.
Niin ahtaajat kuin paperiliiton työntekijöillä on yksi yhteinen tekijä. Erittäin kova palkka suhteessa koulutustasoon ja työtehtäviin. Ahtaajien paskamaiset työskentelyolosuhteet vielä jotenkin ymmärtää suhteessa työoloihin, mutta Suomesta löytyy monta muuta ammattikuntaa jotka tekevät töitää huomattavasti surkeammalla palkalla huomattavasti vittumaisemmissa olosuhteissa.
Ahtaajien määräysvaltaa Suomen ulkomaankauppaan ei voi eikä saa hyväksyä
Mutta paperiliiton työntekijöiden ahneudelle ei heru ensimmäistäkään myötätunnon ajatusta. Paperiliitto toteuttaa erittäin härskiä politiikkaa pyrkimällä määräämään yritysten paperi- ja sellutehtaisiin tekemistä investointien käytöstä.
Paperiliiton mentaliteetti ” persaukisten kanssa ei neuvotella” on osoitus Marxilaisesta työn lisäarvon rahastamisesta sillä perusteella että Paperiliiton työntekijät kultaisella napinpainannuksellaan antavat paperille ja sellulle korkean hinnan. Aivainkuin muualla ei osattaisin tehdä paperia ja sellua..kustannustehokkaasti.
Jopa paperitehtaiden siivoojien ja trukkikuskien palkkatason on huomattavasti ylitse Suomen yleisen palkkatason vain sillä perusteella, että työnteko tapahtuu paperi- ja sellutehtaissa.
Juuri paperiliiton asenteen vuoksi Suomessa on paperitehtaiden automatisointi viety mahdollisimman pitkälle. Ja jos paperiliitto pyrkii nostattamalla lakkoja Euroopan Unionin tasolla vaikuttamaan paperitehtaiden toimintaa, niin muutama vaikutussuunta on varma.
Tehtaiden automaatiota tullaan nostamaan. Tehtaita tullaan rakentamaan sinne missä niitä saadaan ajaa vaikka 25 tuntia vuorokaudessa. Jos Paperiliitto haluaa todella alkaa hankalaksi, niin kannattaa miettiä sitä, että seuraavien vuosikymmenien investoinnit eivät suuntaudu ylikapasiteetistä kärsivällä paperiteollisuuden alalla suinkaan Suomeen vaikeiden talvijäänkulkuolosuhteiden taaksen asennevammaisen Stalinistisen Paperiliiton mielipuolisen työntekopolitiikan alle taistelemaan Suomen rajallisista metsistä.
Paperia tullaan jatkossa tekemään lähempänä markkinoita. Jo pelkästään uusinvestointien kohdistaminen Balttiaan ja Venäjälle riittää kuoliniskuksi monille vanhentuville Suomalaisille tehtaille.
Suomen energiahuolto ei ole suomalaisissa käsissä, vaan Suomen teollisuudelle elintärkeä sähkö on riippuvainen Skandinaavian vesistöistä ja luonnonolosuhteista. Sähkössä on pakko varautua huippukulutusta varten, joten siinäkin suhteessa Paperiliiton pitäisi miettiä kannattaako siirtyä 356 päivän vuoteen ja kannattamaan kuudennen ydinvoimalan puolestapuhujiin.
Mikäli Suomalainen ympäristö käy liian ahtaaksi paperi-ja selluteollisuudelle, niin Suomen 5.3 miljoonan ihmisen markkinat pystytään kyllä tyydyttämään tarvittaessa nykyistä vähemmällä määrällä tuotantoyksikköjä, kuin tällä hetkellä Suomessa seisoo.
Paperiliiton kannattaa miettiä tosissaan haluavatko he, että kaikki pysähdyksissä olevat paperi- ja sellutehtaat otetaan vielä käyttöön takaisin, vai jätetäänkö huonoimmat yksiköt lopullisesti seisomaan saman tien.
Niin paperiliitto. Kannattaa miettiä sitä jatkaako yhteiselämää Suomineidon kanssa vai siirtyäkö avuttomampiin uhreihin, kuten vaikka aasilaisiin samaa sukupuolta oleviin alaikäisiin.
Huomautan jo tässä vaiheessa, että Suomen lain jälkimmäinen vaihtoehto on kriminalisoitu ja ensimmäinen vaihtoehtokin joutuu rikosoikeuden käytön piiriin, mikäli yhtyminen tapahtuu vastoin toisen tahtoa, kuten esimerkiksi raiskauksen tai törkeän raiskauksen muodossa, mistä toki sieltä löytyy jopa oikeuden tunnustuksen saaneita varoittavia esimerkkejä Paperiliiton lähietäisyydeltä.
Jos tahtoa ei löydy, kannattaa ensi vappumarssille alkaa suunnitella uutta sanoitusta, kun ”työn orjat” ei oikein välttämättä kuvaa paperiliiton väkeä, ja ” työttömät sorjat” taas ei sovi edes Paperiliiton johtavaan syöttöpossuun, josta yhteiskunta on ainakin tähän mennessä pitänyt niin hyvin huolta, että niin posket kuin maha näkyy myös taaksepäin.
Ehkäpä kannattaisi ostaa joululahjaksi peruutuspeilit nykyiselle johtajalle, sillä runsaista ”kielikuvista” tai oikeammin ”kieliruvista” huolimatta, edessä on se mitä taakseen on jättänyt. Nykyisellä olettamuksilla kun on juostava säilyttääkseen paikkansa maailmassa.
Paperiliitto ei ole tätä juoksutehtävää suorittanut riittävän mallikaasti ja saavutetut edut lähestyvät nyt peruutuspeilistä hurjaa vauhtia. Saavutettujen etujen katoaminen editse horisonttiin asettaa Paperiliiton jäsenet hurjan ongelman eteen. Jos aika on ajanut ohitse ”pakkolakkopolitiikan”, niin kuinka kauan aikaa sitten katositvatkaan Paperiliiton työntekijöiden ammattikopeus ja vielä mikä harmittavampaa, ammattitaito.
Uudistuvassa maailmassa avoimen Euroopan ja maailman taivaan alla kansainvälisellä mittapuulla moni muu menee pelkästään ammattitaidossa ohitse Suomen Paperiväen mennen tullen.
Kun – ei siis jos- vaan kun, paperi- ja sellutehtaiden automatisointi viedään entistäkin pitemmälle, niin paperityöntekijäksi ei päästä ilman nykyistä huomattavasti vaativampaa koulutusta.
Miettikää Paperiliitossa tosissanne, sahaatteko omaa oksaa, vai sahaatteko jonkun toisen oksaa.
Ja kun niitä oksia on sahattu riittävän monta kertaa, välillä tiputtu itse, välillä tiputettu vastapuoli, niin kuinka montaa oksaa puusta on sahattava, ennenkuin se kuolee pystyyn.
Ja kuten tunnettua, kelossa ei viihdy kuin pöllöt, huhuilemassa yössä yksin. Suuri on pöllön reviiri. Ehkä pöllö tuntee ylpeyttä kelon nokasta reviiriä katsellessaan samalla tavalla tavalla kuin Paperiduunari kylmiä tehtaanpiippuja katsellessaa tai ahtaaja seisautetun sataman kontteja laskiessaan. Pöllö on siinä suhteessa fiksumpi, että kelon kaatuminen alta ei ole suuri menetys, aina Suomessa keloja löytyy tai puunlatvoja. Mutta muualle siirtynyttä tuotantoa tai konttiliikennettä ei hevin palauteta, varsinkaan kun markkinat ovat jossain muualla kuin Suomessa.
Jos kateus ja kiima saataisiin Suomessa jollain tavain kaupankäynnin kohteeksi, suomalaiset menehtyisivät kateuden voittaessa kiiman sukupuuttoon yhdessä sukupolvessa pullisteleviin kateustuotantoonsa tukehtuen, niin syvässä istuu Suomen kansassa tämä asennevammainen väärinajattelun asenne.
Miksi ihmeessä tehdä mitään oman tulevaisuuden eteen, kun olemalla hankala voi vaatia panttimaksua kehityksen jarrukahvaa vetämällä ...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä avaajan kanssa:))
Ei paperiliitto siinä kenkkuile vaan työnantajat!
Ja syykin on hyvä! Halpa Dollari on vienyt markkinoita ja kapasiteettia on nyt yli.
Jolloin voi rauhassa keskittyä työehtojen polkemiseen.
Toinen syy on koneiden kunnossapito. käyvää konetta kun ei voi huoltaa!
Siis seisakki poisto pyyntö ei mitenkään tue järkeä.
EVA:n vaikuttajat ovat koko Shown takkana!
No jopas jotakin mielenkiintoista.
Olenkin aina ihmetellyt miksi Paperitehtaiden duunarit pitävät kynsin hampain kiinni paperitehtaissa tapahtuvasta työn tekemisen määräämisestä.
Kukapa uskaltaisi vaarantaa yli 40.000 euron vuosiansiot,kun vastineeksi ei tarvitse kuin näyttää fiksulta ja käydä painelemassa nappeja ohjeiden mukaisesti..no vaatiihan se lukutaitoa,
joka pitäisi oppia ala-asteella.
Ja välillä ajaa koneita alas pääkonttorin ohjeiden mukaisesti, kun työnteko ei kiinnosta...
Aika vekkulia tuo paperinteko...
Seisokki taitaakin ulottua kohta ajatuskatkoksista vesirajan yläpuolelle ja jopa ajatustoimintaan.
Lopputulos lienee, että Suomessa kannattaa lopettaa paperinteko, kun ei siitä kuitenkaan tule yhtään mitään tehtaiden jatkuvien ylös-alas ajamisen vuoksi, lieko heikko huolto syynä jatkuvaan koneiden toimintaongelmiin...?
Onkin aika mielenkiintoista nähdä, milloin venäjälle rakennetaan paperi ja sellutehtaita jalostamaan Suomeen rahdattavat puut itärajan tuolle puolen, niin ei tarvitse rahdata Venäjältä tajuttomia määriä puuta Suomeen asti käsiteltäväksi..
Samalla Suomen huonokuntoisen rataverkoston
ongelmat vähentyvät liikenteen vähentyessä.
Hei, tämä paperitehtaiden lopettamisen Suomessa ratkaisee kertaheitolla monta ongelmaa..
Itseasiassa, noita lakkoja kannattaa jatkaa, niin saadaan puhtaampi Suomi ja samalla säästetään heti välittömästi rautateiden, tieverkoston ja paperitehtaiden ylläpitokuluissa..
Hei, Kallimäen tilalle pitää välittömästi saada joku fiksu kaveri sieltä paperiliiton joukosta, niin säästetään lisää rahaa ajamalla vielä useampia tarpeettomia laitoksia alas Suomessa...