1. Guyn Tran: Varjo ja viileys
2. Niko Rantsi. Kuka vierelles jää
3. Laura Lindstedt & Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies
4. Nita Prose: Huonesiivooja
5. Meri Valkama: Sinun, Margot
6. Niko Rantsi: Sinun puolestasi vuodatettu
Joko olet lukenut ? Kiinnostaako joku kirja ?
2. Niko Rantsi. Kuka vierelles jää
3. Laura Lindstedt & Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies
4. Nita Prose: Huonesiivooja
5. Meri Valkama: Sinun, Margot
6. Niko Rantsi: Sinun puolestasi vuodatettu
Joko olet lukenut ? Kiinnostaako joku kirja ?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kai Hirvasnoro on laatukriitikko, laitan hänen arvionsa Niko Rantsin kirjasta
"Sinun puolestasi vuodatettu".
Tässä se arvio Rantsin kirjasta, muisti teki tepposet, jäi linkki laittamatta
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4273379-dekkari-poliisimiehen-hieno-poliisiromaani
Vietnamilaisyhteisön ääni saapuu suomalaiseen kirjallisuuteen
HE-kriitikko arvioi Quynh Tranin kirjaa "Varjo ja viileys"
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008462524.html
Varjon ja viileyden arvioi Vesa Rantama, joka taannoin arvioi Hesarissa
kirjan "Sade piiskaa asfalttia" ja hän on tuore Suomen arvostelijain liiton
puheenjohtaja.
M
Niko Rantsilla on "roimaa uskottavuutta". Kaksi kirjaa kysytyimpien listalla
antaa ymmärtää, että hän on kaivattu tulokas rikosromaanigenreen.
Arvio kirjasta "Kuka viereesi jää"
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/poliisin-kirjoittamilla-rikosromaaneilla-on-roimaa-uskottavuutta-niko-rantsin-kuka-viereesi-jaa-jatkaa-dekkarien-sarjaa/
Kertokaa omin sanoin kirjoista, tuo linkkien laitto on perseestä!
Komppaan.
Lukekaa ja kertokaa itsekin jostakin kirjasta ! Pliis ! Ei muut kerkiä lukea niin nopeasti,
että saadaan teidän "lukunälkänne" tyydytetyksi :)
Kirjalista ei sano mitään, jos ei ole lukenut yhtäkään noista kirjoista.
Ainoa nimeltä tuntemani kirjailija on Laura Lindstedt,
joten kiitän linkeistä !
Niistä pääsen alkuun tutustumaan ko. kirjoihin ja kirjailijoihin,
ei tarvitse itse etsiä perustietoa.
Ainakin vietnamilaisen Tranin kirjan tilaan ja luen, sitten vasta on kerrottavaa siitä.
Aloittajan kirjat ovat vieraita, en mikään kovin innokas lukija olekaan. Nyt luen Panu Rajalan kirjaa Katrista. On siinä aika mukavia kohtiam, oikein nauruun tyrskähdän.
Mietin että kehtaanko edes tätä viestiä laittaa kun te muut olette sen joko lukeneet tai kirjoittaneet jo vuosia sitten.
Kiitos, että laitoit kommenttisi. Kirjaketjuun on kaikki kommentit tervetulleita
mistä kirjoista vain !
Kirjoja on niin valtava määrä, että vain pienen osan ehtii lukea,
siksi on kiva kuulla aikaisemminkin julkaistuista kirjoista, jotka on jääneet lukematta.
Mielenkiintoinen kirja ei vanhene koskaan eikä kirjan lukemiselle ole mitään "aikarajaa".
Luen itse sekä uusia että "vanhoja".
Ihan uutena harvoin saakaan kirjaa käsiinsä, jos on kirjaston
käyttäjä. Esimerkiksi listalla olevaa Meri Valkaman kirjaa jonottaa yli 4000
lukijaa, että senkin voi ehkä saada lukeakseen vuoden jälkipuoliskolla.
Varmaan kiinnostaisi kaikkikin.
Nyt luin kirjahyllyni "löydön" eli Eeva Joenpellon "Tuomari Myller hieno mies", tosin olin sen joskus aikapäivää lukenut, mutta hyvä kirja oli lukea uudestaankin.
Nobelisti Abdulrazag Gurnah'in kirja "Loppuelämät" oli jo varattavissa kirjastossa.
Se on ilmestynyt 2020 nimellä Afterlives. Kirjasta oli juttua aikaisemmassa
ketjussa.
Edelleenkin kesken :)
Gurnah vai "Argentiina"-kirja ?
Gurnah on kesken. Argentiinakirja on luettu loppuun.
Täyttääkö Gurhan odotuksesi ? Millä kielellä luet sitä ?
Englanniksi.
Olen nyt ollut paussilla siitä, koska lukupiirini "läksyt" ja olympialaisten tuijottelu on varastanut aikaani.
Lukemista on hidastanut myös se, että koska Gurhan kirjoittaa maailmasta ja asioista jotka ovat minulle hyvin vieraita, niin olen aina välillä alkanut guuglettamaan esim. saksalaisen Itä-Afrikan historiaa pystäkseni hahmottamaan paremmin aikaa ja paikkaa.
Palaan asiaan kunhan olen saanut paremman kokonaiskuvan Afterlives'ista. Kielellisesti aivan loistavaa kerrontaa tähän saakka.
Siis Gurnah :)
Kiitos tiedosta, kannattaa siis valmistautua "hidaslukemiseen",
nauttia ajan kanssa.
Minulla on sama "vika", joskus on pakko googlata joku kirjan asia.
Eilen kävin kirjastossa ja olin unohtanut tämän luettelon kotiin.
Niin minulle usein käy, kauppalistakin oli kyökin pöydällä.
Otin sitten kaksi Minna Lindgrenin kirjaa.
Täytyy muistaa luettelo, kun menen uudelleen.
Jonkun niistä muistin, mutta oli pitkät tilausjonot, sen voi arvata ilman muuta.
Uusia kirjoja on tullut listalle, mutta Meri Valkaman esikoisromaani
"Sinun, Margot" on edelleen kysytyimpiä kirjaston kirjoja
https://www.bookbeat.fi/kirja/sinun-margot-322750?gclid=EAIaIQobChMIm8SkvbaQ9gIV9QWiAx087AcsEAAYASAAEgI84_D_BwE
Eniten uusia varauksia saaneet kirjat 9.-16. helmikuuta
1. Merja Mäki: Ennen lintuja
2. Lisa Jewell: näkymätön tyttö
3. Eppu Nuotio: Leinikkimekko
4. Anna Patchett: Hollantilainen talo
5. Anna Jansson: Varjo kannoillasi
6. Meri Valkama: Sinun, Margot
7.Jojo Moyes: Morsianten laiva
"Sinun, Margot" kirjaa en ole lukenut, enkä tilannutkaan kirjastosta,
vaikka se vaikuttaa kiinnostavalta,
kun ei millään ehdi kaikkea lukea minkä haluaisi.
Kiinnostavin kirja vähään aikaan on ollut "Lukemisen aika"-kirja.
Se on monipuolinen "paketti" lukemisen merkityksestä ja kirjoista.
Me voimme heittää tietokoneen roskiin emmekä muistele sitä,
mutta muistamme 20-30 vuotta sitten lukemamme kirjan.
Kaiken muun kehittävän lisäksi kirjallisuus kartuttaa sanavarastoamme.
Tästäkin kirjasta meitsi vanha homekorva oppi vielä uusia sanoja,
esimerkiksi sanan "siirtymälukeminen", jota en ole kuullut
ja vaikka voisin ihan hyvin elää tietämättä mitä se tarkoittaa
tiedänpähän nyt, että sillä tarkoitetaan sitä, että kirjojen lukeminen vähenee
ja tilalle tulee muuta lukemista (netti, lehdet ym.) tai lukeminen muuttuu kuunteluksi.
Siirtymälukemisen kasvulla on kaupallisesti merkitystä.
Kirjassa myös analysoidaan (ei niin vakavasti) minkä tyyppisiä lukijoita on,
todellisuuspakolaisia, ajan hermolla-lukijat, luontevat lukijat, keräilijät,
sosiaaliset lukijat, itsensä kehittäjät jne.
Kirjassa saavat "pikakäsittelyn" monet tunnetut kirjat ja
muutaman kirjailijankin toteamuksia on poimittu mukaan:
"Ennen esikoiskirjaa olin turkulainen äidinkielenopettaja,
jota kukaan ei kuunnellut.
Ja sitten kysytään yht'äkkiä joka asiaan, että mikä sun näkökulma on.
No ihan sama se saatana on kuin ennenkin."
Tommi Kinnunen, kirjailija
M.
PS. Haavikko jumittaa edelleen.
Kun kirjan nimi ei välttämättä kerro aiheesta tutkin utelaisuuttani Merja Mäen kirjaa "Ennen lintuja" , joka on näköjään kertomus evakkojen elämästä.
Se saa melko hyvän arvion:
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/ennen-lintuja-pitaa-otteessaan-arviossa-merja-maen-vaikuttava-romaani-evakkojen-elamasta/
Miten niin "melko hyvän arvion" ? Kirjaa suorastaaan suitsutetaan ja se saa täydet viisi tähteä ! Se on tietenkin vain yhden ihmisen arvio. Mikä tämän "kulttuuritoimitus" mahtaa olla, en huomannut tutkia.
"Runoruhtinas" Haavikon kirja muuttuikin yht'äkkiä mielenkiintoisemmaksi,
kun raotetaan hänen persoonaansa.
Marja-Liisa Vartio purki kotoisia ongelmia naistuttavilleen:
"Kun Paavo tulee töistä kotiin, hän on usein niin huonolla tuulella,
että Johanna menee piiloon."
Haavikon raivokohtauksia ei viisikymmenluvulla juurin nähty kodin seinien
ulkopuolella.
Jonkun perheriidan huipennukseksi mies potkaisi radion rikki ja hyppäsi kattolamppuun yrittäen repiä sen alas.
Toisen kerran Haavikko oli rynnännyt ulos välienselvittelyn päätteeksi.
Hän palasi aamuyöllä,
kaatoi kannullisen vettä unilääkkeen voimalla nukahtaneen vaimonsa niskaan
ja herätti myös lapsen: "Hei Johanna, nouses leikkimään!"
Haavikon kirjan, "Yksityisiä asioita", arvostelussa keskitytään hänen poroporvalliseen elämäänsä ja
olemattomaksi näivettyneeseen ja lukkiutuneeseen avioliittoonsa.
V. A. Koskenniemi arvosteli uutuuden:
"Hänen luonteensa ominaisin piirre paljastuu kenties sittenkin hänen suhteessaan vaimoonsa, jota hän rakastaa voimatta antaa mitään ilmaisua tunteelleen.
Hän tekee toivottomia yrityksiä lahjoa vaimoaan, joka puolestaan on hänestä
etääntynyt ja yrittää karttaa häntä".
Jatkuu . . . Vielä kuutisensataa sivua jäljellä Martti Anhavan kirjasta
"Niin katosi voitto maailmasta. Paavo Haavikon elämä".
Lukutsemppejä kaikille !
M.
Eikö vainajat voisi jättää rauhaan. Väkivalta ja viha jaksaa kiinnostaa vanhuksia.
Nerokkaana pidetyillä kirjailijoilla tai taiteilijoilla on teostensa lisäksi usein
myös mielenkiintoinen ja inhimillinen elämä, josta otetaan tietenkin materiaalia elämäkertoihin henkilökuvaa muodostettaessa.
Kun kirjoitusprosessin aikana siivotaan monesti pois kaikki inhimilliset heikkoudet jäljelle jää vain kiiltokuva, joka ei kiinnosta ketään.
M.
"Väkivalta ja viha jaksaa kiinnostaa vanhuksia."
Kyllä. Mutta vain joitakin vanhuksia, jotka laittavat lööppirikoksista aloituksiakin,
joissa rikos on itsetarkoitus.
Sellaisten aloitusten laittajien rasistisuudesta ei ole epäilystä,
koska ne aloitukset koskevat aina ulkomaalaisten tekemiä rikoksia,
joilla saadaan rasisteja klikkaamaan otsikoita ja levittämään rasismia.
Juuri noin M. Kiiltokuvat eivät kinnosta ketään. Mielenkiintoisesti ja innostavasti esittelet näitä kirjoja. Minä ainakin innostun..))
Ja eivätköhän nämä mielialojen rajut vaihtelut kuulu jo ihan kirjailijoiden/taiteilijoiden luonnekuvaan, tiettyyn hermostolliseen yliherkkyyteen.
Ja onhan näitä taiteilijoiden puolisoiden/lasten tilityskirjojakin useita ja niillä on oma oma tehtävänsä, ehkä juuri tuo julkisuuskuvan monipuolistaminen.
Testi vain.