Vaikka eihän mulla sinua edes ollut. Silti tuntuu, että jotain menetin. Oli aina niin kutkuttavaa nähdä sinua. Ihastuin sinuun koko ajan enemmän ja tuntui siltä, että meillä oli lisäksi paljon yhteistä. Sain sinun tapaamisista voimaa ja iloa elämääni. Nyt tuntuu, että se kaikki on jo taakse jäänyttä elämää.
Tunsin että etäännyimme toisistamme. En olisi millään halunnut. Mutta jotain meni todella vaikeaksi tai muuttui kokonaan välillämme. Enkä osannut olla edes enää kiva sinulle, kun voin vaan itse niin huonosti. Herätit minussa koko tunteiden skaalan, oli se vaan aika rajua ja repivää.
Olisin silti halunnut kokea jotain ihmeellistä sun kanssasi ja näyttää tunteeni myös kunnolla. Joskus tuntui siltä, että siihen olisi voinut olla mahdollisuus. Kuvittelinkohan vaan, kun toivoin niin sitä. Nyt tuntuu kurjalta ja juuri mikään ei jaksaisi kiinnostaa.
Tunsin että etäännyimme toisistamme. En olisi millään halunnut. Mutta jotain meni todella vaikeaksi tai muuttui kokonaan välillämme. Enkä osannut olla edes enää kiva sinulle, kun voin vaan itse niin huonosti. Herätit minussa koko tunteiden skaalan, oli se vaan aika rajua ja repivää.
Olisin silti halunnut kokea jotain ihmeellistä sun kanssasi ja näyttää tunteeni myös kunnolla. Joskus tuntui siltä, että siihen olisi voinut olla mahdollisuus. Kuvittelinkohan vaan, kun toivoin niin sitä. Nyt tuntuu kurjalta ja juuri mikään ei jaksaisi kiinnostaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ehkäpä olosuhteet ei olisi olleet parhaat tasavertaiselle suhteelle.
Tai yhtään millekään suhteelle.
Eronneena asia olisi varmasti mennyt paljon paremmin.
Nyt ei osunut.
Naiselle vai miehelle?
Miehelle, mukavalle ja sydämelliselle. Joka osaa myös ärsyttää.
Boom. Osu ja uppos.
"Vaan kussa puuttuu rakkaus, kaikki meiltä jääpi. Maailma ja rikkaus, karvahaksi käypi."
Ikävä tilanne, jos hyvät vibat hiipui pois kun ei mikään todellinen päässyt edes alkamaan.
Miksi näin tapahtui? Odotitko, että asiat vaan tapahtuu itsestään?
En odottanut, kun ei tilanne yksin omissa hyppysissäni ollut. Asiat menee juuri niin, kuin niiden pitääkin mennä.
Ai luulin että luovutit. Tuosta sinun kirjoituksesta kyllä saa sen kuvan.
Estikö korona sen ettet hymyillyt ja tervehtinyt?
Asiat muuten yleensä menee sen mukaan miten ne pistää menemään, et oo sattumalta huomannut tätä?
Kyllä siinä joskus on muitakin osatekijöitä, kuin se oma tahto. Esim. toisen tahto. Ehkä sinäkin jonain päivänä sen huomaat.
Oon kyllä huomannut. Mikään ei niin v.uta kun aloitehaluttomat miehet. Jättäis rauhaan kun ei kerran miesten hommat kiinnosta.
On tietenkin tilanteita joissa tämä ei päde. En itse katselisi näin puhuvaa miestä.
Eli mielestäsi vain yhden ihmisen tahdolla on merkitystä suhteessa?
Sanoisin, että monet tuntuu pyrkivän tuohon, joko suoraan tai salakavalasti. Sen kyllä huomaa. My way or the highway. Siinä tahtojen taistossa ei kovin äkkiä synny miellyttävää ja rakentavaa yhteisymmärrystä joka jopa helpottaa elämää ja tukee emotionaalisesti.
02.13 kommentoija
Saman olen huomannut. Näin se valitettavan usein on, vaikka sen ei pitäisi olla.
Niin, se lievä huvittuneisuus ja kipinä on varmaan vielä mutta nyttemmin tuntunut kuin näkisi aina uuden ihmisen, se voi olla että itse muuttuu ja näkee siksi jotain mitä ei aiemmin havainnut. Tai siinä välisessäkin tietenkin. Ja hakiessaan juuri sitä tiettyä tunnetta kohtaakin jonkin odottamattoman. Siitä varmaan hämmentyy. Kuitenkin ajattelee jonkin edistyvän, itsessään tätä kautta.
Sepä se. Toinen voi olla se peili, jonka kautta oppii itsestään uutta. Miten missäkin yllättävässä tilanteessa käyttäytyy ja toimii. Millaisia tunteita herää. Ja miten ne omat tunteet hyväksyy. Ja kuinka sietää muuttuvat tilanteet, kun niitä tulee eteen paljon. On siinä tekemistä, että oppii sietämään toisesta esiin tulevia uusia puolia, näkemään ne inhimillisessä valossa, ymmärtämään. Ja myös sitä kautta ymmärtämään omaa itseään ja oman käytöksen valossa sietämään omaa keskeneräisyyttä. Jotenkin juuri niin, että edistyy, vaikka sen hetkistä tilannetta olisi vaikea hyväksyä.
Aloittaja minulla on samoja tuntemuksia kuin sinulla, minä kadotin hänet ja sen takia olen itsekin eksyksissä elämässäni. Sinua aloittaja kun tunne en voi tietää kenet sinä kadotit. Minä kun kadotin hänet niin kadotin samalla jotain itsestäni, sen mikä itsestäni katosi oli se tietty onnellisuuden tunne elämässä. Ja,onnellisuus on Rakkauden kanssa ainoa asia mikä mielestäni elämässä on tärkeintä. Jos, ne puuttuu silloin puuttuu kaikki. Ja, tulemme taas kerran siihen kuka on hän, joka sai itsessäni kaiken sen tunne määrän esiin. Hän on se ainoa nainen koko maailmassa joka sai ne kaikki tunteet itsessäni esille. Siihen riitti vain hänen olemassa olo. En,ikinä voinut aavistaa että minulle käy näin, ensin tuli tunne häneen sitten en päässyt tunteesta eroon, ja tunne muuttui kaipaukseksi ja Rakkaudeksi häneen. Joku voi kysyä että mistä voit tietää itsessäi mikä tunne on kysymyksessä, siihen on hyvin yksinkertainen selitys. Jos, tunnen jotain ihmistä kohtaan näin pitkään ja näin paljon, ja kukaan muu ei kiinnosta yhtään etkä voisi edes kuvitella lähestyä ketään toista. Ne, on ne asiat mistä kyllä erotan omat tunteeni, hän on ainut ihminen täällä maapallolla ketä kohtaan tunne näin paljon. Silloin kun hänet kadotin jota en halunnut, silloin kun oisin voinut siirtää sen kaiken kaipauksen tuskan jollekkin toiselle niin silloin jokainen olisi tiennyt mitä tunnen. Ja, toinen asia mistä haluaisin kertoa parisuhteet. Nyt kun aina luen ihmisten kirjoituksia kun tunteet on kuollut, eikä tunne enää toista kohtaan niin kuin pitäisi niin silloin ollaan jo menetetty jotain parisuheessa. Jos, ajatellaan niin että suhde ei ole sellainen eikä tunteet ole niin kuin pitäisi eikä tunne Rakkautta ja onnellisuutta silloin kaikki on lopussa. Ei, heikko kipinä syty ikinä enää tulen ja tunteiden roihuun. Näin itse ajattelen tilanteen jos tälläinen tilanne olisi omalla kohdalla. Tunnen kyllä nämä asiat kun olen joskus ollut parisuhteessa vuosia sitten, vaikka nyt en ole. Ja, nytten taas hyppään toiseen asiaan, eli häneen jota olen niin pitkään kaivannut ja Rakastanut koko sydämestäni. Olen tänä aikan kun hänet kadotin kirjoittanut Rakkaudesta enemmän kuin ikinä, en ole koskaan ilmaissut näin paljon tunteesta nimeltä Rakkaus. En, muista että oisin edes koskaan sanonut näitä sanoja kenellekkään. Ehkä en ole ollutkaan aikaisemmin Rakastunut oikeasti. Mielestäni ilman sydämen Rakkautta ihminen on vajaa, ei riitä pelkkä seksuaalisuus ja seksi. Uskon että meidän oli tarkoitus hänen kanssaan nähdä ja tuntea nämä asiat, oli takana mielestäni isommat voimat jotka tuo ihmiseen hyvyyttä. Koska pahuus ei koskaan tuo aitoja tunteita ja Rakkautta ihmiseen, pahuus tappaa ihmisestä kaiken hyvän ja aidon. Se on minun mielipiteeni. Niin ajattelen koko elämän ja tunteet. Mutta hän on minulle se aito tunne jonka tunnen häntä kohtaan, siinä ei ole mitään feikkiä eikä leikkiä. Ei, kukaan ole kohta puoltatoista vuotta feikki tilassa, se olisi täysin mahdottomuus. Itse en saanut tätä aikaan, hän sai minussa tämän kaiken aikaan, ilman häntä en tuntisi näin kuin nyt tunnen. Mutta häntä minä Rakastan ja kaipaan koko sydämestäni, enkä voi sille mitään. Kai meillä kummallakin olin jonkin verran rikkinäiset sielut jotka etsivät toisiaan tietämättään, ainakin oma sieluni löysi hänet ja hänessä Rakkauden.
En itse osaa ajatella noin. Minulla ei ole mitään pakkoa saada ketään elämääni. Jos hyvin kauan tuntemani ihminen haluaa olla ystäväni, niin se hyvä niin ja jos ei, ei minun maailmani siitä sen kummemmin järky. Yhteenkään minulle tuntemattomaan ihmiseen en halua tutustua koskaan, vaan mieluummin olen aina yksin. Onnellisuuteni ei riipu ihmissuhteita, mutta siitä että saa tehdä itselleni mieluista työtä. Elämässäni on jo riittävästi läheisiä ihmisiä.
Joo huomasin että hän on luovuttamassa... Niin vaan väistämättä käy jos ei nää eikä ole tilaisuutta puhua rauhassa.
En ole luovuttamassa. Ei tuo ap ole kuin yksi nainen maailmassa. Meitä on miljardeja. Yhtä hyvin se kenelle kirjoitat voin olla minä kuin ap. Eikö niin?
Ei ap ole luovuttamassa, kunhan puran tuntojani. Johonkinhan pitää. Ap
Oisitkin😟
Hyvä juttu. En minäkään vielä näin vähästä.
Todella vähäistä kuitenkin. Mutta kyllä siitä on saattanut hiukan esimakua saada, mitä voisi tuleman pitää. Oikeastaan tuntuu kuitenkin siltä, että jollain tavoin tasapainotamme toinen toistamme. En usko että hänen kanssaan tulisi niin isoa riitaa, ettei sitä voisi selvittää.
En tiedä olenko oikea mies, mutta hänen sijassaan en luopuisi naisesta koskaan. m>n
Niin erilaisia me ihmiset olemme. Onnellisuuteni ei ole riippuvainen ihmisuhteesta. Olisin onnellinen loppuelämäni ajan, vaikka en saisi kymmeniä vuosia tuntemaani ihmistä ystäväkseni. Minulla on jo tärkeimmät ihmiset elämässäni, enkä halua tutustua uusiin ihmisiin. Haluan elää ja toimia niin kuin haluan ja tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta opetella jonkun muun tapoja toimia. Huomasin sen heti silloin kun monta vuotta sitten tapailin muutaman kerran paria minulle aluksi täysin tuntematonta ihmistä. Aika nopeasti alkoi ärsyttää jotkut heidän tapansa ja kerroin etten halua enää tavata heitä. Sen jälkeen en ole kertaakaan halunnut tutustua yhteenkään minulle tuntemattomaan ihmiseen. Olen aina mieluummin yksin, kuin itseäni kiinnostamattoman ihmisen kanssa. Sanon tämän ihan suoraan ettei tule mitään epäselvyyttä omasta mielipiteestäni.
Mä huomasin sen muutoksen ja säkähdin. Ajattelin, että mä olin mennyt liian pitkälle, enkä halunnut siksi tunkea lähellesi, mutta millään en haluaisi yhteyden loppuvan kokonaan.
Pienikin viesti sulta ilahduttaa mua enemmän, kuin juuri mikään mun elämässäni! Saati se, kun silloin joskus voitiin käydä aina välillä vaikka syömässä jossain ja höpötellä kaikesta maailmassa!!!!! Silloin olin viimeksi onnellinen! Mulla on kauhea ikävä sua ja kyllä mä haastan sua kahville tai syömään joku päivä, mutta en kehtaa tehdä sitä liian usein.
Me kävimme syömässä yhdessä, mutta oli siinä muitakin. Voin silloin paremmin, mitä nyt. Jospa tulevaisuus toisi edes vähän sitä aikaa takaisin. Ja jotain uutta myös.