Monissa asioissa uskovaisilla on yhä eriävämpiä mielipiteitä. Mm. avioerot ovat lisääntyneet ja uusia perheitä muodostettu. Paljon on liikkeellä käsitystä, että uskovaisetkin voivat mennä uudelleen naimisiin säilyttäen uskonsa. Toinen on sitten suhtautuminen seksuaalivähemmistöjen parisuhteista, että onko ne ok. Kuulee jo sellaistakin, että ei Jumala ole niin suurta ristiä kellekään antanut, että pitäisi pidättäytyä parisuhteilta koska kohdistuu samaa sukupuolta olevaan. Osan mielestä siis on ihan ok, jos vl-homoseksuaali menisi toisen sateenkaari-ihmisen kanssa naimisiin, jos siten pystyvät paremmin kilvoittelemaan uskovaisina.
Suhde myös kulttuuriin, politiikkaan, itsensä ehostamiseen ja jopa perhesuunnitteluun on nykyään asioita, joissa kaikki uskovaiset eivät ole enää yksimielisiä. Täten uskovaisena itseään pitävä saattaakin meikata, käydä oopperassa, pelata kilpasarjassa tai soittaa sellaista musiikkia, mitä ennen ei pidetty sopivana.
Jopa seurapuheissa kuulee tästä, että porukalla on yhä enemmän eriäviä mielipiteitä. Uusin Päivämieskin oli erikoinen. Siinä oli mm. maininta eräässä artikkelissa, että joskus uusiin naimisiin mennyt saattaa jopa jättää kristillisyyden. Siis eikö se ennen mennyt niin, että jos menet uusiin naimisiin, et voi olla uskovainen, koska Jumalan silmissä ex-puoliso on edelleen Jumalan silmissä sinun aviopuoliso, vaikka se olisi jättänytkin sinut. Et siis voi avioitua uudelleen niin kauan, ku ex-puoliso elää. Näinhän sitä ennen ajateltiin. Nyt voitkin mennä uusiin naimisiin pysyen edelleen uskovaisena. Ja sitten sanotaan, että kanta avioeroihin ei olisi muuttunut. Mutta koska olemme syntisiä, emme pysty elää sen mukaisesti aina, joten Jumala armahtaa sellaisenkin, joka on uusissa naimisissa. Ja tällainen saa pitää sen uuden puolison.
Hiljattain tuttavaperheeni erosi. Avioeron otti mies. Hän oli aiemmin toiminut myös Rauhanyhdistyksellä hyvin aktiivisesti eri tehtävissä. Sittemmin mies otti kimpsut ja lähti uuden matkaan. Kuulemma mies on yhä uskovainen, vaikka otti uuden vaimon maailmasta. Ainakin monet pitää häntä yhä uskovaisena. Jätetylle vaimolle taas useat sanoivat, että kyllä sinä voit mennä uusiin naimisiin, kun sulla on noin paljon noita lapsiakin hoidettavana. Tällaista ehotti todella monet uskovaisina pidetyt, niin nuoremmat, kuin vanhemmatkin. Tällaiset ohjeet ovat huolestuttavia! Siis jotka tulevat sieltä, missä kaikilla pitäisi olla sama yhteinen uskonkäsitys.
Näin ei näköjään enää ole. Uskovaisten joukko on nykyisin todella hajanainen opillisestikin. Tämä tekee omastakin uskosta vaikeampaa. Ketä voin pitää uskovaisena? Voiko tämä edes olla oikea joukko, kun se ei ole enää sitä, miksi meille opetetaan?!!! Aika hämmentävien kysymysten ääressä tässä ollaan!!!
Suhde myös kulttuuriin, politiikkaan, itsensä ehostamiseen ja jopa perhesuunnitteluun on nykyään asioita, joissa kaikki uskovaiset eivät ole enää yksimielisiä. Täten uskovaisena itseään pitävä saattaakin meikata, käydä oopperassa, pelata kilpasarjassa tai soittaa sellaista musiikkia, mitä ennen ei pidetty sopivana.
Jopa seurapuheissa kuulee tästä, että porukalla on yhä enemmän eriäviä mielipiteitä. Uusin Päivämieskin oli erikoinen. Siinä oli mm. maininta eräässä artikkelissa, että joskus uusiin naimisiin mennyt saattaa jopa jättää kristillisyyden. Siis eikö se ennen mennyt niin, että jos menet uusiin naimisiin, et voi olla uskovainen, koska Jumalan silmissä ex-puoliso on edelleen Jumalan silmissä sinun aviopuoliso, vaikka se olisi jättänytkin sinut. Et siis voi avioitua uudelleen niin kauan, ku ex-puoliso elää. Näinhän sitä ennen ajateltiin. Nyt voitkin mennä uusiin naimisiin pysyen edelleen uskovaisena. Ja sitten sanotaan, että kanta avioeroihin ei olisi muuttunut. Mutta koska olemme syntisiä, emme pysty elää sen mukaisesti aina, joten Jumala armahtaa sellaisenkin, joka on uusissa naimisissa. Ja tällainen saa pitää sen uuden puolison.
Hiljattain tuttavaperheeni erosi. Avioeron otti mies. Hän oli aiemmin toiminut myös Rauhanyhdistyksellä hyvin aktiivisesti eri tehtävissä. Sittemmin mies otti kimpsut ja lähti uuden matkaan. Kuulemma mies on yhä uskovainen, vaikka otti uuden vaimon maailmasta. Ainakin monet pitää häntä yhä uskovaisena. Jätetylle vaimolle taas useat sanoivat, että kyllä sinä voit mennä uusiin naimisiin, kun sulla on noin paljon noita lapsiakin hoidettavana. Tällaista ehotti todella monet uskovaisina pidetyt, niin nuoremmat, kuin vanhemmatkin. Tällaiset ohjeet ovat huolestuttavia! Siis jotka tulevat sieltä, missä kaikilla pitäisi olla sama yhteinen uskonkäsitys.
Näin ei näköjään enää ole. Uskovaisten joukko on nykyisin todella hajanainen opillisestikin. Tämä tekee omastakin uskosta vaikeampaa. Ketä voin pitää uskovaisena? Voiko tämä edes olla oikea joukko, kun se ei ole enää sitä, miksi meille opetetaan?!!! Aika hämmentävien kysymysten ääressä tässä ollaan!!!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Viimeisessä päivämies lehdessä on useampi kirjoitus näistä ero yms. asioista. Ei ole neuvot muuttuneet.
Päivämies kirjoittele mitä kirjoittelee, ihmiset tekevät mitä tekevät.
Neuvot ei, mutta suhtautuminen uusioperheisiin on. Kuten jutuista käy ilmi, uskovainen ei voi edelleenkään mennä uusiin naimisiin. Mutta kuitenkin kirjoitetaan, että joskus uusiin naimisiin mennyt jättää myös kristillisyyden. Voiko siis sittenkin mennä uusiin naimisiin jättämättä kristillisyyttä? Eli ts. pysymällä vl:nä...
"Ei ole neuvot muuttuneet."
Tämä viime Päivämiehen artikkeleita koskeva kommenttisi ei ole totta.
En lukenut artikkeleita kuin sieltä täältä, mutta avioeroista puheen ollen sain sen käsityksen, että niihin liityyen yhteisössä annetaan jos minkälaisia neuvoja. Neuvoja, jotka eivät ole opin mukaisia, mutta neuvojen antajat itse lukeutuvat yhteisöön. Riippuu siitä kuka niitä neuvoja antaa - kanta/neuvot eivät ole yhteneviä.
Yhteisön opit: puhumattomuus ja asioiden salaaminen näkyvät jo kaikessa - opeilla on pitkä historiansa. Esim. hoitokokousaikoina vallinneen lähimmäiserakkausopin mukaan - ei saa olla tekemisissä yhteisön ulkopuolisten kanssa eikä myöskään niiden yhteisön sisällä olevien kanssa, jotka hyväksyvät yhteisön ulkopuolisten seuran - valtava määrä ihmisten läheisiä ihmissuhteita rikottiin ja nyt toitotetaan, että kaikki on lähimmäisiämme, vaikka väärää lähimmäisenrakkausppia ei ole pyydetty anteeksi eikä sen jälkiä korjattu. Eli niillä, jotka ajettiin ulos yhteisöstä ja joita kusetettiin ja häpäistiin puhutteluilla eri kokoonpanoin oli oikea opin käsitys lähimmäisenrakkaudesta, jonka mukaan kaikkia ihmisiä ja heidän elämäänsä tulee Jumalan luomina kunnioittaa. Hoitokokousten väkivalta on edelleen käsittelemättä. Sontatunkion päälle on vaikea rakentaa.
Erimielisyydet nykypäivänä todella näkyvät ja kuuluvat eikä yhteisö näy ulospäin "keskinäisestä rakkaudestanne teidät tunnetaan" - periaatteen toteuttajina.
Viime viikonloppuna kuuntelin erästä nettiseuralähetystä, jossa puhuttiin Jumalan lasten välisestä rakkaudesta. Puhuja näki sen niin tärkeänä asiana, että riitojen/ erimielisyyksien kohdatessa tulee yksittäisen ihmisen kokonaisuus huomioon ottaen mieluimmin kärsiä kuin riidellä. Rakkauden tulee näkyä.
Kuuliko tämän joku muu? Mietityttää todella, että vahvempien ehtoihin ja syyttöksiin tulisi vain tyytyä ja kärsiä. Tilanteita on moninaisia.
Niinhän hoitokokouksissa opetettiin, riitelyä ei missään nimessä, se oli katkeruutta ja katkeruus on syntiä. Tyydy vaan hottentotti, eläkä katkeroidu, vaikka olisit kuinka joutunut kokemaan vääryyttä.
Mihin tällä teennäisyydellä oikein pyritään? Eli nyt on sama valtapeli kuin hoitokouksissa. Röyhkeimmät väärässä olijat/hoitajat määräävät ja toiset/syyttömät osapuolet kärsivät. Tyydy sinä siihen. Yhteisö ei voi näytellä yhteistä rakkautta sillä periaatteella, että joku sanelee ja jos koet vääryyttä, niin vaikene. Rakkauden tulee olla aitoa, jotta se kelpaisi Jumalalle ja maailmalle. Tuskin raamattuakaan voi oikeasti keskinäisen rakkauden osalta tulkita niin että jotkut käyttäytyvät miten käyttäytyvät, mutta kokonaisrakkauden nimissä kärsimykseen on vain tyydyttävä. Onhan vilpillistä.
Onhan se joillekin hoitokokouksissakin valtaa käyttäneille hirvittävä asia, kun ihmisillä on mielipiteensä ja he puhuvat. Puhumattomuus ja pelottelu ovat olleet yhteisön vallankäyttäjien aseita. Vallankäyttökään ei enää onnistu, koska niillä aseilla ei ole enää mitään merkitystä. Jos alistettu ei muuten saa ääntä kuuluviin ja oikeutta, on media hyvä tapa pitää asioita keskustelussa ja tuoda totuus julki. Kaikki törky vain päivänvaloon - sehän on rakkautta väärintekijöitä kohtaan.
Nykyisin, valitettavasti, on tullut ilmi näitä ero tapauksia. Syitä voi olla monia, ehkä ei enää muisteta mitä luvattiin alttarilla, siis tahtoa rakastaa, myötä ja vastoinkäymisissä.
Jos avioituu "kesken kasvuisena", niin ihminen vanhetessaan voi hyvinkin muuttua, elämäntilanteet muuttuu, perhe kasvaa, taloudelliset vaikeudet ja nykyisiin elämän "mittasuhteisiin" ei päästäkään ! Paljon johtuu ihmisen "kasvusta" aikuisuuteen.
Ulkopuoliset asiat, työt, ihmis-suhteet ja mitä vain voi tulla taakaksi ja ei osata edes pyytää apua vaikeuksien keskellä ! Sairastuminen, tavalla tai toisella voi viedä voimat, taakat kasvavat liian suuriksi. Ihminen on psykofyysinen "olento" !
Eniten eroissa kärsivät mahdolliset lapset ! Joku lapsi voi ajatella onko tuo minun syy, kun vanhemmat eroavat. Onnellinen se aviopari joilla on tahto yrittää yhdessä ja saada ME - henki elämään, yhteispeli kaikessa !
Vaikeita asioita ja surullisia tapauksia, etenkin hylätyksi tulevalle puolisolle, "matto vedetään jalan alta " ! Ei näitä tapauksia ennen ollut useita, ei edes ns. ulkopuolisissa "tavan perheissä" ! Moraalinen "rappiotila" nykyään, vaikka vuosikymmeniä takaperin elintaso oli juonompi, niin tyydyttiin vähempään, mm. sodan jälkeen. Puhumattomuus parisuhuhteessa on yksi "vika", kun ei osata keskustella asioista, ehkä se on "jäänne" omasta lapsuusperheestä ja luonne kysymyskin. Ei ole "fraasi", kun sanotaan; Äidin ja isän suhde on lapsen koti !
Sydämen tila on ehkä tärkein, tunne siitä että on rakastettu ja se tuodaan myös esille ! Sääliksi käy oman sukulaisten eroperheet, ihan surettaa, kun ei ole huomannut perheen vaikeuksia, eikä ole ollut tiedossa tilanteet. Olisi voinut vanhana tätinä ehkä olla tukena. Saa laittaa kädet ristiin monesti, että asiat korjaantuisi, ilman lopullista "romahdusta" kyseisissä perhepiireissä. Jokaisen on kumminkin katsottava oma tilanteensa ja saa iloita pitkästä avioliitosta, jonka soisi kestävän yhdessä vielä pitkään ! Saa olla kiitollinen tähänastisesta ja sydämestään toivoo, että omassa perhepiirissä lapset pysyisivät onnellisina. Antaa tukea, niin paljon kuin pystyy. Sukuyhteys on monista perheistä kadonnut, kaiken kiireen ja "hössötyksen" keskellä. Varjelusta ja voimia kaikille meille ! Nekin "epäonnistuneet" läheiset ovat rakkaita, lähimmäisiämme , ei hyljätä heitä !!
Kaikella on tarkoituksensa !!
KORJAUS: Elintaso oli huonompi !
Tuosta; riitelystä ja rakkaudesta ja kärsimyksestä !
Jossain päin on perheet; mies tai vaimo, muuttaneet erilleen asumaan, että jonkinlainen "sopu" säilyisi ! Lasten tähden on tehty tuo, myös ! Lapset voivat jäädä omaan kotiin ja vanhemmat vuorottelevat entisessä yhteisessä kodissa !
Onhan se "konsti" tuokin ! Varsinaisesti ei erota heti "konfliktin" alkutaipaleessa !
Ehkä se "kärsimys" lieventyy noissa tapauksissa.
Väkivaltaakin esiintyy, kummankin puolison puolelta tai toisen, ei aina ole "syy" miehessä !
Alkutaival avioliitossa voi vaikuttaa hyvältä, yleensä. Yhteen mennään kahdesta eri "kulttuurista", vaikka oltaisiinkin samaa "rotua" ! Siinä sitten sovitellaan oman yhteisen kodin säännöt, usein nuorena parina ! Se olisi sitten loppuelämän mittainen yhteiselo !? Ei aina mene niin kuin on kuvitellut sitä "käsikirjoitusta" ja unelmoinut omaa avioliittoa ! Monia vuosia voi mennä niissä harjoituksissa !
Avioon aikoville pitäisi olla joku kurssi ! Vaikka kirkon järjestämä "testaus" !?
Vielä olisi kehityksen tarvetta tässäkin kohtaa !! Ei ihan nuorena avioon, keskenkasvuisena ! Harkintaa, edes vähän !?!
Kyllä se on ollut vl-liikkeessä opetuksena, että parempi naida kuin palaa, menkää vaan naimisiin heti kun se on sallittua.
Sen sanoi Paavali leskille, ei eronneille
On kyllä sääli, ettei "uskovat" ole uskollisia Jeesukselle vaan seuraavat kuka kenenkin oppeja omien mielihalujen mukaan. Mutta ei yllätä.
"Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan
korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia"
2 tim. 4:3
Kun on vaikeuksia, niin se oma aviopuolisohan on siinä vierellä tukena. Yhdessä kestetään niin ilot kuin murheetkin. Miten voi ajatella, että elämä paranee, kun jättää sen koko elämän mittaiseksi avioliittoon vihittäessä tarkoitetun elämänkumppanin? Ei ainakaan olla enää sitouduttu eikä tahdota rakastaa, vaikka sitä ollaan papin ja Jumalan edessä luvattu. Ei se elämä erolla parane.
Vai ei elämä erolla parane? Perilestalaista ajattelutapaa tuo.
Kannattaa miettiä myös lasten asemaa:
mikä vaikutus jatkuvasti riitelevillä vanhemmilla on lapsiin?
Kun vanhempien välillä ei ole ripaustakaan rakkautta.
Minkä mallin lapset saavat moisesta?
Kyllä se vaan on joskus parempi vaihtoehto se avioero myös lestojen kohdalla.
Mihin se vanhempien välinen rakkaus on kadonnut? Puolisoiden pitäisi opetella keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan, niin monet ristiriidat vältettäisiin. Kun asenne on oikea, eli yhdessä pyritään ratkaisemaan ongelmat eikä vain syytellä toista osapuolta, niin ei tarvitse lastenkaan surra vanhempiensa eroamista.
Jumalan valtakunnan sovitusaarna poistaa riitelyt kun sitä käytetään.
"Puolisoiden pitäisi opetella keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan, niin monet ristiriidat vältettäisiin."
On valitettavaa, että tämä puhumattomuus ja keskustelutaidottommuus on yhteisön opetusta. Jos mistä tahansa on kyse kuvitellaan, että se evankeliumi on lääke kaikkeen. Mistään ristiriidoista ei kyetä keskustelemaan eikä selvittämään syitä ja seurauksia. Kaakki on anteeksi ei ole vastaus ristiriitoihin, vaan itse riita-asia tulee käydä läpi.
Aikuistenoikeesti mikään sovitussaarna ei poista mitään ongelmaa. Tuota on tarjottu uskovaisille aina, eikä se ole toiminut. Käytännössä se tarkoittaa, että ihmisen pitää luovuttaa ja antaa virran (SRK-opin) viedä. Sen jälkeen ei ole omaa elämää, vaan teeskenneltyä iloa siitä, että kaikki on hyvin, vaan ei ole oikeasti. Mikään arkinen vaiva ei korjaannu tuolla. Mutta sitähän tuolla halutaan, että ihminen nöyrtyy olemaan letkeä kuin puotinaru vailla omaa elämää. Pitää olla vain "seuraelämä" monena päivänä viikossa. Varsinkin nuorilla.
Se vanhempien välinen rakkaus on kadonnut mm. pakkosynnytysopin mukanaan tuomiin ongelmiin. Kun ei vain jaksa, mutta silti sitä raamatun, eiku SRK- kultin vaatimaa lisääntymiskäskyä on noudatettava.
Ei sillä mitään väliä, että vanhemmat ja aiemmin syntyneet lapset voivat pahoin. Lisääntymiskäskyä on noudatettava hinnalla millä hyvänsä. Sen lisääntymiskäskyn edessä edes naisen henki ei ole minkään arvoinen.
Jumalan Valtakunnassa, kun se tulee Israeliin, ei enään saarnata.
Mahtavaa, ettei lestadiolaisuudessakaan ole enää pakko olla yhdessä vaikka hampaat irvessä.
Pitää muistaa että avioliitto on vain vapaaehtoinen liitto. Ei siinä ole pakko olla, Hajosihan se Neuvostoliittokin.
Vanhoillislestadiolaisuus on osa ev.lut. kirkkoa:
.."Kirkot, jotka ylläpitävät vielä paljolti keskiaikaisia käsityksiä, eivät ole pystyneet meitä vapauttamaan, vaan ihmisten herännyt ajattelukyky on vieroittanut yhä enemmän ihmisiä kirkon helmasta."
.."Mutta älkää tulko uskovaisiksi, vaan pyrkikää tietoon, sillä Suomen kieli jo varoittaa tästä sanassa "usko'vainen". Vainen on vähättelevä pääte ja sokea usko on järjen nukkumalähiö sanoi jo V.A Koskenniemi".
http://www.kauno-mannonen.fi/
Tässä on J.Pentikäistä ja mytologiaa.