En ole mikään tunteeton. Joudun aina tunkemaan ne tunteet jonnekin syvälle piiloon. Viime ajat tuntunut siltä, että olen joku jolla ei niin kauheasti ole väliä tai merkitystä. Tai ainakin joka toinen kerta tuntuu siltä. Siinä ympärillä pyörii ihan tarpeeksi kaikkea, olen tarpeeton.
Ei kyllä mä tarvitsen näkemisestä lomaa
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pärjäät paremmin ilman minua. Minä tukahdutan sinun ilon ja siksi haluan hävitä vähin äänin parempi molemmille niin eikä synny pahaa mieltä.
Ehkä sen toisen kylmyys johtuu samasta. Joutuu tunkemaan tunteensa johonkin piiloon 😞 En tosin voi tietää, mutta luulen. Siinä on ristiriita. Jos tuntuu, että ei sulla oo väliä, niin se voi ehkä tuntua toisen kivusta ja hän yrittää sen peittää.
Miksi se on niin vaikeaa? En halua olla kylmä tai halua hänelle mitään pahaa :(
Ja kun joku muu oireilee, siitä nousee kova haloo. Mä kärsin yksin ja hiljaa ja olen ihan hukassa. Mun osa.
Surullista. Samaistun kun minulla on samanlainen tilanne itselläni.
Olen aika neuvoton. Olen saanut ennen kohtaamisistamme kuitenkin iloa ja olen viihtynyt hänen seurassaan. Nyt tuntuu siltä, että kaikki on muuttunut. Hän vaikuttaa vieraalta ja tavoittamattomalta. Pitäisi varmaan sopeutua tilanteeseen, mutta en pysty. Suru on se tunne, jota varmaan tunnen nyt. Olen joutunut miettimään tapahtumia vähän taaksepäin. Jotain meni x-kohdassa pieleen, mikä ei ollut hallinnassani. Jotain muuttui sen jälkeen. Olisiko ollut estettävissä? En tiedä.
Kysyn välissä oletko mies vai nainen?
Eikö kummatkin sukupuolet voi tuntea samankaltaisia tunteita? Ehkä naiset haluaa puhua niistä vähän useammin? Nainen olen.
Tottakai. Itse kun olen nainen myös ja tunnen samoin.
Minusta ihmiset yleensäkin puhuvat tunteistaan liian vähän. Varmasti sellainen kulttuurinen piirre. Tykkään puhua ihan kaikesta avoimesti ja jossain seurassa se onnistuikin. Tänään oli aika raskaat energiat herätessäni, vaikka nukuin pitkät yöunet. Olin kauttaaltani jumissa ja paikkoja kivisti.
Olin mukavassa seurassa iltapuolella ja tutustuin ihan uuteenkin ihmiseen. Meillä oli kummallisen paljon samankaltaisuutta ollut elämässä ja helpotti kun pystyi toisen samoja juttuja kokeneen ihmisen kanssa puhumaan. Olo keveni kummasti. Jumit ja kivut ovat varmaankin pakkautuneita tunteita usein. Mielellä on valtava vaikutus koko kroppaan ja hyvinvointiin.
Päätin tuossa vähän aikaa sitten, että en stressaa enää asioita, sen aika alkaa olla ohi. Elämä on tässä ja nyt. Ja teen siitä niin mielenkiintoisen ja hyvän, kuin vaan pystyn. Olen liikaa vääntänyt väkisin, ei enää sitä lajia.