Täysistunnon pöytäkirja 20/2008 vp
PTK 20/2008 vp
20. TORSTAINA 6. MAALISKUUTA 2008 kello 16
Tarkistettu versio 2.0
Masennuslääkkeiden käyttöön liittyvät ongelmat
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltio Suomessa jo sadattuhannet kansalaiset syövät erilaisia masennuslääkkeitä, joista yleisimpiä ovat ssri-lääkkeet. Viime vuonna Suomessa käytettiin näihin lääkkeisiin 25 miljoonaa euroa, josta puolet maksoi Kela eli veronmaksajat. Nämä lääkkeet helpottavat masennusta turruttamalla käyttäjänsä välinpitämättömään tilaan, jossa elämän kolhut tuntuvat etäisiltä. Niihin liittyy monia ikäviä sivuvaikutuksia, ja niitä on syytetty toistuvasti jopa itsemurhien ja väkivallan aiheuttamisesta. Masennuslääkkeitä määrätään liian kevein perustein, ja usein potilas kaiken lisäksi jää ilman asiaankuuluvaa seurantaa. Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä, onko hän tietoinen masennuslääkkeiden käyttöön liittyvistä ongelmista.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska tämä masennus sinänsä kaikkinensa on erittäin suuri yhteiskunnallinen ongelma paitsi näille ihmisille itselleen, myöskin maksaessaan meidän järjestelmillemme lääkekustannuksina, sairauspäivärahoina ja eläkekustannuksina. Sanottakoon, että viime vuonna masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutui, kuten vuosittain nykyisin, noin 4 000 ihmistä. Sairauslomineen tämä maksaa yhteiskunnalle yli 500 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä on juuri sitten vielä päälle nämä lääkekulut. Me olemme tarttuneet nyt tähän semmoisella isolla hankkeella, ja siinä katsotaan myöskin tämä lääkepuoli. Katsotaan, onko se hoito oikea ja kuntoutuksen ja lääkityksen osalta riittävä, onko varhaista puuttumista, jotta tätä eläköitymistä ja sairauden kroonistumista voitaisiin välttää.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Masennuslääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta erityisesti nuorilla, mistä huolimatta niitä jatkuvasti määrätään myös alle 18-vuotiaille. Samalla kun masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt, on terapiaa saavien suhteellinen osuus pienentynyt. Arviolta 80 prosenttia masennuksesta lääkärille puhuvista saa lääkkeen, mutta keskusteluapua vain joka neljäs. Kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja psykologien palveluja tulisi lisätä, jotta apu olisi kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla. Eli terapiaa tarvitaan. Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä:
Onko tulevaisuudessa tarkoitus suunnata enemmän resursseja nuorten lääkkeettömään hoitoon tai onko ajateltu, että lisättäisiin koululiikunnan ja terveystiedon tuntimääriä ja siten ohjattaisiin nuoria etsimään hyvää oloa terveiden elämäntapojen avulla?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Me katsomme todellakin tätäkin kokonaisuutta tämän lääkehoidon osalta ja sitten näitä terapiakysymyksiä. Nämä ovat olleet myöskin tässä Sata-komiteassa kiireellisimpien asioitten listalla, että olisi riittävä mahdollisuus saada terapiaa, koska silloin se varhainen puuttuminen tuottaisi sitä, mitä me tavoittelemme, ettei olisi pitkiä sairauslomia, pääsisi nopeammin töihin. Masto-hankkeessa, joka tätä varten on perustettu ja joka ehkäisee sitä masennusta, haluamme olevan tavoitteena nimenomaan nämä asiat, joihin kysyjä viittaa. Mutta mitä tulee tähän hoidolliseen puoleen, niin se on ministeri Risikon puolta sitten enemmän.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kun on hoitotakuuta arvioitu, niin on todettu, että meillä aika hyvin hoituu psykiatrinen laitoshoito, mutta meidän avopalvelumme eivät toimi ihan sillä tavalla kuin pitäisi. Tämä on kaiken ikäisillä todettu. Ja lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa on myöskin nimenomaan tämä avopuolen resursointi. Mehän olemme nyt tuossa Kaste-ohjelmassa elikkä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa tarttumassa tähän 4 vuoden hankkeella ja me yritämme siinä saada näitä hyviä käytäntöjä. Mutta kyllä tässä, ihan totta, paljon on tehtävää.
Puhemies:
Kysymys on loppuun käsitelty.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=PTK 20/2008 skt puh 37
PTK 20/2008 vp
20. TORSTAINA 6. MAALISKUUTA 2008 kello 16
Tarkistettu versio 2.0
Masennuslääkkeiden käyttöön liittyvät ongelmat
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltio Suomessa jo sadattuhannet kansalaiset syövät erilaisia masennuslääkkeitä, joista yleisimpiä ovat ssri-lääkkeet. Viime vuonna Suomessa käytettiin näihin lääkkeisiin 25 miljoonaa euroa, josta puolet maksoi Kela eli veronmaksajat. Nämä lääkkeet helpottavat masennusta turruttamalla käyttäjänsä välinpitämättömään tilaan, jossa elämän kolhut tuntuvat etäisiltä. Niihin liittyy monia ikäviä sivuvaikutuksia, ja niitä on syytetty toistuvasti jopa itsemurhien ja väkivallan aiheuttamisesta. Masennuslääkkeitä määrätään liian kevein perustein, ja usein potilas kaiken lisäksi jää ilman asiaankuuluvaa seurantaa. Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä, onko hän tietoinen masennuslääkkeiden käyttöön liittyvistä ongelmista.
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä kysymys, koska tämä masennus sinänsä kaikkinensa on erittäin suuri yhteiskunnallinen ongelma paitsi näille ihmisille itselleen, myöskin maksaessaan meidän järjestelmillemme lääkekustannuksina, sairauspäivärahoina ja eläkekustannuksina. Sanottakoon, että viime vuonna masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle joutui, kuten vuosittain nykyisin, noin 4 000 ihmistä. Sairauslomineen tämä maksaa yhteiskunnalle yli 500 miljoonaa euroa vuodessa. Siinä on juuri sitten vielä päälle nämä lääkekulut. Me olemme tarttuneet nyt tähän semmoisella isolla hankkeella, ja siinä katsotaan myöskin tämä lääkepuoli. Katsotaan, onko se hoito oikea ja kuntoutuksen ja lääkityksen osalta riittävä, onko varhaista puuttumista, jotta tätä eläköitymistä ja sairauden kroonistumista voitaisiin välttää.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Masennuslääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta erityisesti nuorilla, mistä huolimatta niitä jatkuvasti määrätään myös alle 18-vuotiaille. Samalla kun masennuslääkkeiden käyttö on yleistynyt, on terapiaa saavien suhteellinen osuus pienentynyt. Arviolta 80 prosenttia masennuksesta lääkärille puhuvista saa lääkkeen, mutta keskusteluapua vain joka neljäs. Kouluterveydenhoitajien, kuraattorien ja psykologien palveluja tulisi lisätä, jotta apu olisi kaikkien sitä tarvitsevien ulottuvilla. Eli terapiaa tarvitaan. Kysyn asianomaiselta valtioneuvoston jäseneltä:
Onko tulevaisuudessa tarkoitus suunnata enemmän resursseja nuorten lääkkeettömään hoitoon tai onko ajateltu, että lisättäisiin koululiikunnan ja terveystiedon tuntimääriä ja siten ohjattaisiin nuoria etsimään hyvää oloa terveiden elämäntapojen avulla?
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Me katsomme todellakin tätäkin kokonaisuutta tämän lääkehoidon osalta ja sitten näitä terapiakysymyksiä. Nämä ovat olleet myöskin tässä Sata-komiteassa kiireellisimpien asioitten listalla, että olisi riittävä mahdollisuus saada terapiaa, koska silloin se varhainen puuttuminen tuottaisi sitä, mitä me tavoittelemme, ettei olisi pitkiä sairauslomia, pääsisi nopeammin töihin. Masto-hankkeessa, joka tätä varten on perustettu ja joka ehkäisee sitä masennusta, haluamme olevan tavoitteena nimenomaan nämä asiat, joihin kysyjä viittaa. Mutta mitä tulee tähän hoidolliseen puoleen, niin se on ministeri Risikon puolta sitten enemmän.
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Arvoisa herra puhemies! Kun on hoitotakuuta arvioitu, niin on todettu, että meillä aika hyvin hoituu psykiatrinen laitoshoito, mutta meidän avopalvelumme eivät toimi ihan sillä tavalla kuin pitäisi. Tämä on kaiken ikäisillä todettu. Ja lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa on myöskin nimenomaan tämä avopuolen resursointi. Mehän olemme nyt tuossa Kaste-ohjelmassa elikkä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa tarttumassa tähän 4 vuoden hankkeella ja me yritämme siinä saada näitä hyviä käytäntöjä. Mutta kyllä tässä, ihan totta, paljon on tehtävää.
Puhemies:
Kysymys on loppuun käsitelty.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=PTK 20/2008 skt puh 37
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysymys oli masennuslääkkeiden käyttöön liittyvistä ongelmista, niin sote-ministeri alkaa puhumaan masennuksen hoidosta ja kustannuksista. Mitä helv..? Kysyjä puhuu aidasta, vastaaja aidanseipäistä.
Niinpä. Kukaan ei sanallakaan kommentoi elefanttia olohuoneessa.
Hyvä kysymys on myös se, kuinka paljon psyykenlääkkeet itsessään aiheuttavat sairauspäiväraha- ja eläkekustannuksia taudinkuvasta riippumatta? Toki kyllähän valtiolla rahaa on ja lisää saa velkaa ottamalla jos meinaa loppua kesken.
"meillä aika hyvin hoituu psykiatrinen laitoshoito"
Joo todella. Menin niin huonoon kuntoon psykiatrisella laitoshoidolla että oksat pois. Lääkehaittoja ja viekkareita ei tunnistettu eikä myönnety ja tungettiin vaan kaikkia pillereitä sekaisin ja ongelmieni ydinhän oli lääkkeiden puute. Kärsin kamalista lääkehaitoista. Ennemmin kuolisin kuin menisin uudestaan psykiatriseen laitoshoitoon ja luovuttaisin oikeuksiani pois ja antaisin valtaa vapaaehtoisesti joillekin puoskareille jotka leikkii ihmisten aivoilla kuin muovailuvahalla. Arpia hoidosta on pitänyt parannella pitkään.
"Masennuslääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta erityisesti nuorilla, mistä huolimatta niitä jatkuvasti määrätään myös alle 18-vuotiaille. " Minulle määrättiin masennuslääkkeitä 18 vuotiaana mainitsematta tästä sanallakaan ja uskon sataprosenttisesti että mielialalääkkeet voivat laukaista itsetuhoisuutta KAIKEN ikäisillä. Syy on haittavaikutukset sekä vieroitusoireet.
Onpa törkeää että isopalkkainen vaan katselee kuinka potilas alkaa käyttäytyä lääkkeitten seurauksena ja mitä muuta haittaa lääkkeet saavat aikaan henkilön kropassa.
Sitäkö se "apu" on tänäpäivänä? Eli vähällä vaivalla tahtovat ison palkan saajat toimia.
Palkan pitäs myötäillä hoitotulosten kanssa samassa linjassa, ei itsestään selvästi huippupalkkana, olipa "työn" tulos mikä tahansa.
Ja hyvinkin voi olla. Kukaan ei uhria usko eikä kuuntele. Uhri on täysin mitätöity.
Uskon ettei koskaan ole sattunut hoitovirhettä psykiatrian saralla, virallisesti vaikka muuten hyvinkin todennäköistä.
"Kukaan ei uhria usko eikä kuuntele. Uhri on täysin mitätöity."
Niin on käynyt minullekin. Aiemmin olin lupsakka tyyppi ja suhtauduin elämään positiivisesti. En enää. Kokemani psykiatrisen pahuuden takia minusta tuli kylmä, tunteeton ja empatiakyvytön. Edes lähipiirissäni sattunut kuolemantapaus ei herättänyt minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Kun tarpeeksi potkitaan päähän, ihminen joskus muuttuu.
Pitäisi mainita, mutta myös oma vastuu on muistettava aikuisiällä. Lääkepakkauksen mukana tulee informaatio asiasta.
lääkepakkauksien informaatioon ei voi luottaa, koska sieltä puuttuu olennaisia asioita lääkkeiden haitoista. Mainitaanko siellä tunnetason leikkautumisesta mikä liittyy masennuslääkkeisiin? Itsetuhoiset ajatukset vaikuttavat että ne liitetään vain nuorempiin ihmisiin. Entäpäs sitten lääkityksen lopettamisen jälkeen jatkuvat seksuaalisen puolen häiriöt. Ne lisättiin Euroopan lääkeviraston toimesta pakettiin vasta viimevuosina. Samaan aikaan esimerkiksi SSRI-lääkkeitä oli jo myyty vuosikymmeniä ja moni saattoi olla siinä uskossa että nuo varmasti loppuvat käytön jälkeen, koska veikkaan että monella olisi jäänyt lääkkeet syömättä jos tietäisivät mikä todellinen riski on.. Onneksi näin jälkijunassa EMA varoitti meitä vaarasta, niitäkin ihmisiä jotka on saaneet jo nuo haitat. Pitkäkestoiset vieroitusoireet sentään paketissa on mainittu "Joillakin ne voivat kuitenkin olla vaikeita tai kestää kauan (2–3 kuukautta tai kauemmin)". Vaikutti että oma psykiatri ei ollut lukenut tuota kohtaa. Lääkeyhtiöt tietävät ja ovat tienneet aikapäiviä minkälaisia seuraamuksia kyseisistä lääkkeistä voi tulla. Jo silloin, kun psykiatrit ovat vain keskittyneet vakuuttelemaan että "ei ne lääkkeet aiheuta riippuvuutta tai mitään" antaen täysin vääristyneellä tavalla siloiteltua kuvaa lääkkeiden toimintamekanismista potilailleen.
Haittojen määrää voi olla myös hankala suhteuttaa ja miettiä hyötyhaittariskiä realistisesti, koska montaa haittaa on kuvailtu tyyliin "esiintymistiheys tietämätön".
Jos ynnäilee noita riskejä lääkkeen lähes plaseboon verrattavaan tehoon niin ainakin itsellä jäisi nykyään syömättä. Riskit eivät vain ole tehon arvoisia.
Entäpäs sitten Venlafaksiinipaketin väittämät, voiko niihin luottaa? "Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät." Kaikkeahan tosiaan voi arvailla!
Entäpä jos lääkkeitä aloitetaan osastolla, kuinkas paljon siellä käydään tällaisia pakkausselosteita läpi? Kuinka paljon nuoret ihmiset ylipäätänsä osaavat kyseenalaistaa lääkäriä? Kuinka paljon joltain 18 vuotta täyttäneeltä voi odottaa haittojen ymmärtämystä?
esiintymistiheys tuntematon*
"Entäpä jos lääkkeitä aloitetaan osastolla, kuinkas paljon siellä käydään tällaisia pakkausselosteita läpi?"
Ei käyty ainakaan omalla kohdallani. Ei puolella sanallakaan mainittu mistään sivu- tai haittavaikutuksista. Samalla minun pitäisi hymyssä suin luottaa kaiken maailman serotoniinipitoisuuksien arvelijoihin? Ei v***u oikeasti tätä pellemaailmaa.
Psyykenlääkkeisiin+liittyvät+ongelmat+ovat+kyllä+hyvin+kaikkien+-+niin+lääkäreiden,+potilaiden+kuin+suuren+yleisön+-+tiedossa.+Siitä+ei+ole+epäilystäkään.+Ellei+ihminen+ole+sitten+täysi+ummikko,+joka+ei+halua,+osaa+tai+viitsi+itse+ottaa+asioista+selvää.
Itse söin psyykelääkkeitä aktiivisesti 2016-2019 vaikka ne jollain ihmeen kaupalla sain lopetettua muuttivat ne minussa jotain ilmeisesti peruuttamattomasti sillä sen jälkeen en ole tuntenut olevani oma itseni. Lääkkeiden käytön myötä ahdistukseni vain paheni, eristäydyin, jouduin lopettamaan opiskelut, työnteon, en pystynyt ajamaan autoa esim lisääntyneiden pelkojen vuoksi. Lääkkeiden lopetuksesta on nyt noin 3 vuotta, mutta edelleenkään en koe olevani se entinen oma itseni mitä olin ennen psyykelääkkeitä. Olen puhunut näistä lääke traumoista terapeutilleni, mutta ne ignoorataan, tuntuu ettei minun hirvittäviä kokemuksia lääkkeistä oteta tosissaan vaan halutaan sulkea niiltä silmät. Väkisin yritetään löytää syytä kaikesta muusta mikä aiheuttaa oireiluni. Pelottaa toivunko koskaan jäänkö tälläiseksi, mitä ne tekivät minulle, sainko ehkä aivovaurion?.. Olen edelleen osa työkyvytön, ei ole enää ystäviä ei enää mitään. Siihen loppui psykiatrian välittäminen, kun en enää suostunut heidän lääkkeisiin.
Otan osaa, kohtalotoveri. Minun terapeuttini esitti minulle insuliinia diabeetikolle -vertauksen. Siitäkin huolimatta, että hän oli tietoinen minun käyneen läpi rankan SSRI-vieroituksen. Olisi pitänyt lopettaa ko. terapia siihen paikkaan, mutta en uskaltanut sitä tehdä, sillä oikeasti pelkäsin, mitä siitä seuraisi.
Jos enää koskaan aloitan uuden psykoterapian, on terapeutilla ehdottomasti oltava omakohtaista kokemusta SSRI-vieroituksesta. Jos ei ole, on terapeutti kelvoton.
Olen kuullut erityisesti hoitajilta näitä vertauksia että masennuslääkkeet korjaa kemiallista epätasapainoa ja tuota insuliini/diabetesvertausta. Nuo ei kestä mikään tieteellistä tarkastelua. Insuliini/diabetesvertaus on niin vääristelyä kuin olla ja voi ja saattaa. Ei meidän elimistöstämme puutu mitään masennuslääkkeitä tai masennuslääkkeiden tarve ei ole mitenkään verrattavissa siihen, miten diabeetikko tarvii insuliiniaan. Ensimmäinen lääkäri joka minulle aikanaan masennuslääkkeet määräsi ensimmäisen kerran käytti jollain tapaa kemiallinen epätasapainovertausta. Se oli vielä SSRI-lääkkeiden kulta-aikaa, jolloin patenttejakin oli vielä lääkkeissä. Lääkäri määräsi kalliin patenttilääkkeen kuvaten sitä tehokkaaksi ja ei tietenkään riippuvuutta aiheuttavaksi. Lääke oli uusi ja vasta markkinoille tullut, ja sitämyöten olin myös lääkkeen pitkäaikaiskäyttäjänä täysi koekaniini. Lääke oli käytännössä pikkumuutoksen kautta edellisestä tehty ja tehokkaampana ja vahvempana myös todennäköisesti vieroitusongelmissa omaa luokkaansa, koska se todella oli pienilläkin milligrammoilla tiukkaa tavaraa.
Ja todentotta, monella kuka ei ole SSRI vieroitushelvettiä läpikäynyt, tuskin on mitään käsitystä mitä se on ja millaista tukea potilas tarvii.
Mitä enemmän syödään psyykelääkkeitä sen enemmän nämä ihmiset tippuvat sairaseläkkeelle.
Totta turiset. Mietin, josko vaikka 10 vuoden päästä yrittäisin hakeutua sairaseläkkeelle diagnoosirykelmäni turvin. Silloin diagnooseista saattaisi kerrankin olla hyötyä. Tämä siis sen jälkeen, kun olisin saanut kerrytettyä riittävästi säästöjä työnteolla ja sijoituksilla. Sitten voisi hyvin eläköityä vaikka kaukomaille golfia pelaamaan.
Muistiko teidänkin lääkärisetänne ja tätinne mainita, kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta määrätessään lääkkeet? Mutta unohti mainita esimerkiksi vieroitusoireista tai millä nimellä psykiatrit niitä ikinä kaunopuheisesti kuvaavatkaan esimerkiksi "lopetusoireina".
Joskus törmäsin tällaiseen blogiin, mitä on kirjoittanut Iso-Britanniassa asuva psykiatri itse joka on käyttänyt pitkäaikaisesti masennuslääkkeitä.
Hän kirjoitti blogissaan siitä, kuinka lääkeyhtiöt 90-luvulla kampanjoivat Britanniassa levittääkseen tietoa masennuksesta (ja tietenkin siinä sivussa SSRI-lääkkeistä ja yrittivät saada psykiatrit määräämään niitä). Kampanjan nimi oli "Defeat Depression Campaign". Jonkin aikaa tuon kampanjan jälkeen kyseiselle psykiatrille määrättiin SSRI-lääkkeet.
Lääkeyhtiöt olivat tehneet selvityksiä ennen kampanjaa, jossa he havaitsivat, että moni ihminen yhdisti masennuslääkkeet riippuvuuteen, mikä oli yksi syy minkä takia he olivat nihkeitä käyttämään niitä pitkän aikaa. Lääkäreiltä toivottiinkin heidän painottavan potilailleen, kuinka masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Tuosta kampanjasta on nähtävissä se lääkkeiden promotointi, mitä lääkeyhtiöt ovat tehneet, jossa lääkkeitä on pyritty esittämään mahdollisiman turvallisina.
Tulee tuosta mieleen, että kumman paljon on Suomessakin lääkärit toistelleet kuin papukaijat tuota samaa lausetta potilailleen ja muistaneet mainita sen potilailleen. Onkohan tännekin asti ulottunut 90-luvun lääkeyhtiöiden kampanjat ja propaganda, joilla on ollut suorastaan iskevä vaikutus psykiatrien tajuntaan?
Kyseinen psykiatri puhuu sen puolesta, että potilaille pitää oikeasti tarjota informed consent https://en.wikipedia.org/wiki/Informed_consent, mikä tarkoittaa kunnollista informaatiota lääkkeistä ja niiden haitoista. Oikeastihan väitteellä masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta ei ollut juuri kovin vahvoja todisteita takanaan, kun sitä alettiin toistella. Nykyisin tuo psykiatri näkee, että masennuslääkkeillä on lähes bentsodiatsepiineihin verrattava tapa saada siis keho mukautumaan lääkkeeseen. Lääkäri käyttää sanaa dependence erottaen sen sanasta addiction. Dependence viittaa siihen, että kun lääkettä käytetään säännöllisesti, siitä seuraa vieroitusoireet. Jos on kiinnostunut ilmiöiden eroista, kannattaa lukea aiheesta, "addiction" vs. "dependence."Riippuvuus eli addiction-sanan käyttäminen tässä yhteydessä onkin vaikuttanut olleen vain kikkailua, joilla potilaille on luotu suorastaan valheellinen turvallisuudentunne. Voidaan toki sanoilla kaunistella, että riippuvuutta ei synny mutta asiassa on toinen puoli - iso MUTTA.
Kyseinen psykiatri ottaa myös kirjoituksessaan kantaa siihen kuinka vaikutusvaltaisessa asemassa Britanniassa olleet psykiatrit ovat saaneet lääkeyhtiöitltä rahaa sekä kuinka SSRI-lääkkeitä on suositeltu määrättäväksi jo 1990-luvulla pitkiä aikoja siitäkin huolimatta, että luotettavaa näyttöä pitkäaikaisesta tehosta ei ole ollut vielä olemassa.
Lähteet:
https://www.madintheuk.com/2018/08/the-defeat-depression-campaign/
https://holeousia.com/2018/08/23/the-defeat-depression-campaign/
Suomessakin vähän aiheeseen liittyen kirjoitti MTV3 jonkinaikaa takaperin. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Artikkelissa haastateltiin psykiatri Ben Furmania, joka totesi aiheesta näin:
"– Jos saa vähän liioitella, niin sanon, että lääkärit on aivopesty sille informaatiolle, jota lääkeyhtiöt meille syöttää. Eikä se nyt ole vain se, että niistä masennuslääkkeistä on vaikea päästä. Nehän aiheuttavat myös hirveästi seksuaalisia sivuvaikutuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan 90 prosenttia masennuslääkkeistä syövistä ihmisistä kärsii erilaisista seksuaalisista haittavaikutuksista.
– On tiedetty, että lääkkeiden lopettaminen tuottaa erilaisia ahdistus- ja unettomuusoireita. Sitä ei ole oikein tuotu esille ja sitä asiaa on peitelty. Lääkemarkkinoinnissa tätä ei ole ikinä sanottu ja sitä on vähätelty. Lääkärit ovat mainostaneet potilaille, että "näistä pääsee eroon, ei ole sellaisia ongelmia kuin muilla lääkkeillä". Se on tavallaan ollut vale ja nyt tämä vale on paljastunut."
Nykyisellään Britanniassa suunta on alkanut muuttua ja potilasta pitää hoitosuosituksten mukaisesti varoittaa vieroitusoireista jo määräyshetkellä.
"– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle. "
Että semmoista. Käytännössä itselle tulee tuon luettuani suuri vihantunne lääkeyhtiöitä kohtaan sekä myöskin ärsytyskynnys nousee psykiatreja kohtaan, jotka ovat niin innokkaana näitä lääkkeitä puutteellisin tiedoin määräämässä. Tässä on kyse lukuisista ihmiselämistä.
Kovastihan joskus aikanaan on käyty vääntöä siitä, aiheuttavatko masennuslääkkeet riippuvuutta. Esimerkiksi Aku Kopakkala aikanaan puhui siitä kuinka masennuslääkkeet ovat riippuvuutta aiheuttavia ja mainitsi sen, kuinka Käypähoidossa ei sanota potilaille, että lääkkeet aiheuttaa riippuvuutta. https://www.iltalehti.fi/terveys/a/2014081718579420
Muistan lukeneeni useita kirjoituksia lehdestä, jossa joku psykiatri on kertonut siitä hienosta asiasta, kuinka masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Siis onhan se tavallaan totta, jos sanoilla saivarrellaan mutta...
Se ei vain kerro koko totuuta. Se koko totuus on monimutkaisempi. Sitä on avannut esimerkiksi farmakologi David Juurlink. https://toxandhound.com/toxhound/dependenceaddiction/ Ilmiö " dependence" voi siis koskea masennuslääkkeitä myös..
Hän kuvaa ilmiötä dependence näin:
"Dependence is a special type of drug-related harm. It’s an adaptive phenomenon resulting from exposure to a centrally-active drug and defined by the development of withdrawal symptoms when the drug is removed or the dose lowered too quickly. It can happen with benzos, alcohol, opioids, SSRIs, baclofen, cannabis, pregabalin and many other drugs. Withdrawal symptoms vary by drug, dose and patient, but the gist of dependence is this: when billions of neurons have become accustomed to the presence of a drug, they don’t work properly when it’s suddenly taken away." Eli suuri määrä neuroneita on tottunut lääkkeen läsnäoloon, ja ne eivät toimi kunnolla kun lääke otetaan pois. Kyseessä on siis adaptaatio lääkkeeseen ja kun lääke otetaan pois, seuraa vieroitusoireet.
Sittemmin masennuslääkevieroitusoireiden vaikeudesta alettiin kirjoittaa vasta vuosia (vuosikymmeniä lääkkeiden markkinoille tulosta) myöhemmin niin, että esimerkiksi Britannia etunenässä oli päättänyt tehdä isoja muutoksia siihen, miten potilaille lääkkeistä puhutaan ja muuttaa aiheesta hoitosuosituksia. Sekä tehdä esimerkiksi ohjeet siihen, miten lääkkeistä turvallisemmin voi vieroittautua.
Mielestäni se, että potilaille on sanottu, että lääke ei aiheuta riippuvuutta eikä mainittu mitään lopettamiseen liittyvistä ongelmista ja kehon fyysisestä mukautumisesta lääkkeeseen on ollut ihan kertakaikkisen törkeää. Törkeä vale, jolla on moni saatu ehkä ennemmin käyttämään lääkettä. Ja mikä siinä on vielä törkeämpää on se, että moni ei ehkä ole tajunnut millaiset riskit vieroitusoireiden suhteen lopettamisessa voi olla kun kerran lääke ei aiheuta riippuvuutta ja kun lääkkeen ongelmia on pahimmillaan määräyshetkellä valkopesty. Muistan itse vielä kuinka lääkäri vakuutteli sitäkin, kuinka lääkkeen voi lopettaa milloin haluaa mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa, koska jos lääkkeestä yritti irti sitä ei ihan joka elämäntilanteessa pystynytkään tekemään. Jos ihmisiä oikeasti varoitetaan vieroitusoireista ja mahdollisista riskeistä, niin mielestäni se lisää turvallisuutta sen sijaan että vähentää sitä. Se saattaa kyllä potentiaalisesti vähentää lääkkeidenkäyttäjien määrää, jotka haluavat lääkkeisiin lähteä. Sehän toki ei vaikuttanut ainakaan lääkeyhtiöiden tahtotila olevan. Psykiatria on ollut epäpyhässä liitossa lääkeyhtiöiden kanssa aikapäiviä, jossa vaikuttaa että ei sillä potilasturvallisuudella tai informed consentilla juuri niin suurta merkitystä ole. Teot kertovat sen.