Yksi jota rakastan enemmän kuin itse elämää.
Hetki hänen kanssaan on parasta mitä tiedän.
Vaikka se hetki olisi 5min se merkitsee enemmän kuin koko eletty elämä siihen asti.
Emme ole kuitenkaan yhdessä. Mietin tässä et miksi ei.
Tietysti toivon hänelle vain parasta. Silti joskus tunnen itseni ehkä riittämättömäksi. Aika tyhmää vai mitä.
Mikä siis on teidän syynne miksi ettet tee kaikkeasi ollaksesi sen kanssa kenestä eniten välitätte.
Ehkä se auttaisi minua ymmärtämään paremmin tätä omaa tilannettani jos kerrotte omat ajatuksenne.
Hetki hänen kanssaan on parasta mitä tiedän.
Vaikka se hetki olisi 5min se merkitsee enemmän kuin koko eletty elämä siihen asti.
Emme ole kuitenkaan yhdessä. Mietin tässä et miksi ei.
Tietysti toivon hänelle vain parasta. Silti joskus tunnen itseni ehkä riittämättömäksi. Aika tyhmää vai mitä.
Mikä siis on teidän syynne miksi ettet tee kaikkeasi ollaksesi sen kanssa kenestä eniten välitätte.
Ehkä se auttaisi minua ymmärtämään paremmin tätä omaa tilannettani jos kerrotte omat ajatuksenne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pitkä tarina täällä kerrottavaksi.
Ei kai täällä se tila ihanäkkiä lopu? Jos ei yhteen postakseen mahdu voi jatkaa seuraavaa.
Sano vaan suoraan ettet halua avautua tänne. Olisit ainakin rehellinen.
Ukrainan tilanne.
Tässä nyt vähän pienempi ongelma kuin Ukrainan tilanne.
Voin tietysti Ukrainan ongelman selvittää tässä välissä.
Ehkä se on helppo verrattuna tähän omaan tilanteeseen.
Kerroppa mikä oma tilanteesi on, miksi ette ole yhdessä?
Ei voi tietää mutta ihan hyvä aavistus on. Alku oli aika sekavaa aikaa ja sitten se olikin jo ohi.
Ehkä se tuntui liian hyvältä ja siksi se ei voinut olla totta loppuun asti.
Sitten kun on menettänyt jotain tosi tärkeää ymmärtää sen todellisen arvon.
Niin se varmasti on... jospa sitten oikeassa elämässä avaudun.... jos joskus siihen on tilaisuus....
Oletko varmasti menettänyt hänet? Oletteko selvittäneet välinne? Selvästi näkee kirjoituksestasi, ettette ole keskustelleet asiasta. Joutuu jäämään aavistuksen varaan. Tai sitten kysyy.
Miksi luovuttaa? Jos tunteita kerta on.
Mikset vaan myönnä että haluat typerän hyötyjän jota kohtaan voit hyvällä omalla tunnolla kieroilla ihmissuhteessa. Samalla ihmistuntemuksessasi on parantamisen varaa.
Surullista tekstiä. Elämän pitää olla kurjaa kun ajatusmaailma muista on noin tyly. Sivusta.
Ei kai se välittäminen vielä oikein suhteeksi riitä
Lisäksi palvonta häviää äkkiä kun arkirealismi astuu kuvaan./sivusta
Tuskinpa kaikissa tapauksissa.
Ei se palvonta häviä, kun välittää toisesta. m>n
Ei kai sitä arkea täydy heti vauhdilla ottaa mukaan?! Jos minä aloittaisin vielä ihmissuhteen, tekisin sen rauhallisesti. En tietenkään niin rauhallisesti, ettei mikään edistyisi yhtään. Ihmiseen on hyvä tutustua ennen kuin mikään vakava suhde voi alkaa. Olisi tietysti hyvä asia, että voisi viettää aikaa säännöllisesti paljon yhdessä. Kun on jo kokenut pitkiä ihmissuhteita, niin haluaa tietyllä tavalla toimia ihan toisin, kuin aiemmin.
Tuolloin ne kaikki negatiiviset piirteet jää näkemättä ja toisen persoona jopa kokonaan jos toinen päättää milloin näkee, mitä tekee vai tekeekö mitään. Tuolloin voi hyvin huijata toiselta lähes koko elämän, esim 6 vuotta yhtä kevyttä tapailua, näkemättä koko kuvaa. :/
Vähän samanlaisessa tilanteessa myös minä.. Ne pienetkin hetket jolloin nähdään saa tuntemaan selittämätöntä onnentunnetta joka vaan säilyy ja säilyy. Ja kun ei nähdä vaikka viikkoon, niin jälleennäkeminen on kuin ei ois vuoteen nähty ja näitä hetkiä odottaa ikävöiden. Jotain selittämätöntä tämä. Kysymyksen lopun jätän avoimeksi...
Ei vois olla asiat paremmin teillä. Toivottavasti asiat sujuu hyvin ja saatte suhteen kestämään.
Onnea teille. Toivottavasti ymmärrät sen et kuin onnekas olet kun saat kokea noita tunteita.
Eihän tuolla edellisellä kai suhdetta ole? Jännää, miten eri tavoin ihmiset lukee näitä tekstejä. Ehkäpä ei täällä ikävä-palstalla oltaisi, jos asiat olisi sujunut niin että suhdekin olisi. No mutta koen itse sen niin, että tunteet on hyvä käydä läpi ja käsitelläkin. Keskustelupalstallahan voi keskustella juuri niistä tunteista, mitä parhaillaan käy läpi. Siitä sitten tiedä, auttaako se aina, vai tuleeko palsta-addiktio.
Pääasia, että voi purkaa tunteita ja saada joiltakin sympatiaa (ja joiltakin pilkkaa).
Ihan hyvä varmasti höpötellä niitänäitä palstalla jos ei ole muuta tekemistä.
Jos kestää väärinkäsityksiä ja arvostelua. Mitä se haittaa jos addiktoituu palstaan?
Voisi sitä pahempiakin addiktioita olla. Tunteet tietysti hyvä käsitellä.
En oikein usko et tämä on paras paikka siihen.