Muistutukseksi kaikille... Itse en tarttunut jännitykseni vuoksi ja nyt kaduttaa. Toisaalta jos aidosta välittämisestä on kyse niin uusiakin hetkiä varmasti tulee.
Tarttukaa hetkeen
Anonyymi
28637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta totuushan se on. Juuri niin pitäisi tehdä aina, sillä muuten tilaisuus valuu hukkaan... Jännittäminen usein estää toiminnan ja sitten kaduttaa myöhemmin.
Mitä väliä uusia tulee aina
Uusia tilaisuuksia? Niin, sitten pitää vain osata käyttäytyä eri tavalla kuin ennen.
Niimpä. Ja ottaa toinenkin ihminen huomioon eikä vaan omat tunteet.
On tosi ärsyttävää ja turhauttavaa kun toinen juoksee ovesta ulos eikä näy sen jälkeen pitkään aikaan ja sama vaan jatkuu ilman mitään edistystä.
On tietty säädyllisyyden raja kuinka helposti lähestyttäväksi nainen voi antautua nolaamatta ja alentamatta itseään.
On varmasti turhauttavaa... En epäile sitä yhtään. Tilanteiden ollessa yllättäviä, on aika hankala saada tunteitaan kuriin. Ei pitäisi luottaa liikaa sattumaan.
Voin kertoa, että tuskin pystyisin itse kovin kriittisesti suhtautumaan jos tosi-ihastus tulisi pyytämään puhelinnumeroa. Eräänkin pelkkä läsnäolo sai joskus aikaan ihan tosissaan sen, että aivot lyö tyhjää niin etten erottanut oikeata vasemmasta. Pihalla kun lumiukko.
Pistät vaan hakemuksesi vetämään ja jännität jos jännität. Mitä sitten? Sehän olet sinä. On sitä nyt suurempiakin syntejä kun ujous ja jännitys ja se kuuluu pakettiin jos on herkkä ja kuuma. Tosi ok, jos nainen tykkää, olisit vaan huoletta.
Näinhän se on.
Joopa höpönlöpön . Ei teitä vaan oikeasti kiinnosta. Rakastanut ihminen tekee kaikensa vaikka nyt itsestään täysin pellen että toinen huomaisi.
Sua ei o varmaan koskaan jännittäny tai jopa ahdistanut .
On tietenkin. Olen ollut kauhuissani ja nolannut itseni totaalisesti mutta rakkaus oli suurempaa oli pakko yrittää. En kadu yhtään että aikoinaan yritin vaikka toinen ei välittänyt.
Sama juttu, onnistunut joskus nolaamaan itseni. Silti on valmis nolaamaan itsensä vaikka uudestaan.
Tulee kans lähinnä mieleen, että kiinnostus on tietynlaista eikä aitoa, joska välittää vaan itsestään. Jos välittää toisesta, niin haluaa kai osoittaa sen, eikä vaan itsekkäästi ajatella miltä itsestä tuntuu ja tekee kaikki päätöksen vaan sen perusteella, vaikka se loukkaisi toista ja tuottaisi pettymystä.
Aika kaukana siitä minkä itse käsitän rakkaudesta, vai onko tälläinen käytös sitten sitä trendi että kukin vastatkoon omista tunteistaan, hurraa minä!! Hyvä esimerkki kuinka perseestä on jo lähtökohdat sillä asenteella.
t.pahastunut ja loukkaantunut n
Onko aulla aellainwm ennakkoluulo, että toinen ihminen josta olet kiinnostunut on paha, ilkeä ja huono ihminen jonka lähestyminen on suunnaton riski? Vai oletko käymässä vaihtokauppaa ja pelkäät ettet kelpaa? Entä jos toinen ei kelpaakkaan sinulle?
Tää on joku sun oma tragedia. Mulla on ihan omani. Ei ollut mitään loukkaamista ei mitään maailman kaatavaa draamaa. Ralastin luulin että toinenkin rakastaa. Ei vastannut.
Niin oli oma tragedia. En saanut miestä jota halusin enemmän kun ketään muuta ikinä. Lopulta lähti toisen naisen luo. Semmosen jonka kans oli varmaan kaikki rennompaa, helpompaa ja selkeämpää. Joku parempi ihminen kun minä kaikin tavoin kai sitten joka häntä osasi miellyttää ja sai asiat sujumaan.
Voit vaan uskoa miltä tuntui. En saanut ikinä kunnon tilaisuutta.
Koitan vaan selviytyä ja purkaa kaiken maailman tunteita mitä jäi sanomatta ja mitä seurasi siitä kaikesta pettymyksestä.
Sattuuhan se helvetisti aikansa. Sitten lopulta tulee toinen mies joka onkin sinulle sopivampi parempi ja oikeampi. Miksi haluat miehen joka ei halua sinua? Joka haluaa jonkun muun. Ansaitsen sen miehen joka haluaa juuri sinut. Arvostaa ja rakastaa. Jotenkin uskon että oikeat ihmiset päätyy yhteen jos niin tarkoitettu. Rakkaudella on keinoinsa.
Ehkäpä tulee, ehkä ei. Nyt ei jaksa yhtään miehet kiinnostaa. Olen vain surullinen ja vihainen, pelokas ja epäuskoinen, että herättääkö kukaan samanlaisia tunteita ja on kuin hän. Tuskin, koska kaikki on erilaisia.
En odottanut siltä suhteelta mitään loppuiän parisuhdetta muutenkaan, mutta sen miehen olisin halunnut joksikin aikaa elämääni, lähelleni ja ystäväksikin😢
Hän kyllä halusi minua, juuri oikealla tavalla, ehkä liikaakin. Siksi paineet.
Ehkä se oli tarkoitus, ehkä hän oli vaan niin vaikea ihminen tai ehkä minä olinkin se vaikea ihminen. Ehkä kun mitään ei tullut, säästyttiin raastavalta erolta tulevaisuudessa. Minä en sitä pelännyt.
Menkööt menojaan. Olen pettynyt häneen ja sillä siisti, ei auta fatalistinen lohdutus, mutta kiitos kun välitit❤
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa, että kannattaa tarttua hetkeen, ei niitä tilaisuuksia loputtomasti ole eikä niitä ihmisiä joiden kanssa kemiat kohtaa ja sitten joutuu tyytymään mukavuusliittoon kun menettää tilaisuutensa. Tai on yksin.
Niin Pakkohan se on joskus hyväksyä että niin käy. Vaikka kuinka rakastaisi. Monesti niillä joilla sitä kipinää tuppaa olemaan muutenkin tunteet kuohahtaa tai muutenkin liiakin samankaltaisia . Sitten meneekin vaikeaksi.
Minun tapauksessa se rakkaus ei ehtinyt roihahtamaan, mutta liekki leimahteli kyllä. Ehkä mies oli kauhuissaan tunteistaan ja koitti välttää asiaa tapahtumasta. Onneksi olkoon nyt sitten hänelle. En anna ikinä anteeksi, että tappoi meidän liekin ja korvasi sen jollain kulissiliitolla. Enkä tule koskaan hyväksymään niin nynneröä päätöstä. Mikä lie sosiaaliriippuvainen heikko ihminen, sellaisena hänet muistan, oma valintansa. Hän se valitsi helpomman ja sosiaalisesti itselleen edullisemman tien.
Ei kiitos mukavuusliitolle, en ole niin mukava, että se minulta onnistuisi kuitenkaan😂
Aavistin jotain sen tapaista... 👍
Tunneasioissa on ihan turha neuvoa muita. Nämä on yksilöllisiä juttuja ja jokaisen on tehtävä omat virheensä itse. Sitä kutsutaan elämäksi.
Ei niitä uusia tilaisuuksiakaan välttämättä loputtomasti tule ja anneta. Jos onnistuu luomaan käytöksellään toiselle tunteen, ettet arvosta häntä ja ihan yhden tekevä sulle, niin kyllä ne tilaisuudet siihen loppuu.
Tökerösti töksäyttäen menettää viehätyksensä ja sitä on paha saada enää takas, jos on sen kanssa munannut.
Tämä totta! Mutta en mä kyllä hyökyile niin, kuin mun frendit, ei kuulu mun elämäntyyliin, en jakele ja tarjoile itseä.. Newer.. Tilanteeseen kuuluu tarttua se on totta ja kyllä kaikki tapahtuu itsestään, jos tunteet on molemminpuolisia se tapahtuu lähes väkisin, tilannetta ei vaan pysty vastustaa.
Itse yrittänyt usein noudattaa tuota elämässä. Harkintakaan ei ole kumminkaan pahasta, ettei tarvitse sitten koko loppueloa katua. Ei ole olemassa yhtä ainutta tietä eikä kahta täysin samanlaista tarinaa. Ihmisten väliset suhteet ja niihin liittyvät mahdolliset syvemmät tunteet ovat kumminkin niin ainutlaatuisia.
Muaki harmittaa aamullinen. En uskaltanu sanoo mittää siinä ulkona enkä sisällä. Olisin niin halunnut sanoo jotain fiksuu Sulle!!!
Harmitus vielä, etten tajunnut tulla avaamaan Sulle ovee mutta onneksi sieltä tuli joku ulos, että pääsit lämpöseen odottaa. Sähän jatkoitkin sitten matkaa, kun kyyti tuli.
Voih, Sä olit taas niin ihanannäköinen, että en ole mitään täällä, kun heräilly kotona ja miettinyt suruissani Sinnuu!!! Oon mä "toope" mutta yritä kestää mua vielä, pliis!
-minä <3:llä
Nykyaikoina jotka lienevät juuri näitä kellonlyömiä on muodikkainta tarttua seuraavaan toviin. Kuten Iisebel, joka teki asioita lähes omalla konstillaan.
.. ei nyt muuta
Jos hetket menettää niin se on sitten siinä.
En ole ikinä ollut ihastunut T:n. Tämä on tärkeää että saan itseni pois heistä. Kuvottavia. Minut laitettiin niiden ruoaksi ja lääkkeeksi, en tule ikinä antamaan anteeksi. Ikinä. En edes äidilleni. Pakosta esitän muuta, en voi sanoa häntä edes enää rakkaaksi.