Voimat on loppu. Yli vuoden olen katsellut juomistasi, vuoden liian pitkään... oma vikahan se on. Liian kilttinä en hennonut lähteä, kun sanojesi mukaan "rakastat minua niin paljon" ja "olen sinulle niin tärkeä". Rakkautesikaan ei auta kuitenkaan Sinua ymmärtämään, miksi minulle on raskasta katsoa juomistasi, jokapäiväistä juomistasi. Etsi itsellesi nainen, jota alkoholinkäyttösi ei häiritse, minä haluan vain päästä eroon tästä ahdistavasta tilanteesta, olla ihan rauhassa omassa kodissani... Sinä voit jatkaa hyvin alkanutta alkoholistin uraasi, vaikka alamäkeä tulee elämäsi olemaan, jos näin jatkat. Voi hyvin!
Rakas alkoholistini
Hyvästi
8926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikka suhteen laitat poikki, niin yritä silti olla tukena hänelle. Saattaa, ja onkin todennäköistä, että saa uutta pontta juomiselle, suhteen loppuessa. Älä hylkää ihmistä ongelmien keskellä, vaan pyri ohjaamaan hoitoon. =(
Hyvä hyvä!!
Oikea teko. Kenenkään puolison, oli se sitten mies tai nainen, ei tarvitse sietää juoppoa nurkissaan.
On ihan heitetyn oma asia, kuinka hoitaa asiansa. Jatkaa juomistaan tai raitistuu. Eiköhän sitä tukea ole jo riittänyt yhdessäolon aikana, johonkin on vedettävä raja.
Luullakseni hantä on jo tuettu riittävästi?
Raaka peli!
Paras asia, ku lähtee ajoissa,ku vielä itse on voimissaan. Ehkä tällainen yllätys avaa juuri toisen silmät ja pistää miettimään, miksi kaikki meni niin kuin meni!
Ei kaikkee tarvi aina yrittää ymmärtää..Jos on vuosia niellyt kiltisti kaiken paskan, niin ei toinen ees ymmärrä, et on jokin ongelma. Täytyy olla itsekäs jossain vaiheessa..Mun elämää on alkoholi pilannut lapsesta asti, itse ei siinä tilanteessa ees tajuta, miten hajalla itekin on. Ekaksi ainakin itsellä elämä kuntoon, ehkä sitten voi jaksaa muita auttaa
hyysätään ja säälitään vaan juoppoja niin eivät varmasti koskaan ryhdistäydy. Lähipiiristä on kokemuksia juopoista ja pahinta mitä juopolle voi tehdä on olla ymmärtäväinen ja anteeksiantava. Sääliä juopot vaan kerjää ja selkään taputtajia, eikä ole aiekaan parantaa tapoja. Kova kovaa vastaan on ainoa lääke juoppouteen.
jos sun voimat on loppu! On tosi kuluttavaa elää alkoholistin kanssa, siinä todellakin sairastuu läheinenkin ennen pitkää. Huomaa elävänsä vain alkoholistin puolison elämää, oma elämä lipuu ohi.Toivon sinulle jaksamista eteenpäin ! Miehesi tekee omat ratkaisunsa juomisensa suhteen, siihen ei muut voi vaikuttaa.Toki sitten tukea, jos hän on juonut niin sanotusti kiintiönsä ja haluaa raittiutta tavoitella.
Tällaisen ei-alkoholistin on vaan niin vaikea ymmärtää sitä sokeutta, millä alkoholisti suhtautuu alkoholiin. Hän ei tunnu lainkaan käsittävän, että suurin osa hänen ongelmistaan (vatsavaivat, rahapuha, unettomuus jne) johtuu alkoholista. Päinvastoin: hänen mielestään alkoholi on ratkaisu kaikkiin hänen ongelmiinsa!
Yksi eniten minua ahdistaneista puolista oli se, ettei alkoholin käytöstä eikä alkoholismista voi keskustella. Tämä on kai alkoholismin kieltämisen seurausta. Puhuminen taas on ongelman tunnustamista. Silti tuntuu, ettei alkoholisti itse edes tiedosta käytöstään, kun hän vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Vaikuttaa siltä, että puheenaiheen sivuuttaminen tapahtuu täysin tiedostamattomasti.
Kieltämisestä kertoo myös se, että alkoholisti alkaa tenttaamaan, onko minulla toinen mies. Kun voimat on loppu tämän yhdenkin kanssa, niin milläs voimilla tässä nyt vielä kahden kanssa olisi! Kun alkoholisti ei kykene menemään peilin ääreen ja sanomaan itselleen, että juomiseni takia tuo rakastamani nainen lähtee kävelemään...
Jaksamista Sinulle. Olet oikeassa, alkoholisti kieltää että mitään ongelmaa on olemassa. Puheenaihe vaihtuu nopeasti. Samoin kävi minulle, puolisoni aiheesta alkoi puhumaan, kiistin välittömästi. Hän katsoi minua seitsemän vuotta!! Lopulta, kun viimeisenä yhteisenä kesänä juomiseni ollessa jo aivan jokapäiväistä ja erittäin runsasta hän sanoa paukautti minulle; Tämä asunto myydään nyt! En katso sinua enää päivääkään!
Oli isku vasten kasvoja. Vasta nyt, siis seitsemän vuoden jälkeen tajusin mitä olin tehnyt.....
Asunto myytiin ja jäin yksin.....
Sensijaan että olisin lisännyt juomistani, menin katkon kautta hoitoon ja jatkan AA-ssa kerran viikossa palaverissa. Olen ollut jo vuosia raittiina.
Tuo yksinjäämiseni tuntui aivan kamalalta silloin, nyt ajan kuluessa olen ymmärtänyt että vasta se sysäsi minut raittiuteen. Olen jopa hänelle kiitollinen. Missähän ilman häntä olisin nyt, haudassa......?
Tee miehellesi samoin kuin minulle tehtiin. Voi tuntua alkuun kornilta mutta eiköhän miehesi sen joskus käsitä, luulen.
Sisko hyvä kerrot aika yksipuolisesti tilanteestanne.oletteko keskustelleet hoito mahdollisuuksista vaikkapa AA tai mistä kukin saa apua.En usko miehesi pahuuttaan tekevän tuota mutta tarvitsee vertaistukea.Jos olette pidempään olleet yhdessä eikö sinä aikana ole ollut aikoja joita edes muistelet "hyvinä aikoina".Anna miehesi valita hoito tai ulos.Eikö kotinne ole yhteinen kun puhut omassa kotona.Uskon että sinulla on voimakas tahto ja tiedät mitä teet,toivottavasti.Yrittäkää edes...