Kielentutkijat ovat pohtineet suomen rakkaus-sanan alkuperää. Yksi näkemys on se, että rakastaminen oli alun perin yhteisen verkon vetämistä kahdella veneellä. Toisen ajatuskulun mukaan taas jonkun kohteen tai asian voimakas haluaminen oli rakastamista. Niin kuin tutkimuksen saralla tapaa käydä, näkemykset eroavat toisistaan. Kristillinen maailmankuva katsoo sanaa Jumalan sanan näkökulmasta.
Rakkauden ylistyslauluksi nimetyn raamatunkohdan pappi lukee usein, kun mies ja nainen vihitään kristilliseen avioliittoon (1. Kor. 13). Kirjeessä Paavali kuvaa rakkauden ominaisuuksia, jotka tuntuvat hyvin vaativilta ja oikeastaan mahdottomilta. Vihittävät lupaavat kuitenkin tahtovansa.
Luvun kuvaus ilmentää ensi sijassa Kaikkivaltiaan Jumalan isällistä rakkautta. Tämä rakkaus tiivistyy pienoisevankeliumissa: Jumala rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan poikansa kuolla kaikkien edestä (Joh. 3:16). Uskovalle luvataan iankaikkinen elämä.
Puhuttelevimpia kuvauksia täydellisestä, jumalallisesta rakkaudesta sekä toisaalta ihmisen vajavaisesta kyvystä rakkauteen on kärsineen, kuolleen mutta ylösnousseen Vapahtajan ja Pietarin kohtaaminen rannalla. Pietari oli äskettäin sadatellen kieltänyt mestarinsa. Nyt ylösnoussut Jeesus rakasti kuitenkin häntä ja halusi lähettää hänet evankeliumin työhön.
Kolmesti oli Pietari kieltänyt, kolmesti Vapahtaja kysyi, rakastiko Pietari häntä. Puhutteleva ja kuvaava on jopa tuo sanavalinta. Pietarin vastaus Kristukselle on kirjoitettu kreikan sanalla phileo. Pietari siis tarkoittaa tätä: olet minulle rakas Vapahtaja, mutta en kykene siihen rakkauteen, mihin sinä Jumalan Poikana kykenit. Pietari sai synnit anteeksi, ja saamansa rakkauden turvin hän lähti Herransa askelissa evankeliumin työhön.
Alussa kerrotut kielentutkijoiden käsitykset rakkauden olemuksesta ja käsitteen synnystä sopivat varsin mainiosti Raamatun ilmoitukseen. Jumalallisesta rakkaudesta kertovat Siionin laulun 102 viimeiset säkeet: ”On yhdysside Hengen rakkaus Jeesuksen. Se liittää meidät yhteen, vie kotiin taivaaseen.”
Ilkka Hakulinen
Rakkauden ylistyslauluksi nimetyn raamatunkohdan pappi lukee usein, kun mies ja nainen vihitään kristilliseen avioliittoon (1. Kor. 13). Kirjeessä Paavali kuvaa rakkauden ominaisuuksia, jotka tuntuvat hyvin vaativilta ja oikeastaan mahdottomilta. Vihittävät lupaavat kuitenkin tahtovansa.
Luvun kuvaus ilmentää ensi sijassa Kaikkivaltiaan Jumalan isällistä rakkautta. Tämä rakkaus tiivistyy pienoisevankeliumissa: Jumala rakasti maailmaa niin, että antoi ainoan poikansa kuolla kaikkien edestä (Joh. 3:16). Uskovalle luvataan iankaikkinen elämä.
Puhuttelevimpia kuvauksia täydellisestä, jumalallisesta rakkaudesta sekä toisaalta ihmisen vajavaisesta kyvystä rakkauteen on kärsineen, kuolleen mutta ylösnousseen Vapahtajan ja Pietarin kohtaaminen rannalla. Pietari oli äskettäin sadatellen kieltänyt mestarinsa. Nyt ylösnoussut Jeesus rakasti kuitenkin häntä ja halusi lähettää hänet evankeliumin työhön.
Kolmesti oli Pietari kieltänyt, kolmesti Vapahtaja kysyi, rakastiko Pietari häntä. Puhutteleva ja kuvaava on jopa tuo sanavalinta. Pietarin vastaus Kristukselle on kirjoitettu kreikan sanalla phileo. Pietari siis tarkoittaa tätä: olet minulle rakas Vapahtaja, mutta en kykene siihen rakkauteen, mihin sinä Jumalan Poikana kykenit. Pietari sai synnit anteeksi, ja saamansa rakkauden turvin hän lähti Herransa askelissa evankeliumin työhön.
Alussa kerrotut kielentutkijoiden käsitykset rakkauden olemuksesta ja käsitteen synnystä sopivat varsin mainiosti Raamatun ilmoitukseen. Jumalallisesta rakkaudesta kertovat Siionin laulun 102 viimeiset säkeet: ”On yhdysside Hengen rakkaus Jeesuksen. Se liittää meidät yhteen, vie kotiin taivaaseen.”
Ilkka Hakulinen
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen ymmärtänyt, että Raamatullinen rakkaus on ehdototna välittämistä.