että joku on sinuun ihastunut?
🧍♂️❤️🧍♀️
🧍♂️❤️🧍♀️
Mitä ajattelisit siitä
Anonyymi
39728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Epäuskoa ja paniikkia.
Mä en osaa suhtautua oikein.
No trolli, kyllähän sä osaat
Näh. Just googlettelin että mä oon ilmeisesti sellainen välttelevästi kiintyvä. Tai välttävästi kiintyvä. On ollut irtosuhteita, mutta tunnepuolella menee vaikeaksi...
..ja sitten mä päädyn seurustelemaan ihmisten kanssa jotka ei herätä mussa mitään voimakkaita tunteita.
Noin minäkin toimin joskus. Sitten se alkoi ahdistamaan , kun ei ollutkaan niitä tunteita. Sitten ajattelin, että pitää olla tunteita, enkä kestänyt sitäkään. Ja nyt olen yksin. Sekoaisin ja väsyisin jostain suurista tunteista, myllerryksistä ja draamoista. Sitähän ne tunteet teettää. Mutta täytyy tunnustaa, että ei näinkään ole hyvä. En tiedä voiko minua kategorioida tuohon välttelevästi kiintyväänkään. Ehkä en ole tavannut vielä sopivaa.
Joo en mäkään tiedä kuinka paljon toi diagnoosi selittää, mutta jotain siinä osuu, ja päässä kyllä viiraa sen verran että se haittaa menoa. Mä en kai ole päässyt yli kaikesta siitä mitä koin lapsena, oli aika väkivaltainen ja arvaamaton koti, mä oon jotenkin vinoon kasvanut.
Joo ymmärrän, ettei kaikesta aina pääsekään yli. Sitä oppii sitten kaikenlaisia selviytymismekanismeja, toiset haitallisempia kuin toiset. Onko sitten niin, että joitakuita ahdistaa kaikenlainen läheisyys, kun eivät ole tottuneet siihen? Itse kaipaan läheisyyttä, mutta olenkin nainen.
Mutta kun ei ole oikein kykyä tai edes uskallusta tänä päivänä suhteiluihin, niin eipä sitä läheisyyttä sitten mistään saa. Pitää vaan olla ilman, kun en mihinkään kaupankäyntiin ala. Ja ihan oikeaa suhdetta jollain lailla kaipaisin. Onko sitten luovuttava sellaisista haaveista, kun jotenkin uumoilee, ettei siitä, että päästää toisen lähelleen ja kiintyy, seuraa kuin murhetta?
Viimeisin ihastus osoittautui sellaiseksi vilkkusilmäksi, että enpä häntä kauaa jaksanut kiinnostaa. Olin ollut huomaavinani yhtäläisyyksiä meissä ja paljon, mutta ei niitä sitten kai ollutkaan kovin paljon enempää, kuin ihmisillä yleensä. Olisin halunnut tutustua häneen vähitellen, kun en niissä asioissa haluaisi kiirehtiä. Nyt ei ole oikein välejä lainkaan.
Tuntuu että elämä on välillä pettymyksistä toipumista. Olen varmaan liian herkkä ja siksikin suojelen itseäni satuttamisilta. Vedän myös tietynlaisia ihmisiä puoleeni ja minussa on sellainen vika, että yritän nähdä ja useimmiten näenkin ihmisissä sen hyvän. Ja varmasti heissä se onkin, mutta usein yllätyksenä tulee sitten se toinen puoli. Joka voi tuoda valtavan kontrastin siihen alkuun nähden. Olen monissa liemissä keitetty, mutta silti jotenkin idealistinen ja hiukan ehkä sinisilmäinen ihmisten suhteen. Hyväntahtoisuuttani on joskus käytetty hyväksi ja huomaan, että jotkut yrittävät edelleen hyväksikäyttää kiltteyttäni. Se saa ärsyyntymään.
Tänään luin Tommy Hellstenin mietelauseen: "Kohtaa varjo itsessäsi, niin sinun ei tarvitse tuomita sitä muissa."
Niin, kaikistahan se varjo löytyy.
Ei tunnu miltään
Ei kyllä ihastu 😂
Vuosisadan vitsi minä olen eli ei ole pelkoa. En liiku mihinkään. Viimeksi näkemäni miehet oli lääkäri ja mies hoitaja joka piti kädestä.
No ei hyvi mee jos muhun ihastuis
Noooh voi joku sinustakin kiinnostua
Ei voi niillä menee maine
Kilahtaa hattuun vai?
Mikäs siinä jos on itseä miellyttävä nainen.
Välillä tosiaan vaikuttaa siltä että joku olisi ihanstunut minuun. Mitäkö teen? No en yhtään mitään kun en jaksa edes välittää mitä muut minusta ajattelee. Ja tää on ihan totta, mulle on ihan sama tykätäänkö musta vai ei.
Tärkeintä on kuitenkin se, että itse tiedän oman arvoni; Tiedän olevani arvokas, monile tarpeellinen ja tärkeä, tiedän osaavani sen mistä minulle palkka maksetaan, tiedän täyttäväni yhteiskunnan asettamat odotukset verorahojen muodossa.
Ei kannata luulla liikoja .
Ketä ohjeistat
Ajatteleminen ei sovi kaikille 🤭
Olisin varsin hämmästynyt ja hämilläni.
Ei minuu kukaa oo ihastunu. Ei ketää kiinnosta edes mun olemassaoloni.
No mitäpä siitä ajattelisi. Sitten olisi ajattelemisen aihetta, jos treffeille pyytäisi ja yhdessä olisi ollut mukavaa niillä treffeillä.
Paskempi juttu
Ajattelisin että ei se kauaa ole ihastunut, sellainen ohimenevä ihastus kun huomaisi että olen todella tylsä ihminen.
On olemassa tylsiä ihmisiä, joille kelpaa toinen tylsä ihminen. Esimerkiksi minä en etsi kenestäkään toisesta ihmisestä lisäsisältöä siksi, että olisi tylsää. Annan sen tulla, jos on tullakseen. Jotkut näkevät minut tylsänä, mutta minulla ei ole koskaan tylsää.
Ittekin oon tylsä ja miun ihastuksenikin sanoo olevansa tylsä. Ei hän ainakaan oikeasti sellainen ole.
Ihmettelen ihmistä joka esittää/ajattelee asioista näin.
Epäuskoinen olisi varmaannii olo.
Tuntuu hyväktä että jollain olisi tunteita minua kohtaan. Minäkin pidän ..
Mieluisa yllätys olisi, olenkin jo kyllästynyt olemaan muumina täällä
Olen jo sen verran paljon nähnyt tätä elämää, että ihan helposti en lankea huijattavaksi. Luotan ennemmin vaistooni kuin kauniisiin sanoihin.
No on, ihan satavarmasti, miltä tuntuu? Ahistaa kun hän ei ole se johon minä olen lätkässä😞
T
No worries. Ei ole mahdollista.
Miltä sinusta tuntuisi silloin, milloin huomioisin sun ihastuksesi, puhtailla kalsareilla, eikä kakan ja kusen polttamia tuoksumia, jossain tuolla ulkona......?
Rauhallista, turvallista illanjatkoa.
https://m.youtube.com/watch?v=rxbah0V2pws
Kai se kiva olisi, kun täälläkin (palstalla) koko ajan kuvittelen että hän olisi minuun ihastunut.
Taitaa olla menneen talven lumia.
Sehän olisi hienoa, etenkin jos sattuisi olemaan sellainen, josta itsekin pidän.
Minusta tuntuu siltä, että hän saattoi olla pari viikkoa ihastunut minuun. Kunnes sai humalaisen minut kaadettua sänkyyn. Harmittaa vietävästi, kun en muista tapahtumasta mitään. Oikeastaan olen siitä vähän vihainenkin. Olin jo koettu ja sitten tuli vastaan nuorempi ja kauniimpi. Sen pituinen se.
Epätodennäköistä.
P#nna vain haluaisivat.