Mooseksen motiivit
Harri Mäki-Petäjä Kannuksesta luetteli (Suomenmaa 3.5.2005) Lipposen omia edesottamuksia Nato-tiellä, kun hän pelotteli porvariyhteistyöstä presidentinvaaleissa seuraavan vain Nato-jäsenyyden.
Paljoa muuta ei ole siihen lisättävää kuin että vaikka Paavo Lipponen jo 1961 meni Fullbright -stipedillä Yhdysvaltoihin opiskelemaan niin kymmenen vuotta myöhemmin hän kirjoitti muistion SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä, minkä mukaan Suomen YYA-sopimusta olisi tulkittava ensisijaisesti liittosopimuksena niin kuin Neuvostoliiton kanssa Varsovan sotilasliitossa olevien Itä-Euroopan maiden YYA-sopimuksia, vaikka J. K. Paasikivi oli nimenomaan korostanut oman puolustuksen ja puolueettomuuden itsestään selvyyttä 1948 ja vaikka 1970-luvun loppujulkilausumataistelu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston vyörytystä vastaan oli vasta kiihtymässä.
Näin Lipponen mittautti Neuvostoliiton, pälkäneläiset kuin Kalevi Sorsankin - vaatimattomin tuloksin päätyen Ulkopoliittiseen instituuttiin kasvamaan korkoa, pois tähystyspaikalta komentosillasta puhumattakaan.
Rauhanaatteella harhaanjohtaminen on osa vasemmiston strategista johtamista. George Orwell kirjassaan "1984" parodisoi sitä lauseella "Sota on rauhaa". Yksi suurimmista harhaanjohtamisista oli markkinoida Vietnamin sodan äärimmilleen kiihdyttänyt Lyndon B. Johnson rauhan ratkaisuna Kennedyn rinnalla varapresidentiksi. Se oli kabinettipolitiikan riemuvoitto.
Lipponen on avoin ja rehellinen kovan ytimen näkijä ytimestä riippumatta siitä, mikä tuo ydin kulloinkin on Olavi Paavolaisen synkkään yksinpuheluun alistumatta.
Aito internationalisti näkee taivaanrannan taakse salattuja asioita, mikä ei onnistu demokraattiselta enemmistöltä paljain silmin - kuntakentässäkin.
Samaa kovaa ydintä turvallisuuspolitiikassa näyttää Graalin maljan tapaan tapailevan Joosuakin, SDP:n Sarasvuoksi mainittu.
Erityislahjakkuuksien aika ei siis ole vielä ohi.
Harri Mäki-Petäjä Kannuksesta luetteli (Suomenmaa 3.5.2005) Lipposen omia edesottamuksia Nato-tiellä, kun hän pelotteli porvariyhteistyöstä presidentinvaaleissa seuraavan vain Nato-jäsenyyden.
Paljoa muuta ei ole siihen lisättävää kuin että vaikka Paavo Lipponen jo 1961 meni Fullbright -stipedillä Yhdysvaltoihin opiskelemaan niin kymmenen vuotta myöhemmin hän kirjoitti muistion SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä, minkä mukaan Suomen YYA-sopimusta olisi tulkittava ensisijaisesti liittosopimuksena niin kuin Neuvostoliiton kanssa Varsovan sotilasliitossa olevien Itä-Euroopan maiden YYA-sopimuksia, vaikka J. K. Paasikivi oli nimenomaan korostanut oman puolustuksen ja puolueettomuuden itsestään selvyyttä 1948 ja vaikka 1970-luvun loppujulkilausumataistelu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston vyörytystä vastaan oli vasta kiihtymässä.
Näin Lipponen mittautti Neuvostoliiton, pälkäneläiset kuin Kalevi Sorsankin - vaatimattomin tuloksin päätyen Ulkopoliittiseen instituuttiin kasvamaan korkoa, pois tähystyspaikalta komentosillasta puhumattakaan.
Rauhanaatteella harhaanjohtaminen on osa vasemmiston strategista johtamista. George Orwell kirjassaan "1984" parodisoi sitä lauseella "Sota on rauhaa". Yksi suurimmista harhaanjohtamisista oli markkinoida Vietnamin sodan äärimmilleen kiihdyttänyt Lyndon B. Johnson rauhan ratkaisuna Kennedyn rinnalla varapresidentiksi. Se oli kabinettipolitiikan riemuvoitto.
Lipponen on avoin ja rehellinen kovan ytimen näkijä ytimestä riippumatta siitä, mikä tuo ydin kulloinkin on Olavi Paavolaisen synkkään yksinpuheluun alistumatta.
Aito internationalisti näkee taivaanrannan taakse salattuja asioita, mikä ei onnistu demokraattiselta enemmistöltä paljain silmin - kuntakentässäkin.
Samaa kovaa ydintä turvallisuuspolitiikassa näyttää Graalin maljan tapaan tapailevan Joosuakin, SDP:n Sarasvuoksi mainittu.
Erityislahjakkuuksien aika ei siis ole vielä ohi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.