helpompaa kun ei olla nähty..kun olemme lähekkäin vetovoima on suuri ja vaikea vastustaa ❤
Onhan tämä ollut
Anonyymi
441457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Millon näit viimeksi? Tuttu tunne.
Tavallaan totta. Helpompaa on ollut. Vähitellen.
Kaikki helpottaa ajallaan.. Mulla on ollut aina helppoa irrottautua ihmisistä, en tiiä miks, mutta niin vaan on ollut, toivonkin ettei kohdalleni tuu ihmistä, josta ei olisi helppoa, mutta nyt tuntuu, et kiinnyn erääseen ihmiseen, toisaalta pelkään sitä, koska hän tuntuu jo liian omalle, aivan liian omalle, hän ei ole täällä eikä missään höpö höpö maailmassa vaan liiankin lähellä. Toi vetovoima voi joillain olla voimakas, mutta sitäkin pystyy vastustaa, jos ymmärtää realiteetit.
Hyvin tuttu tunne. Veit sanat suustani.
Jos kuitenkin koet olevasi kykenevä rakastamaan ja välittämään, olet kohdannut täysin vääriä ihmisiä, tai sitten et ole kokenut todellista yhteyttä kenenkään kanssa.
Ei oooooo helpompaa :(
Kerran olimme lähekkäin ja se tuntui oikealta.
Tunteiden osalta silti palataan lähtöruutuun kunhan näemme.
No joo. Pian nähdään taas. Tiiän jo valmiiksi miten tuun ihastuu suhun taas😬 sitten pitäisi uudestaan opetella erossa olemaan. 🙁
Sama tilanne. 😊
Ajatus siitä että olisimme enemmän tekemisissä ja vain kahden..silloin se väistämätön tapahtuisi, se josta haaveilen ja jota niin pelkään. Näin ne tunteet hiljalleen hiipuu sammuvan nuotion lailla vaikka ehkä jää hento hiillos..mutta sekin lämmittää.
No onneksi olkoon vaan. Taidat jäädä unholaan.
Sivusta vaan.
Tahtoisitko sitä todella? Kenelle?
Kyllä meillä Sipen kanssa oli vetovoimaa kerrakseen, ei voi muuta sanoa. Vieläkin kun häntä ajattelee, sama tunne sieltä puskee.
Olisi helpompaa ..
https://youtu.be/aIBZvTwBX9M
❤️
Ei ole yhtään sen helpompaa 😕
Yritän olla niin ettei kohdattaisi paljoa ja taidat näköjään itsekin vältellä minua. Hyvä niin. n-m
Ois kuin kontaktiliima
Erilleen ei enää saakaan
Mikä olisi? En nyt saa kiinni tuosta ajatuksesta.
En tarkoituksella mutta ehkä näin parempi kuitenkin.. Tykkään kyllä mutta you know
Tuntuu vain aika pahalta. Ehkä itsestänikin se johtuu. Niin et tarkoituksella ymmärrän kyllä.
Mä taas en meinannut vältellä ketään mutta eihän sille mitään voi jos mies välttelee.🤷♀️
Tiedän kyllä ja sama tunne on..tunteet on ihmeellisiä🥺vuoristorata jossa huippuja ja laskuja. Hymyillään kun voidaan. Sekin aika tulee...
Kun en haluaisi ajatella sinusta mitään pahaa. Tiedän ettet ole sellainen. Jotenkin vain tulee sellainen olo että joutuu olemaan etäinen vaikka ei sitä haluaisi ja se tuntuu pahalta. Ei oikein voi tehdä sen enempää. Ajattelin että olisi helpompi vain kadota kuin olla mutta sekin taitaa olla vaikeaa.
Niin on kauhea ristiriita.. Tunteet vastaan järki ja tilanne mahdoton ettei niitä voi jakaa kuin täällä... En voinut kuvitella miten näin voi tuntea. Uusi tunnekaaos mulle. Kai se on että mitä suuremmin tuntee niin tulos sitten tämä?
En minä edes tiedä tunnetko tai tunteeko hän mitään minua kohtaan. Itselläni tunteet on kyllä ihan neutraalit häntä kohtaan ja parempi niin. Mutta enemmän sattuu vain se että sen aistii kuinka hyvin voisi tulla toimeen mutta sitten molemmat välttelee.
Tulla toimeen. No sehän riittääkin suhteeks asti. Ei pahalla mut...
Niinpä. Harvoin kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä joiden seurassa pystyisi puhumaan mitä vain jos vain saisi suun auki. Tuo molemminpuolinen välttely tuntuu pahalle. Kun eihän sitä ihmistä kummempia olla. Miksi sitä ei voisi yrittää olla edes ystävällinen toisiaan kohtaan.
Niin sitä minä vain haen että tulisi toimeen enkä suhdetta. Tai jotenkin pystyisi olemaan välttelemättä. Tuntuu pahalle kun ei mikään onnistu.
Tämäpä juuri. Kirjoitit varmaan sivusta? Ei ollut siis aikaisempi vastailija.
Tätä samaa olen monesti ihmetellyt. Viimeisimmässä erossani puolisoni käyttäytyi itselle todella vieraalla tavalla. Aivan kuin olisi halunnut ärsyttää ja saada mahdollisimman tulehtuneet välit. Myös eron jälkeen jatkanut samalla linjalla, vaikka ihan vaan kuulumisia olisi varovasti yrittänyt kysyä.
Kaipa tuokin on jonkinlainen tapa käsitellä tunteita. Jos menee liian vaikeeks, ni jättää vaan kaiken taakseen ja aloittaa "uuden elämän".
Eiks sulla oo kavereita?
Mielestäni parisuhde on vähän enemmän, kun vain toimeentulosta. Tosin meitä on moneen junaan.
Joo, en ollut aiempi vastaaja.
Vähän arvelinkin niin. No ei kai sille voi mitään. Ystävällisyyskin on vain pieni ele ja jos se ei ole molemminpuolista niin silloin on aika vaikea tehdä mitään. Välttelykin kertoo jo tarpeeksi ettei ihmisenä kiinnosta.
Mä haluun vaan olla sunkans 😔
Se on todella paljon helpompaa, en voi vannoa mitä tapahtuisi jos olisimme kahden. Voi olla että unohtaisin kaiken ja antaisin mennä. Onneksi ei ole tiedossa aikaa tai paikkaa sellaiselle. Koska sinä saattaisit nähdä minusta sen niin hauraan puolen. Vaikka pokerinaamana olo ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Välillä olen liian avoin kirja. Helpompi olla etäällä, aika hoitaa moodi päällä. Unohtuu se ihastuminen aikanaan. Se on vaan niin uskomatonta miten samalla aaltopituudella voi olla. Voihan se olla että sinä tai minä ei olla niin ihania toisillemme kuin kuvitellaan.
Mitä jos samalla menettää jotain ainutkertaista? Mietitkö koskaan sitä? Minä mietin.
Mietin sitä usein ja haluaisin kurkata sinne kortin taakse.
Onko mahdollista ottaa asiasta selvää varovasti ja harkiten? Viettää aikaa yhdessä, mutta syöksymättä suinpäin mihinkään? Selventääkö se vai sekoittaa entisestään?
On se mahdollista, viettää aikaa tekemättä mitään radikaaleja muutoksia. Tutustua kunnolla, ihan oikeassa elämässä. Se vaan on vaikea ottaa se ensimmäinen askel. Kyllä se varmaan toisi näkemystä asioihin.
Kannustan ehdottomasti tarttumaan mahdollisuuksiin, jos näin kerran on ja uskot itsekin, että se toisi näkemystä. ❤
ei ole helpompaa, vaan kauhea ikävä.
Turhahan meidän on sitten enää ikinä nähdäkään, kun oot kerran tykänny näkemättömyydestä.
kiukuttaako kovasti