Tiedän että pahoinvointi kuuluu asiaan ja väsymys mutta onko normaalia kun päätä särkee koko päivän niin että joudun olemaan sängyssä koko päivän? En jaksa tehdä edes kotitöitä saati mennä töihin. En käydä suihkussa jne. Olo on kuin kovassa kuumeessa vaikka kuumetta ei ole. Mikään ei auta siis nämä syö pitkin päivää pieniä aterioita- jutut yms. Pahoinvointia on koko päivän mutta sen kanssa pärjäilee kun pitää vatia sängyn vieressä. Unenpuutetta huono olo ei ole. Ei nukuta päivisin, makaan vain. Ensimmäistä neuvola-aikaa ei ole vielä ollut ja haluaisin vain ennen sitä tietää onko jollain ollut vastaavaa ja mistä se on johtunut?
Kun mitään ei jaksa
Siiri
61007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa ihan tutulta, mulla oli ihan sama juttu, alkoi ennen kuin edes tein testin, mutta onneksi oli aikasta ohimenevää. Ihan selvästi olen koko raskausajan nukkunut keskimäärin 4-5 h enemmän päivässä kuin ennen ja varsinkin aluksi vaan nukuin ja nukuin (olen myös alkanut nukkua päikkäreitä, jota en ole tehnyt sen jälkeen kun täytin 3v!). Mulla alhainen verenpaine ja hemoglobiini, joten johtunee varmaan niistä ja joutuuhan se kroppa (ja pääkin) käymään läpi aikamoisen muutoksen. Muita "oireita" ei mulla olekaan sitten ollut, ei pahoinvointia tai mitään, joten kyllä sen väsymyksen kanssa pärjää. Onnellista odotusta sinulle!
Mutta pahin menee ohi melko pian kuitenkin. Vaikka tuossa tilassa muutama viikko on pitkiä.
Ja ei siihen mikään auta kuin lepääminen. Jos väkisin koitat koko ajan jotain tehdä, niin sitten kyllä pahenee niin pahoinvointi kuin väsymyskin.
Ja jos yhtään lohduttaa, niin mieti niitä, jotka ovat samassa tilassa, mutta joutuvat samalla vahtimaan vilkkaita leikki-ikäisiä.
Hei!
Oireesi kuulostavat ihan omiltani. Itse olen jo ennen raskautta kärsinyt jokseenkin lievästä migreenistä, joka sitten raskauden myötä paheni aika lailla. Vessassa käyntikin on tuskaa kohtauksen ollessa päällä. Hirvittävä päänsärky, päässä hirveä kuumotus, oksettaa, ruoka ei pysy sisällä... olotilaa helpottaa jonkin verran jääpalapussi otsalla. Itselläni erityisesti väsymys laukaisee päänsäryn ja stressi tiettävästi hyvänä kakkosena. Lopulta lääkäri määräsi tiettyä migreenilääkettä (tällöin oli rv 17-18), kun olin jatkuvasti niin sairas migreenin takia, että tuntui, että tulen hulluksi, vaikka aina olin pois töistä kun vähänkään siltä tuntui. Muutamia tabletteja olen ottanut ja ovat helpottaneet olotilaa. Tietysti omatuntoa aina soimaa, kun miettii, että jos niistä aiheutuukin vauvalle jotain. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kun se ensimmäinen kolmannes on ohi, niin riski olisi selkeästi pienempi. Internetistäkin hain ensin tietoa ko. lääkkeestä ja mikäli tietoon on luottamista, niin eläinkokeilla ei ole havaittu vaikutuksia. Mutta, en kuitenkaan suosittele näiden lääkkeiden käyttöä. Ajattelin, että jos joskus vielä olen raskaana, niin sit kyllä en lääkkeitä käytä. Kärsittävä vaan on.
Kiinnostaisi vain tietää, että mitä migreenilääkkeitä olet uskaltanut käyttää raskauden aikana? Triptaaneja?
Mulle sanoi neurologi ennen raskautta, että jos iskee päälle oikein hurja 3 vuorokauden migreenikohtaus, mitä mulla oli joskus ollut, jolloin sanat katoaa, ei pysty puhumaan kun sanat ovat hukassa eikä näe kunnolla eikä pysty kuin konttaamaan vessaan oksentamaan - tällaisesta "72 tunnin migreenistä" hän sanoi, että siinä on aivojen sähköinen toiminta jo niin sekaisin, että siitä saattaa olla enemmän haittaa sikiölle kuin migreenilääkkeestä, joka voi oikeaan aikaan otettuna jopa katkaista tuon säryn ihan alusta.
Eli ei se lääkkeen ottaminen aina ole pahempi vaihtoehto vauvan kannalta, kuin sairauskohtauksesta kärsiminen.
Onneksi ei ole tarvinnut kokeilla raskauden aikana tuota, kun mulle kävi niin onnekkaasti, että migreeni katosi (toistaiseksi) kun hormonitasot muuttuivat raskauden myötä.
Lääkäri määräsi Relert-merkkistä lääkettä. Pakkausselosteen mukaan lääke on eletriptaani. En ole näihin hirveästi perehtynyt, et mitä sitten mahtaa tarkoittaakaan. Pakkausselosteen mukaan raskauden aikaisesta käytöstä vähän kokemusta. Lääkäri sanoi minulle, että tässä migreenilääkkeessä haitat on lievimmin ilmaistu (mitä tällä mahtoikaan sitten tarkoittaa).
Ennen raskautta käytin Maxaltia ja siitä löysin tietoa, että eläinkokeilla olisi havaittu vaikutuksia sikiöön, että tätä merkkiä ei kai kovin voi suositella. Relertissä vaikutuksia ei havaittu. Joskin eläin on eläin ja ihminen on ihminen, mutta kai ne eläinkokeetkin sentään jotain kertovat.
Mutta tosiaan, kokonaisuus kai ratkaisee, et mikä se olotila on ja kauan kestää. Elimistöni jäi jonkinlaiseen stressitilaan, olin vähän niinkuin jonkinlaisessa horkassa koko ajan vaikkei päätä olisikaan särkenyt. Oman arvioni mukaan migreeni oli koko ajan joko tuloillaan tai menossa pois. Lopulta en saanut kroppaani ollenkaan rentoutumaan ja enkä saanut nukuttua kunnolla. Sairauspoissaoloistakaan ei tahtonut olla apua. Itse sain lääkkeestä apua ja pääsin käsiksi "normaaliin" elämään ja unirytmin takaisin jne. Mut tietysti kannattaa yrittää selvittää, mikä kohtauksen laukaisee ja vaikuttaa ensisijaisesti siihen. Kuten itselläni selkeästi väsymys ja raskauden aikana väsymystä on ollut selkeästi enemmän. PIenikin väsymys niin heti rupesi näkymään valopilkkuja esioireina ja lopulta armoton olotila. Nyt olen joutunut toden teolla tekemään töitä, jotta välttäisin migreenin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtään "ylimääräistä" asiaa en voi tehdä, heti kun tuntuu, että vähänkään väsyttää, niin heti vaan makaamaan. Kotitöitä ei tule tehtyä niin kuin ennen. Ruokaan ei pysty laittamaan niin kuin ennen. Töissä olen joutunut toden teolla hidastamaan tahtia. Aina kun tulee jokin ikävä asia vastaan, niin sit vaan pidän vähän taukoa. Työni rasittaa lähinnä henkistä puolta, mutta onneksi se on sellaista, että pystyn itse vaikuttamaan työtahtiini. Muuten joutuisin varmaan olemaan sairaslomalla edelleen. Kaiken kaikkiaan rentoutuminen ja lepääminen on tällä hetkellä päällimmäisiä asioita elämässä, jotta saa ne pahimmat kohtaukset pidettyä loitolla.
Lääkäri oli myös sitä mieltä, että jos olotila on jatkuvalla syötöllä todella huono, niin sekään ei välttämättä ole niin hyväksi sikiölle. Et kai siihen sikiöön vaikuttaa niin monet asiat, kun se elimistö on niin monimutkainen kokonaisuus. Ja olennaista kai sekin, että missä vaiheessa lääkkeita käyttää ja millaisina annoksina. Itselleni riitti yksi 40 mg:n tabletti kerrallaan kunhan samalla myös lepää. Alkuraskautta kai nyt yleisesti pidetään herkimpänä jaksona, että silloin ei kai ole kovin suositeltavaa käyttää minkäänlaisia lääkkeitä. Ja se on myös tärkeää, että muuten voi hyvin ja on terve, esim. verenpaine ei kai saa olla kohollaan, jos näitä lääkkeitä meinaa käyttää, ja ties mitä muuta huomioitavaa.
Itse sain lääkkeestä apua ja lääkkeiden käyttö tietyissä tilanteissa voi olla varmasti ihan paikallaan.