traumaattinen stressihäiriö

http://www.scorpitos.com/articles/artikkel.htm

Mainitsemasi sairaus on todettu ja hoitoa on saatu noin 1,5 vuotta.Tuntuu vaan sille,että tämän kanssa käy niinkun Iisakin Kirkon.Ei valmistu ikinä.Kesäaikana on ihan ok-fiilis,kun pääsee pyöräilemään.Sitten talviaikana kun on pimeää ja muutenkin lohdutonta,niin siinä vaiheessa mieli yleensä laskee maan tasolle.Pariin otteeseen on käynyt mielessä,että mitenkähän se puoliso,joka käy aivan liian kovilla kierroksilla opikelunsa vuoksi tekisikin mielenkiintoisen löydön kotiin tullessaan.Sohvalla olisi hengetön mies ja pöydällä lääkepurkit tyhjinä.Juuri ne lääkkeet,joiden on määrä tehdä elämästä helpompaa.Huomaan muuten tässä kirjoittaessani,että sormet hakutuvat itsekseen näppäimille ja tarinaa syntyy sen kummemmin ajattelematta.Huomaan tämän olevan joinkinlaista terapiaa.Sitähän minun psykoterapeuttinkin sanoi minulle,kun viimeksi kävin hänen juttusillaan.Olisin työikäinen,vaan kun ei tunnu enää mielekkäälle alkaa kouluttaa itseään uudelleen(45v.)ja kun koulupohja on poissa,eikä kroppa ole vielä kunnossa,niin tässä se sitten lepää.Raamattua tulee tutkiskeltua suhteellisn tiuhaan.Siinä on toinen erinomainen terapiamuoto.