Näinä aikoina olisi hyvä pohtia myös psyykenlääkkeiden riittävyyttä mahdollisissa poikkeusoloissa, esim. sota-aikana.
Tietääkö kukaan, kuuluvatko esim. yleisimmät masennuslääkkeet ja antipsykootit velvoitevarastoinnin piiriin? Vai käykö niin, että suuri joukko potilaita joutuu kärsimään pakkovieroituksista, jos lääketoimitukset maahan jostain syystä lakkaisivat?
Tietääkö kukaan, kuuluvatko esim. yleisimmät masennuslääkkeet ja antipsykootit velvoitevarastoinnin piiriin? Vai käykö niin, että suuri joukko potilaita joutuu kärsimään pakkovieroituksista, jos lääketoimitukset maahan jostain syystä lakkaisivat?
Vastaukset 14
Vanhimmat
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080979
Kohta 10
Onko tuo 4. Pykälä ja siitä kohta 10.
Ei pääse psykiatriset vangit eroon kemikaaleista edes poikkeusoloissa.
Aikanaan bentsoja määrättiin avokätisemmin eikä niitä pidetty niin ongelmallisina lääkkeinä. Nykyään pidetään ja niitä voi olla hankalampi saada uusittua. Lääkärit voi painostaa vieroittautumiseen.
Lisäksi mitäs jos tulee jotain toimitusongelmia, talousromahdus, poikkeusoloja tai tällaisia, mites sitten psyykenlääkkeiden kanssa?
Tällaisiakin juttuja voi tapahtua lääkkeiden kanssa.
Mitä tarkoittaa tää aikanaan? 40-50v sitten?
Ei tarvitse mennä niinkään kauas, kun niitä ja Z-lääkkeitä uneen määrättiin helpommin ja niitä oli helpompi saada lääkäriltä, kenties varmaan sähköisen reseptinkin puuttumisen vuoksi. Nykyään niiden määräystä valvotaan enemmän. Toki riippuvuusongelmat bentsoissa. on ymmärretty jo kymmeniä vuosia ja käytäntöihin on tehty muutoksia jo aikapäiviä sitten. https://www.benzo.org.uk/amisc/lader.pdf
"Ensimmäiset havainnot suurten bentsodiatsepiiniannosten käytön nopeaan lopettamiseen liittyvästä vieroitusoireyhtymästä tehtiin jo vuonna 1961. Kliinisesti merkitsevää riippuvuusproblematiikkaa, joka voi olla seurauksena pitkäaikaisesta bentsodiatsepiinihoidosta myös suhteellisen pienin annoksin, huomattiin kuitenkin laajemmin vasta 1970- ja 1980-luvun taitteessa. Tieto pitkäaikaiskäyttöön liittyvistä mahdollisista on-gelmista johti mm. Ruotsissa ja Englannissa varsin kriittiseen suhtautumiseen kyseisiä lääkkeitä kohtaan. Perustettiin esimerkiksi potilasyhdistyksiä, ja Englannissa on jopa vireillä tuhansien potilaiden yhteinen kantelu lääketeollisuutta vastaan. Suomessa keskustelu bentsodiatsepiinien hyödystä ja niiden aiheuttamasta riippuvuudesta sekä vieroitukseen liittyvistä ongelmista on ollut asiallista mutta ei kovin laajaa " https://www.duodecimlehti.fi/duo60015
Kannattaa huomioida, kuinka kauan kesti, että oikeasti asioita kunnolla tajuttiin niin että siirryttiin toiminnan tasolle. Vuosikymmeniä.
Sitä ennen meni vuosikymmeniä kun niitä kohtaan ei oltu yhtä kriittisiä eikä ymmärretty kuinka ihan normaaliin hoitoannoksiin voi tulla riippuvuus. Lääkkeisiin sisältyvien ongelmien ymmärtämiseen tuntuu menevän jopa vuosikymmeniä niin että se alkaa vaikuttaa ihan määräyskäytäntöihinkin. Jotkut ongelmat tuntuu ilmestyvän lääkepakkauksen haittavaikutuslistaan jälkijunassa, näin esimerkiksi SSRI-lääkkeiden pakettiin ilmestyi muutama vuosi sitten varoitus siitä, kuinka seksuaalihaitat voi jatkua lopetuksen jälkeen mikä ilmestyi Euroopan lääkeviraston toimesta.
Yhdysvalloissa voisi opioidiepidemian lisäksi olla vielä käynnissä bentsoepidemiakin jollain tavalla. Näinkin puhutaan. Siellä asenteet jatkuvaan bentsonmääräykseen kun eivät tunnu olevan yhtä kriittisiä kuin Suomessa. Siis siitäkin huolimatta mitä niiden ongelmista tiedetään.
Itse en henk.koht yhtään ihmettele, jos esim. SSRI-lääkkeiden määräyksessäkin suunta tulee muuttumaan niin, että niitä ei enää tulevaisuudessa yhtä innokkaasti määrätä ja pitkäaikaiskäyttöön mahdollisesti aletaan suhtautua normaalia kriittisemmin. Tähän mennessä niistä on puhuttu niin, että "eivät aiheuta riippuvuutta", mutta tämähän on ollut käytännössä mielestäni vääristelyä ja asioiden valkopesua jättäen potilaille olennaisia asioita kertomatta. Taustalla lääkeyhtiöiden ison rahan kampanjointia ja mielikuvamainontaa, jolla pyrittiin vaikuttamaan lääkäreihin ja yleisiin mielipiteisiin niihin liittyen. Psykiatrin näkemyksiä aiheesta: https://holeousia.com/2018/08/23/the-defeat-depression-campaign/
"Drug regulators relied mainly on the definitions of dependence and withdrawal reactions from the diagnostic psychiatric manuals, which contributed to the idea that SSRIs do not cause dependence, although it is difficult for many patients to stop treatment. In the perspective of a precautionary principle, drug agencies have failed to acknowledge that SSRIs can cause dependence and have minimised the problem with regard to its frequency and severity. In the perspective of a risk management principle, the drug agencies have reacted in concordance with the slowly growing knowledge of adverse drug reactions and have sharpened the information to the prescribers and the public over time. However, solely relying on spontaneous reporting of adverse effects leads to underestimation and delayed information about the problems. " https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24047687/ Itselläni suututtaa niin paljon, että itselleni ei kerrottu tästä puolesta. Eikä suututus pitäisi olla edes ainoa seuraus, vaan jotain toimia asiassa pitäisi olla niiden puolesta, jolle lääke on määrätty vääristellen ja jollakin ottaa jotain vastuuta asiassa että näin ei voi vain käydä enää.
En yhtään ihmettelisi, jos jossain vaiheessa todettaisiin, että myös SSRIlääke voi pitkällä tähtäimellä olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin ja altistaa lähes samanlaiselle fyysiselle mukautumiselle, fyysiselle riippuvuudelle niihin kuin bentsot. On tutkimusta, jossa havaittiin että SSRI-lääkkeillä ja bentsoilla on paljon lähes identtisiä vieroitusoireita. Jopa niinkin paljon, että 37 42:sta oli samanlaiaisia. Tyhmäkin tajuaa, että on suorastaan vääristelyä sanoa sitten bentsoja riippuvuutta aiheuttavaksi, mutta SSRI:tä ei. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21992148/
SSRI-lääkkeistä tuli yksi uusi lypsylehmä lääkeyhtiöille sen jälkeen, kun bentsojen riippuvuuspotentiaali oli tajuttu.
Bentsojen tarina on opettavainen tarina ja historia usein toistaa itseään.
Toki vielä ei aika ole kypsä muutokselle SSRI-määräämisen suhteen, koska siitäkin on vasta niin vähän aikaa kun laajoille massoille niitä on määrätty. Pitää sitten hamassa tulevaisuudessa vain ohimennen sitten todeta niitä haittoja, kun aikaa on jo kulunut ja pöly laskeutunut ja pikkuhiljaa muuttaa hoitokäytäntöjä psykiatriassa niin, että tilalle tulee uusi "turvallisempi" hoitokeino.
Tässä lisää esimerkkejä muutoksista käsityksissä lääkkeistä:
Unilääkkeet
"– Nämä kaikki lääkkeet ovat vaikutuksiltaan samanlaisia, ja ne kuuluvat bentsodiatsepiineihin tai uudempiin bentsodiatsepiinien kaltaisiin lääkkeisiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että molempien lääkeryhmien hyödyt ja haitat ovat samanlaisia, vaikka aluksi 1990-luvulla arveltiin uudempien lääkkeiden olevan turvallisempia, hän kertoo." https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/unilaake-voi-pahentaa-unettomuutta/
Ja arvatkaapas kuinka monelle noita on sitten ns. turvallisempana vaihtoehtona määrätty? Sääliksi käy potilaat, jotka on nahoissaan saaneet kokea määräyskäytäntöjen muutokset ja joutuneet esim. tilanteeseen jossa heitä on painostettu lopettamaan lääke ensin kun sitä on pitkiksi ajoiksi määrätty mikä tietenkin voi johtaa purkamiseen liittyviin oireisiin.
Antipsykootit
Kun ne tuotiin markkinoille 1950 luvulla, alettiin havaita potilailla että ne aiheutti parkinsonin kaltaisia oireita kuten vapinaa, hitaampia liikkeitä ynnä muuta. Kyseiset lääkkeet salpaavat dopamiinireseptoreita aivoissa täten estäen neuronien aktiivisuutta basal gangliassa, joka kontrolloi motoriikkaa ja liikkeitä.
1960-luivulla havaittiin, että tardiivi dyskinesia vaikutti enemmän kuin 10 prosenttiin kaikista skitsofreniapotilaista ja yhden raportin mukaan prosentti saattaisi lisääntyä jopa 40 prosenttiin kaikista potilaista jotka käytti lääkkeitä pidemmän aikaa. Tardiivi dyskinesia on vakava asia, koska se todella voi jatkua käytön lopettamisen jälkeen ja voi viitata vaurioihin aivojen toimintaan.
Vaikka raportit ensimmäisistä TD tapauksista ilmestyi 1950-luvulla, ja myöhemmin 1960-luvulla alettiin havaita, kuinka yleistä se on, Amerikan lääkevirasto ei astunut väliin ja vaatinut lääkeyhtiöitä jotka näitä lääkkeitä myivät varoittamaan riskistä. Myös amerikkalaisten psykiatrien yhdistys The American Psychiatric Association ignoorasi riskin ja psykiatrit jatkoi kys. lääkkeiden määräämistä isoillakin annoksilla.
APA viivästeli. 1980-luvulla vihdoin 20 osavaltiossa tuli lakeja joissa lääkäreitä vaadittiin kertomaan tästä riskistä. Tälläkään ei ollut juuri suurta vaikutusta määräämiskäytäntöihin.
https://www.madinamerica.com/2020/11/tardive-dyskinesia-brain-damage/
Eli kesti n. 30 vuotta että päästiin tuohon pisteeseen asti.
Sitten tuli uudemmat antipsykootit, joissa samaa riskiä ei ajateltu olevan. Riskin ajateltiin olevan samaa tasoa kuin plasebon. Ja kuinkas kävikään myöhemmin, riski liittyy myös uudempiin lääkkeisiin ja tämänkin tajuamisessa kesti taas piitkän aikaa.
Masennuslääkkeet
Vuonna 2019 brittipsykiatrit ja psykiatreja kouluttava Royal College of Psychiatrists alkoivat varoittaa masennuslääkkeisiin liittyvistä mahdollisista vaikeammistakin vieroitusoireista. He näkivät, että ohjeistusta pitäisi päivittää ja turvallinen vieroitus on aihe joka vaatii huolellista tutkimusta koska on olemassa "rajoitettu määrä korkean laadun dataa". He näkivät myös että olisi syytä kouluttaa lääkäreitä aiheesta enemmän ja halusivat enemmän tutkimusta pitkäaikaiskäytön hyödyistä ja haitoista. https://www.bbc.com/news/health-48457980
Hmm. Samaan aikaan monelle potilaalle on määrätty lääkkeitä pitkiksi ajoiksi ja heitä on purettu lääkkeiltä.
Virallinen taho teki Britanniassa muutoksia hoitosuosituksiin.
" Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle. " https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.sm226n
... sekä päivitti vieroitusoppaan huomioimaan vieroitusongelmat paremmin niin että joissain tilanteissa joidenkin lääkkeiden kohdalla puhutaan jopa vain 10 prosentin kertavähennyksistä. Koska joillakin potilailla voi oikeasti olla hankala päästä lääkkeistä irti! Lääkkeistä joiden ei sanottu aiheuttavan riippuvuutta. https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants
Huomaako joku näissä jotain kaavaa?
Eli kun lääke tuodaan markkinoille, siitä voidaan lässyttää vaikka ja mitä kuinka se on turvallisempi kuin se todellisuudessa onkaan.
Ja kellä kiinnostaa ne potilaat jotka ennen uuden tiedon ilmenemistä ovat saaneet haittoja? Ei niin kellään.
Jos antipsykooteissa esim tardiivin dyskinesian todennäköisyys lisääntyy vuosi vuodelta niin voi vain pohtia voisiko muissakin psyykenlääkkeissä muutenkin olla haittoja, joiden todennäköisyys kasvaa vuosi vuodelta. Ainakin vieroitusoireiden riski lisääntyy masennuslääkkeissä mitä pitempään ja mitä isompia annoksia käyttää (lähde: lääkepaketin pakkausseloste).
Pitkäkestoinen psyykenlääkehoito on tehnyt minusta huonomuistisen ummikon. En myöskään kovin hyvin ymmärrä puhuttuja ohjeita. Saisinkohan tämän perusteella vapautuksen, jos Suomeen tulisi sotilaallinen kriisi? Minut on hoidettu siihen kuntoon, etten enää pysty samaan kuin normaalit ihmiset.
Ei voi kuin ihailla sitä mielen agrobatiaa, millä sodastakin saadaan lääkevastaista.
Mitä lääkevastaista on kirjoittaa tosiasioita lääkkeiden historiasta? Käsitys lääkkeistä muuttuu vuosien aikana että kuva niiden riskeistä muodostuu tarkemmaksi ja joitakin lääkeaineita saattaa jopa poistua markkinoilta. Joku lääke on saattanut poistua markkinoilta ollessaan siellä jopa 40 vuotta.
https://sic.fimea.fi/documents/721167/868092/29302_2_15_22-24_Laakeaineita_poistuu_jatkuvasti_markkinoilta.pdf
Tässähän pohdittiin sitä, että joidenkin lääkkeiden saatavuus voi muuttua poikkeuksellisessa tilassa. Avasin vain keskustelua siitä, kuinka käsitys lääkkeistä voi muuttua vuosien varrella ja niitä saatetaan jopa vetää markkinoilta pois tai muuttaa niiden määräyskäytäntöä ja tämäkin seikka voi kokea muutosta vuosien varrella täten siis vaikuttaen siihen miten joku lääkkeitänsä saa. Siis jos lääkkeitä käyttää pitkäaikaisemmin.
Skitsofreniapotilaiden hoidossa käytetty Leponex aiheutti vuosia sitten kahdeksan potilaan kuoleman Suomessa. Se johti Leponex-nimisen lääkkeen poisvetoon maailmanlaajuisesti. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/05/vaarallinen-ihmelaake-kasikirjoitus Nykyään sitä tosin on taas saatavilla, ongelmista huolimatta ja siitä huolimatta, että se on yhdistetty kuolemantapauksiin. Eli ilmeisesti edes se, että lääke voi olla potentiaalisesti tappava, ei täysin lopeta sen käyttöä, jos siinä kuitenkin nähdään olevan jotain suotuisia puolia suhteessa haittoihin.
Toki esittelin myös kriittisiä näkemyksiä SSRI-lääkkeistä, mutta nekin perustuvat ihan tieteelliseen spekulaatioon, ei vain hatusta heitettyihin näkemyksiin. Bentsodiatsepiineissa ja masennuslääkkeissä on samantyyppiset vieroitusoireet, potentiaalisesti vaikeatkin sellaiset, vaikka toisen sanotaan aiheuttavan riippuvuutta ja toisen ei (tuolla lähdekin tutkimukseen jossa näitä vertailtiin). Arvostettu tutkija Giovanni Fava pohtii vastatoleranssimallinsa perusteella, saattavatko masennuslääkkeet olla yhteydessä huonompiin hoitotuloksiin ja jopa pahentaa tiloja mitä hoidetaan? https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/2045125320970325
Ja esittelin myös Britannian psykiatreja kouluttavan ylimmän tahon näkemyksiä siitä, että he haluavat enemmän tutkimusta pitkäaikaiskäytön hyödyistä ja haitoista sekä kuvaavat luotettavan datan puutetta esim. vieroitukseen liittyvistä seikoista. Tuskin he ihan syyttäsuotta varoittivat masennuslääkevieroituksesta, muuttivat hoitosuosituksia, puhuivat siitä että lääkäriä pitäisi kouluttaa aiheesta enemmän ja tekivät uuden vieroitusoppaan.
Myös Suomen mediassa puhuttiin näistä muuttuneista hoitosuosituksista ja niillä varmasti on ollut vaikutuksensa myös siihen, minkälaisia hoitosuosituksia Suomessa tehdään.
Ja niin voi muuttua niiden saatavuuskin, mistä tässä ketjussa puhutaan. Jos oikeasti johonkin maahan tulee iso kriisitilanne, niin onko muka lääkkeitä saatavilla samalla tavalla? Epäilen. Toki monet lääkkeet on sellasiia, että niiden saatavuudesta varmasti pidetään huolta.
Toki SSRI-lääkkeiden ja Ketipinoreidesi poisvetoa emme ole ihan lähiaikoina näkemässä eli siitä ei kannata huolehtia. Sen verran iso prosentti on niihin laitettu ja niitä määrätään kuin karkkia.
Jo COVID-tilanteen pelättiin vaikuttavan lääkkeiden saatavuuteen. Jonkinverran vaikutusta siitä kai olikin ainakin jossain päin maailmaa. Ihan normaalioloissakin saattaa joidenkin lääkkeiden saatavuudessa olla ongelmia. Yksi syy voi olla ihan sekin, että valmistajat ei yksinkertaisesti saa vain riittävästi voittoa lääkkeistä, tällöin he ei sitten vain valmista joitakin lääkkeitä tai nostavat hintoja. https://www.vice.com/en/article/jge9pb/coronavirus-drug-shortages-and-antidepressants
Tuntuu hyvin epätodennäköiseltä tosin, että lääkevalmistaja lakkaisi valmistamasta jotain suosittua masennuslääkettä. Pitää myös huomioida, että niissä on rinnakkaislääkevalmistajiakin.
Esimerkiksi Zoloftin saatavuudesa oli ainakin jotain ongelmia, koska sen kysyntä nousi COVID-aikana. https://www.fdanews.com/articles/197425-drugmakers-report-zoloft-shortage-amid-covid-19
Eiköhän tuo hotapulveri ja pervitiini tulis jälleen käyttöön niiden tilalle jos sota..