Käyttäytymishäiriöisten lapsien vanhemmat, millaisen olette ajatelleet lapsen elämän olevan kun lapsenne on varttunut aikuiseksi? Onnistuuko kouluttautuminen ammattiin, parisuhde tuleeko ongelmia päihteiden kanssa? Pelottaako mattinykänen -syndrooma?
AD/HD lapsen tulevaisuus?
Oletteko miettineet?
51018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä mietityttää ja paljon. Nyt jo tehtävä ennaltaehkäisevää työtä että saisi tulevan nuoren pidettyä pois aineista, rikoksista ja muista jutuista. Onneksi meillä myös hoitotaho tiedostaa tuon uhkan oikeasti ja yhdessä yritetään murrosikä saada yli kaidalla tiellä kulkien. Tosiasia kuitenkin on että jos 18 v lähtee, niin sille ei kukaan mahda mitään. On vaan kurjaa jo nyt nähdä 11vuotiaan ADHD-pojan voimakas vimma itsetuhoisuuteen...Muilla lapsilla ei tuommoisia "taipumuksia" tai "haluja".
Itse etsin, luen ja haluaisin paljonki saada tietoja nimenomaan aikuisten ADHD-oireisten elämästä. Kuinka he sen ovat kulkeneet? minkälaisin tuntein ja ajatuksin?
Kyllä mammakullalla on pää harmaana kun miettii, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Isä peli- ja alkoholiongelmainen ja muut suku sitä samaa sorttia. Olen perehtynyt asiaan niin paljon kuin tavis pystyy ja koettanut tehdä lasta koskevat ratkaisut silmällä pitäen niitä ongelmia, mitkä ovat suuria uhkakuvia näille lapsille. Myös minun lapseni on itsetuhoinen. Kiire kokea kaikki mahdollinen niin aikaisin kuin mahdollista. No, meikä tekee sen, minkä pystyy ja sitten on vaan laitettava kädet ristiin ja toivottava, että kaikki menee suht hyvin. Koulutuksen tärkeyttä korostan koko ajan, koska syrjäytyminen alkaa usein siitä, että koulu menee päin peetä. Ja tämän päivän Suomessa olet b-luokan kansalainen heti, jos tiput tästä koulutusjutusta pois.
käykääpä joskus tuolla "adhd-aikuiset" foorumilla. Siellä on erilaisia aikuiseksi selvinneitä ihmisiä. Monella on myös korkea-asteinen koulutus, esim. insinöörejä, opettajia vaikka mitä.
Joillakin sitten on toisenlaisia kokemuksia.
Itselläni on hyvä avioliitto ja perhe-elämä. Älkää siis heittäkö vielä liinaa kehään. Oman lapseni kanssa kävin paljon keskusteluja jo ennen kouluikää. Kerroin minkälaista elämä ehkä on jos tekee pahojaan eli vankilassa on aika karua.
Hirveästi hellyyttä ja jos joskus tapahtuu jotain hyvää ´niin kiittäkää ja halatkaa sitä lasta. Ellei hän sitten vihaa kosketusta liikaa. Tosin sitä koskettelua kannattaa harjoitella ja jossain iässä lapsi ymmärtääkin kun selitetään, että siitä tulee hyvä olo kun halaa.
Yritänh antaa lapsilleni seuraavanlaisen elämisen mallin omalla käytökselläni ja esimerkilläni:
- maailmaan mahtuu erilaisuutta
- luovuus ja addiaivojen käyttö on hauskaa
- lukeminen ja opiskelu huvin vuoksi ovat osa hauskuutta
- hauskaa pidetään ilman viinaa ja muita vahingoittamatta
- hauskuus on vastalääke AD/HD:n huonoihin puoliin
Olen itse hyperaktiivinen addi ja absolutisti (en seurannut alkoholistisukulaisten esimerkkiä ;-) En tiedä, ovatko tyttäreni addeja kun ovat vielä niin pieniä, mutta arvelen ainakin toisen olevan, kun ei pysy hetkeäkään paikoillaan.
Aikamoinen ennustajaeukko pitäisi olla että pystyisi lapsensa tulevaisuuden parisuhdetta myöten arvailemaan on sitten ADHD tai ei.
ADHD ei muuten ole yhtäkuin käytöshäiriö!
Eletään päivä kerrallaan, se riittää.