Eläkkeellä olo

Olen ollut 2 vuotta osittain varhennetulla eläkkeellä, työtä olen tehnyt ko. aikana 55% koko-aikatyöstä. Olen ollut hoitajana 41v. mielisairaalassa, työ ollut henkisesti raskasta.
Nyt siis pari vuotta ollut pitkiä vapaita, olen siis tavallaan valmentautunut eläkkeelle menoon. Ensi kuussa sitten varsinaisesti eläkkeelle. Nämä pari vuotta olleet lähes parasta elämässäni; aikaa ollut lenkkeilyyn, nukkunut hyvin, alkoholia en käytä yms. Painoa lähtenyt runsas 20kg, olo virkeä. Koen eläkkeelle lähdön lähinnä vapauttavana ja stressittömänä, aikaa hoitaa itseään ja tavata muita. Töissä en aio käydä eläkkeellä ollessani, vaikka siihen mahdollisuus olisikin.

Vanhuuseläkkeellä viisi vuotta.
Minulla ei ole ollut vaikeuksia sopeutua eläkkeellä oloon. Itse asiassa päinvastoin, olin haastavassa esimiestyössä pienehkössä hyvin menestyvässä yhtiössä, jossa töitä oli valtavasti ja melkoisen uupunut pitkiin työpäiviin. Vaikka pidin sinänsä työstäni, niin eläkkeelle pääsyä kyllä jo odotinkin viimeisen vuoden ajan.

Eläkkeelle pääsin keväällä, joten kesä ja mökkikausi alkoi heti ja oli mahdollisuus huilata helposti uupuminen pois. Se oli minulle tärkeä juttu.
Syksyllä aloitin jo jonkin aikaa haaveileman uuden harrastuksen, sukututkimuksen. Se vei mennessään vuosiksi ja vieläkin sitä silloin tällöin tutkistelen, vaikka alkuinnostus onkin laimentunut saadessani hyvinkin laajan sukupuuni sille tasolle, joka oli kohtuullisella harrastusaktiivisuudella helposti mahdollista.

Pointtini tuossa on, että jos mahdollista niin kannattaa toteuttaa jokin aiemmin mielessä ollut juttu, nyt kun työelämä ei ole häiritsemässä.
Sohvalle ei minusta kannata jäädä, vaan elää ihan normaalia ja säännöllistä elämärytmiä.
Itsekin yllätyin kuinka paljon erilaisia tapahtumia on tarjolla sekä päiväsaikaan että iltaisin. Kirjastonkin löysin uudelleen.
Ja tärkein pointti on, ettei ’hylkää’ ystäväpiiriä, eläkkeellähän on paremmin aikaakin tapailla ja tehdäkin jotain, esim matkustella, jos se innostaa. Loma-aikojen ulkopuolella on tilaa ja hinnatkin edullisempia. . Eikä yhtään huono juttu ole sekään, että epävirallinen työpaikkamme eläkeläisryhmä kokoontuu ja pidämme yhteyttä käymällä syömässä silloin tällöin jossain.

Kuntosalia harrastin jo työelämäaikana ja se jatkuu edelleen. Kunnon ylläpito on erittäinkin tärkeää.

Minäkin olen ollut kolme vuotta eläkkeellä, töitä tein 40 v se riitti , en ole kaivannut töihin, minulla on harrastukset mitkä pitää minut liikkeellä, on kuntosali, pari kertaa viikossa, jokapäiväinen kävely noin 10 000 askelta päivässä, on kielitunti kansalaisopistossa Espanjaa luen, sitten matkustelen kaksi kertaa vuodessa just Espanjassa ja keväisin joku kaupunkimatka Euroopan pääkaupunkeihin.
Sitten minulla on iso koira josta huolehdin ja sen kanssa lenkkeilen.
En ole aviossa, mutta minulla on kumppani jonka kanssa hengailen ja matkustelen.

Pari kuukautta. Sitten ajatuskin aamuisesta työhön lähtemisestä kauhistutti.
Tosin olin harjoitellut tuota jo muutaman vuoden.
Ainoa ylimenokausi oli 3:n vuoden jakso jonka aikana opin ettei päivittäinen juopottelu ole järkevää.
Eläkkeellä olo? juopottelun jälkeen kuntoilu, terveys kohdalleen, mieskunnon virkistyminen yms.

Ihmiset on niin erilaisia. Meni vuosi ennenkuin oppi heräämään myöhemmin.
Puuhastelua kyllä riittää, nytkin kolmen yhdistyksen hallituksessa.
Ei pidä jäädä apaattisena sohvalle makaamaan tai ikkunaan röökille.

Eläkkeellä olen ollut nyt kohta 7,5 vuotta.

Ei ole ollut sopeutumisvaikeuksia.

Kun käy töissä pari kertaa viikossa, ei ole mitään ongelmia.

Miten olette saaneet sopeutettua elämänne käytettävissä oleviin tuloihin eli eläkkeeseen?

Ensin eläkeputkessa 4 vuotta. Sitten täydelle, joskin pienelle eläkkeelle jolla jo toiset 4 vuotta. Eläke pieni siksi kun suurin osa työelämästä osa-aikaisena, mutta rahattomuuteen olen hyvin tottunut ja elämäni aikana oppinut mikä on tärkeää, Omaisuutta ei tosin ole saanut kerrytettyä pienen palkan takia, eikä se ole ollut tärkeääkään kun ei ole ollut tarvettakaan kerryttää. Kaikki menee elämiseen ja se mitä pystyn säästämään menee matkusteluun ja ihan vaan kotimaassa. Yksin matkailu on kallista majoitusten osalta, ainoastaan bussiliput on olleet halpoja.
Onneksi terveyttä on toistaiseksi riittänyt ja harrastuksissa aika kuluu niin etten vielä ole ennättänyt pitkästymään.

En kerta kaikkiaan saa kiinni tästä eläkeläisen elämästä 😢 Tuntuu, ettei apua saa mistään eikä kukaan osaa auttaa 😔 Kertokaa hyvät ihmiset kaikenlaisia kokemuksia, joista voisi olla minulle apua. T. Aloittaja