että yksi kauan kestänyt parisuhde riittää ja kun elämässä on monia läheisiä ja siksi ei ole ollut mitään pakkoa, eikä tarvettakaan ruveta tutustumaan keneenkään. Kun on elänyt yli puolet elämästään muiden kanssa, mikä ei sinänsä ole ongelma koska ne ihmiset ovat niitä kaikkein tärkeimpiä, on vaikeaa enää sopeutua uuden ihmisen tapaan elää ja olla. Tulee se tunne, että tarvitsee ruveta joustamaan, huomioimaan ja sopeutumaan erilaiseen elämään, kun on jo tottunut omaan rauhalliseen elämäänsä. Ymmärrän hyvin edesmenneitä sukulaisiani, jotka eivät edes harkinnneet uuden kumppanin etsimistä jäädessään yksin. Työ on tärkeää, koska niitä vuosia on aika vähän takana ja siitä saa paljon hyvää monella tapaa.
Ehkä se on niin
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnellisuus ei vaadi muita ihmisiä kun osaa olla onnellinen omassa itsessään. Yksin liikkuminen ja kulkeminen on tuntunut hyvältä oman aikataulun mukaisesti.