Vastajulkaistu väitöstutkimus vahvistaa sen, mitä pitkään on epäilty: piispa Rimpiläisen aikana ei vain annettu naisille pappisvihkimystä, vaan avoimesti vähäteltiin ja kiusattiin. Esimerkit naispappeutta vastustavien miespappien törkeyksistä ovat hämmästyttäviä: solvauskirjeitä- ja tekstiviestejä esimerkiksi.
Kyse ei siis todellakaan ole ollut "perinteisen virkakäsityksen" ja naispappeuden välisestä ristiriidasta, vaan siitä, että umpisovinistiset miehet (tietysti vain osa) ovat katsoneet oikeudekseen solvata ja kiusata hiippakunnan naisteologeja. Onneksi uudella piispalla on ollut selkärankaa pistää moiset törkeydet kuriin. Sinänsä julkisuudessa olleet esimerkit ylittävät rikosoikeudellisenkin kynnyksen, mutta ilmeisesti naisteologit ovat laupeampia lähimmäisiään kohtaan...
Ja tuota törkymenoa on tälläkin saitilla ylistänyt *eräs* keskisuomalainen "kristitty!", ellei joku muukin.
Kyse ei siis todellakaan ole ollut "perinteisen virkakäsityksen" ja naispappeuden välisestä ristiriidasta, vaan siitä, että umpisovinistiset miehet (tietysti vain osa) ovat katsoneet oikeudekseen solvata ja kiusata hiippakunnan naisteologeja. Onneksi uudella piispalla on ollut selkärankaa pistää moiset törkeydet kuriin. Sinänsä julkisuudessa olleet esimerkit ylittävät rikosoikeudellisenkin kynnyksen, mutta ilmeisesti naisteologit ovat laupeampia lähimmäisiään kohtaan...
Ja tuota törkymenoa on tälläkin saitilla ylistänyt *eräs* keskisuomalainen "kristitty!", ellei joku muukin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti häiriköintiin syyllistyneet ovat ymmärtäneet pyytää anteeksi uhreiltaan.
Ei ollut hyvä jos naispappeja kiusattiin. Mutta nyt on kääntynyt asia päälaelleen: kiusataan niitä miespappeja, joiden mielestä Raamattu on otettava kirjaimellisesti pappeuskysymyksessä!
Aikanaan naispapit kävivät Ruotsissa hakemassa pappisvihkimyksen, kun heitä ei Suomessa vielä vihitty papeiksi. Näitä on pidetty jopa jonkinlaisina marttyyrisankareina. Nyt kun perinteisen käsityksen omaavat miespapit tekevät samaa (käyvät Ruotsissa jotta saavat omantuntonsa mukaisen pappisvihkimyksen sellaiselta piispalta, jolla on samanlainen virkakäsitys heidän kanssaan) nämä saavat rajua vastustusta osakseen. Missä tasapuolisuus ja suvaitsevaisuus piileskelee tällä kertaa?
Eikä vielä ole lakannut niiden naisteologien kiusaaminen, jotka eivät omantunnon syistä ota pappisvihkimystä, kun katsovat että se virka kuuluu vain miehille.
Naisia terrorisoivat miespapit eivät noudata kirkolliskokouksen päätöksiä eli kapinoivat avoimesti työnantajaansa vastaan. Naispappien kohdalla on ollut kysymys heidän oikeuksiensa törkeästä polkemisesta ja siihen liittyvästä henkisestä väkivallasta.
Ruotsiin vihittäviksi matkustaneet naispapit eivät puolestaan noudattaneet oman kirkkonsa kirkolliskokouksen päätöstä. Tämäkin oli avointa kapinaa omaa työnantajaa vastaan. Mutta se oli kai joidenkin mielestä 'oikeutettua', siksi että he olivat 'oikeassa'. Samalla tavoin ovat kuitenkin omasta mielestään oikeassa myös ne perinteisen virkakäsityksen kannattajat, jotka noudattavat kirkkolakia ('Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje..')
'Terrorisointi' on kova sana; ei kai pommeja sentään ole räjäytelty? Ja panttivangeiksi pieniin yksipappisiin seurakuntiin ovat jääneet pikemminkin Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat miespapit. Samoin 'vankeina' sairaalateologin töissä ym. ilman etenismahdollisuuksia ovat naislehtorit jotka eivät halua pappisvihkimystä. (Arvokasta työtä sekin, mutta ei palkallisesti arvostettua).
Henkiseenkään väkivaltaan ei tosin ole perusteita kumpaankaan suuntaan. On vain vaikea tunnustaa, että nyt sortajat ja sorretut ovat vaihtaneet osia.
siinä olisi niille vähän jobin postia rankemmasta päästä.