Onkohan muilla kokemuksia osasto LL13:sta.
Lapsemme oli siellä noin kahden viikon tutkimusjaksolla. Odotuksemme olivat kovat. Ehkä siitä johtuen pettymyskin tutkimusjakson antiin oli suuri.
Henkilökunta ei osannut lainkaan suhtautua lapseemme luontevasti, eikä ottaa hänen erikoisominaisuuksiaan huomioon. Ihmettelivät vain kuin mitkäkin maallikot.
Järjestimme ohjeiden mukaisesti vapaata työstä tuoksi kahdeksi viikoksi. Mutta kuinka ollakaan useana päivänä ei ollut minkäänlaisia tutkimuksia tai toimintaa ollenkaan. Saatettiin ilmoittaa, että tänään ei tarvitsekaan olla sitten kuin pari tuntia aamusta jne. Olimme kuitenkin ennakko ohjeiden mukaisesti varautuneet täysiin päiviin.
Aina kansliassa käydessämme siellä oli hoitajaa kuin pipoa. Ihmetellä vain täytyy miten he saivat päivänsä kulumaan, kun osastolla ei näkynyt lapsiakaan kuin pari kappaletta kerrallaan. Enpä ihmettele jos tuolla käyttöasteella ja työmoraalilla on jonot tutkimuksiin pitkät.
Hätäisesti sitten lopuksi oli jonkinlainen diagnoosi kyhätty kokoon, tavallisimpien rutiini "testien" perusteella. Mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei löytynyt yksilöllisempään pohdintaan, arviointiin ja kuntoutuskeinojen kehittämiseen.
Kokemuksemme tutkimusjaksosta oli suoraan sanoen turhauttava. Se mitä sieltä olisi eniten kaivannut, ohjeita, keinoja ja kuntoutuksellista otetta jäi täysin puuttumaan. Diagnoosi tuli mutta apu lapselle jäi saamatta. Täysin jonninjoutavaa ajanhaaskausta.
Lapsemme oli siellä noin kahden viikon tutkimusjaksolla. Odotuksemme olivat kovat. Ehkä siitä johtuen pettymyskin tutkimusjakson antiin oli suuri.
Henkilökunta ei osannut lainkaan suhtautua lapseemme luontevasti, eikä ottaa hänen erikoisominaisuuksiaan huomioon. Ihmettelivät vain kuin mitkäkin maallikot.
Järjestimme ohjeiden mukaisesti vapaata työstä tuoksi kahdeksi viikoksi. Mutta kuinka ollakaan useana päivänä ei ollut minkäänlaisia tutkimuksia tai toimintaa ollenkaan. Saatettiin ilmoittaa, että tänään ei tarvitsekaan olla sitten kuin pari tuntia aamusta jne. Olimme kuitenkin ennakko ohjeiden mukaisesti varautuneet täysiin päiviin.
Aina kansliassa käydessämme siellä oli hoitajaa kuin pipoa. Ihmetellä vain täytyy miten he saivat päivänsä kulumaan, kun osastolla ei näkynyt lapsiakaan kuin pari kappaletta kerrallaan. Enpä ihmettele jos tuolla käyttöasteella ja työmoraalilla on jonot tutkimuksiin pitkät.
Hätäisesti sitten lopuksi oli jonkinlainen diagnoosi kyhätty kokoon, tavallisimpien rutiini "testien" perusteella. Mutta minkäänlaista mielenkiintoa ei löytynyt yksilöllisempään pohdintaan, arviointiin ja kuntoutuskeinojen kehittämiseen.
Kokemuksemme tutkimusjaksosta oli suoraan sanoen turhauttava. Se mitä sieltä olisi eniten kaivannut, ohjeita, keinoja ja kuntoutuksellista otetta jäi täysin puuttumaan. Diagnoosi tuli mutta apu lapselle jäi saamatta. Täysin jonninjoutavaa ajanhaaskausta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On saman tyyppinen kokemus. Saitteko kuntoutus ohjaajan nimen? Siihen vain nyt yhteyttä niin saatte asioita eteen päin.
Minkä kuntoutusohjaajan? Jäätiin kirjaimellisesti "suu auki" tyhjän päälle lapsen ongelmien kanssa. Siis kiinnostusta lapsen tulevaisuuteen ja jatkohoitojen pohtimiseen ei löytynyt lastenlinnasta.
Jos sulla ei tosiaankaan ole selvillä että kuka on se kuntoutusneuvoja, niin se kannattanee nyt heti jostain ettiä että kuka se on ja sen yhteystiedot, sille voi valittaa. Sama on kanssa toi potilasasiamies, sillekkin voi valittaa jos tiedät että kuka se on jos siellä on sellainen.
Sosiaalitoimen alasuudessa toimii meidän kuntoutusohjaaja. Yritä ny vaikka ensin sieltä.
(Vammaispalvelut)
Potilaallakin on oikeudet, alla on pari linkkiä jos niistä ei ole vielä tietoa, noi on eri kaupunkien sivuilta, mutta luulisin että pätee myös vähän muuallakin, suomessa laki on sama kaikkialla suomen rajojen sisäpuolella:
http://kuusamo.perusturva.fi/potilasasiamies/
http://terveyskeskus.salonseutu.fi/info/potilaanoik/
Aivan samat kokemukset on meilläkin. Olisin kaivannut enemmän hoito-ohjeita ja käytännön neuvoja. Etenkin uusinta käynneillä olen kokenut, että meitä vanhempia vain kuulustellaan ja kysellään kaikkea mahdollista perhe-elämästämme yms. Mutta jos kysyy neuvoa, mitä tässä ja tässä tapauksessa pitäisi tehdä, ei sitä saa.
Joskus tuntuu siltä, että lääkärit ajattelevat,että lapsen oireet johtuvatkin vanhempien väärästä toiminnasta eikä sairaudesta. En enää haluaisi mennä Lastenlinnaan poikani kanssa. Koen Asperger-seurannan hyödyttömäksi.
Tuntuu että aika menee hukkaan jos ei itse tarkaan tiedä mitä haluaa.