vähän vaikeaa ollut viime aikoina . Olen kirjoitellut erinäisille vertaistukipalsoille läheisen päihdeongelmaan liittyen ja ahdistaa ihan kaikki nyt. Tunne, etten kestä yhtään mitään enempää enää tai hajoan . Tiedän , että tämä menee ohitse ja huomenna on paremmin- Ja sitä seuraavana päivänä ei. Ja kun tätä samaa toivon ja epätoivon aaltoliikettä on jatkunut viimeiset noin kymmenen vuotta ja on kaikkea muutakin siinä samalla, voit ehkä kuvitella sen hajoamispisteen, jota lähellä olen.
Ei mulla muuta.
Maailma on kaunis, uskotaan siihen. Minä en ole . Kaunis. Olen valitettavasti vain minä ja mitä väliä vaikka olenkin.
Hyvästi.
Virtuaalihenkilö täällä kiittää mahdollisuudesta tutustua virtuaalihenkilöön siellä.
Ei mulla muuta.
Maailma on kaunis, uskotaan siihen. Minä en ole . Kaunis. Olen valitettavasti vain minä ja mitä väliä vaikka olenkin.
Hyvästi.
Virtuaalihenkilö täällä kiittää mahdollisuudesta tutustua virtuaalihenkilöön siellä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä oli joku mielenhäiriö tai harhakuvitelma. En ymmärrä itseäni enkä ajatuksiani, mutta mitä väliä
Trollaan jatkossa, niin kauan kuin henki pihisee. En enää mitään koskaan tosissaan oikeasti.
Päihdeongelmaisten kanssa eläminen on kyllä melkoista suossa tarpomista. Vaikea se on ulkopuolelta ketään raitistaa, ja ongelmaisista harvoilla on tarvittavaa määrää tahdonvoimaa. Mutta kun ei voi ihmistä lykätä pakkohoitoonkaan.
Osanottoni.
Sama täällä. Miten päästä vihasta ja ahdistuksesta mitä alkoholistin läheisenä joutuu kokemaan?
Kiitos. Teen mitä pystyn ja kaikella päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla, mikä mahdollista.
Tämä on loputon suo ja oma elämäni unohtuu.Sille ei nyt vaan voi mitään., Pelastan lapseni vaikka se olisi viimeinen tekoni ja henki menisi
-ap
Trollailen lämpimikseni. Minusta ei ole enää muuhun. En vaan enää jaksa . Kaikki sanat ovat liian kuvuneita kuvaamaan mitå tunnen, Parempi hilljaa.