Lopetin viiltely 2vuotta sitten mutta nyt kun taas aloitin se on kuin pakkomielle ja siitä saa nautintoa. En ymmärrä ihan mikä se tunne on silloin kun haluaa viillellä kuin kaikki muu lähtis päästä se on tavallaan kuin eri henkilö ja olenkin jälkeenpäin kysynyt itseltäni sille mikä sua vaivaa.
Pitäsköhä tästä päästä eroon vai ei.
Pitäsköhä tästä päästä eroon vai ei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän siitä olisi parempi päästä eroon.
Itsensä vahingoittaminen, esim. viiltelemällä johtuu kai aika usein siitä, kun on henkisesti paha olla, ahdistusta, masennusta, tuskaisuutta, ja haluaa saada henkisen olon hetkeksi unohtumaan.
Kun itseään viiltää, siirtyy se henkinen kipu pieneksi hetkeksi fyysiseksi kivuksi, jolloin sitä " tuskaa " ei tunne henkisellä tasolla.
Se on todellakin vain hetkellinen keino päästä pois omista ikävistä tunteistaan, mutta ei se poista todellista syytä pahaan oloon.
Paha olo ja ahdistus vaan lisääntyy siinä muodossa, että apua, miten saan arvet piiloon, kukaan ei saa nähdä niitä, jne. Tulee lisää henkistä painetta.
Parempi olisi hakea ammattiapua, jos on vaikea tilanne elämässä.
Paha olo ei poistu, vaikka kuinka viiltelisi.
Nimim. Kokemusta on
Tottahan tuo taitaa olla elämä on rankkaa ja pitäisi yksin pärjätä niin ei tee hyvää
Elämä on tosiaan ajoittain rankkaakin, mutta kyllä sekaan ihan hyviäkin juttuja mahtuu.
Ikävät asiat jäävät herkemmin mieleen ilmeisesti sen takia, kun ne herättävät voimakkaampia, pahemmalta tuntuvia tunteita.
Itseään on turhaa satuttaa siitä syystä, että elämä tuntuu rankalta.
Mieluummin hakeutuu vaikka keskusteluavun piiriin.
Ei itseään tarvitse rangaista siitä, että on paha olo.
Itsekin viiltelin nuorena, mutta kun sain itseni ja asiani parempaan kuntoon, viiltelykin loppui. Ymmärsin sen, ettei itseni syyttelyssä ole mitään järkeä.
Elämän varrella tulee melkein jatkuvasti jotain haasteita vastaan, ja mitä useamman yli selviää, siitä saa joka kerta pientä voimaa seuraavaa haastetta varten. Miettii, että edelliselläkin kerralla selvisi.
Apua voi aina hakea/pyytää, ei kukaan käske pärjäämään yksin.
Avun pyytämistä ei saa ajatella heikkoutena, päinvastoin se on vahvuus.