Olisi ollut hyvä

Anonyymi kirjoitti:

selvittää jokaisen omat itselle tärkeät haaveet ja toiveet omaan elämään liittyen. Minulle tärkein asia oli saada tehdä töitä tietyssä samassa paikassa niin kauan kuin mahdollista, koska työelämää ei ollut ollut kovin paljoa aikaisemmin ja pidin sitä hyvin tärkeänä ja mielekkäänä. Minulla ei ole sellaista haavetta, että olisin halunnut ryhtyä auttamaan jotain tiettyä henkilöä. Parisuhde ei kiinnostanut siitä syystä, että se tärkein haave ei ollut toteutunut, koska haluan keskittyä aina yhteen asiaan kerrallaan. Siksi se ikävä tieto silloin kahdeksan vuotta sitten, oli ikäänkuin törmäys päin seinää. Jos olisitte kysyneet siitä mitä minä pidin tärkeänä ja miten koen asioita, se olisi muuttanut koko tilanteen. Koko ns. auttamisprojekti epäonnistui sen takia, etteivät muut tienneet mikä minulle oli merkityksellistä omaan elämääni liittyen. Se ilo mitä sain työstäni, sen ihanan neljän vuoden aikana oli mahtava kokemus, mutta sielläkin häiritsi se "esitys", mikä aiheutti paljon stressiä ja se vaikutti työilmapiiriä huonontavasti. Mutta vasta kaikki sen jälkeinen tapahtunut pudotti todella syvälle. Koko ajan oli kauhea ristiriita siitä, mitä muut minulta odottivat ja mihin minä en todellakaan pystynyt. Yksi asia aina kerrallaan, ensin pysyvä työpaikka ja sitten vasta muuta, suhdeasia. Ehkä se on erityispiirteiselle tyypillinen tapa toimia, koska elimistö on stressiherkempi. Kaikki se mitä tapahtui noin kahdeksan viime vuoden aikana varmisti sen, ettei yksinolemiseen tule muutosta, eikä yhteenkään uuteen ihmiseen ollut mahdollista eikä jaksamista tutustua, ei ystävänä eikä parisuhdemielessä. Jotta ne vuodet saisi mielestä pois stressaamasta, on pakko pudottaa pois kaikki ne ihmiset, jotka olivat tavallaan mukana "ehdokkaina" jollain tavalla, kuka mistäkin syystä. On myös välttämätöntä saada hiljaisuus kaikkialle, jotta sisin pääsee tasapainoon, koska muuten olisi yhä useampi keskeneräinen asia ja se vaikuttaa jaksamiseen. Jos muut vieläkin vaativat jotain sellaista, mikä ei ole mahdollista, se ylläpitää jatkuvaa stressiä. Pysyvä osa-aikainen työ olisi yksi ratkaisu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä