Olen voinut erittäin huonosti viime näkemästä. Olisit voinut kohdella kauniimmin, sanon edelleen. Sen verran myönnän omaa osuuttani, että viime tapaamisella meni kyllä hieman överiksi kiukku sinua kohtaan. Vuosikausien patoutumat täydellisen välinpitämätöntä ihmistä kohtaan. Et voi edes käsittää, miten paljon olet loukannut minua.
Minä en ollut koskaan yhtään mikään sinulle. Sinä olit jossain kohtaa kaikki. Koko menneen elämän helvetti ja vanhat traumat nousivat pintaan sinun toimistasi. Jouduin ekaa kertaa lataamoon. Törkeä ratti, koska olin niin hajalla. Et saa ikinä anteeksi, et kyllä pyytäisikään. Minähän ansaitsin mielestäsi kaiken paskan. Sen sanon, että lyötyä löit.
Minä en ollut koskaan yhtään mikään sinulle. Sinä olit jossain kohtaa kaikki. Koko menneen elämän helvetti ja vanhat traumat nousivat pintaan sinun toimistasi. Jouduin ekaa kertaa lataamoon. Törkeä ratti, koska olin niin hajalla. Et saa ikinä anteeksi, et kyllä pyytäisikään. Minähän ansaitsin mielestäsi kaiken paskan. Sen sanon, että lyötyä löit.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Nyt kyllä aloittaja liioittelee. En usko noin paksua sentään, näin sut uuden kaverisi kanssa ja kerroit että hetken pari kk surit entistä suhdetta ja sitten tuli uusi ihanuus kehiin. Draama queen.
Nyt kyllä aloitus ei ollut sinulle.
No ei se mulle ollutkaan torvelo 😂
No jopas taas oraakkeli sukupuolen osasi tulkita👍😂
Aika heikko olet. Järkyttävää toimintaa toista ihmistä kohtaan.
Olen heikko, koska tunnen. Joudun rakentamaan omat perustat alusta. Ei ehkä kiinnosta.
Sinun oma osuutesi on nimenomaan se, että loukkaat toista kommunikoimalla palstalle tuntojasi, jotka eivät millään tavalla välity tosielämässä. Joku diagnoosi tuohon on, mutten osaa arvioida tarkemmin, mikä. Ihmisillä on kaikenlaisia henkisiä lukkoja, ja varmasti omani minullakin. Tästä asiasta voin kuitenkin toiselle mainita, sillä olen aina pyrkinyt suoraan kommunikointiin sellaisen ihmisen kanssa, johon on tunteita, tai jolle on asiaa. Siinä vaiheessa, kun olen ymmärtänyt, ettei kommunikoinnista olisi hyötyä, en todellakaan ole yrittänyt saada asiaani pinttyneesti perille mielikuvapalstalla, jonka irstaudesta sinulla kaikessa yksinkertaisuudessasi ei tunnu olevan mitään tajua.
Jos sinulla on haluja päästä perille jostain ihmisestä, niin suosittelen tutustumista häneen.
Sinä käytkin mielikuvapalstalla pätemässä ihmisille, jotka heikkona hetkenä tänne kirjoittavat. Kuvottavaa tuollainen oman egon nostatus, toisen ihmisen inhimillisen tragedian avulla. Enkä puhuisi yksinkertaisuudesta mitään, jos täällä paskapalstalla käy aloituksia itse ahmimassa. Ja en koe tarvetta enää yrittää tutustua narsistiseen sosiopaattiin.
Ja mielenkiintoista sekin, että omit kirjoituksen itsellesi. Eli olisiko syytä katsoa peiliin, että mitä kaikkea sitä on kanssa ihmisille tullutkaan aiheuttaneeksi? Ja kyllä, minä olen melko avoin ihminen. Mutta tiettyjen ihmisten kanssa olen oppinut suojaamaan itseäni. Kun avaudut luonnevikaiselle ihmiselle, käyttää hän kaikkea luottamuksella tunnustamaasi sinua vastaan.
Ja sen sijaan, että miettisit omaa käytöstäsi, on johtopäätös toki, että toisessa vika.
Nytkin varmaan oletat, että toinen on sinuun yhteydessä syystä että mistä? Että sulavasti keskustelisitte, ymmärretyksi tullen, asioistanne? Ilman väärinymmärryksiä? Saattaa olla, että viime yritys (toiselta tullut), meni sekin taas vähän niin ja näin.
TÄMÄ KOMMUNIKOINTI EI OLE OIKEAA, KOSKA MINÄKIN SAATAN OLLA TROLLI.
Jos sulle toistuvasti sanotaan, että loukkaat toista kirjoittamalla tänne palstalle, niin jännä tuo, että se ei jotenkin vaan mene perille. Nämä sanat tavallaan ovat tässä, mutta lopulta niitä ei kuitenkaan ole olemassa.
Keskustelupalstan hengen mukaisesti kirjoitan vastauksessani kirjoittajalle, joka kirjoituksestasi tulee mieleen.
Minä en ole narsisti, sosiopaatti, enkä muulla tavalla luonnevikainen. Jos olet ollut sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, niin takuulla kyse ei ole minusta.
Minä kirjoitan ihmiselle, joka on kirjonut tunnemyräkän, joka ei perustu aitoon pyrkimykseen edes tutustua toiseen, ja kaikkein vähiten siihen, että olisin temppuillut toisen tunteilla.
Toistuvasti loukkaan?! Onko käynyt mielessä, että "tunteet"- palstalla käy muitakin kirjoittajia, kuin minä? Enkä odota häneltä mitään enää. Meidän kommunikointi ei sujunut hänen kanssaan koskaan, koska hän teki minusta heti alkuun diagnooseja ja päätelmiä. Millä voisin luottaa sellaiseen ihmiseen, joka noin toimii? Kun kerran jo kaiken tietää, niin mitä siinä sitten avautumaan. Minä olen herkkä ihminen ja kyllä minä yritän pitää myös puoleni. Riitatilanteessa meni jutut täysin ala-arvoiseksi. Melkein hävetti hänen sanomiset jälkikäteen, jollei olisi suututtanut ja naurattanut. Ikinä hänessä ei ole ollut vikoja, aina muissa ihmisissä vain. Ja omia valintoja ne menneet suhteet kun lienee. Ei yli-ihmisen kanssa voi mitään perustaa. Jollain lailla olen sen alusta lähtien kyllä tiedostanut, mutta koukku on koukku.
Tähän vielä sanon, että tuttua tuossa on se, etten uskalla sanoa hänelle mitään, koska hän tulkitsee sen aivan eri suunnasta, kuin on tarkoitukseni. Jollekin muulle taas saman asian voi ilmaista niin että tarkoitus tulee ymmärretyksi.
On se hienoa, että teillä on ollut ihan kunnon riitatilanteitakin siellä oikeassa elämässä, selvästi sitä mitä jotkut kutsuvat kommunikoinniksi! Kyllä tämä kertoo, ettet ainakaan ole se, ketä omassa kirjoituksessani tarkoitin! Pahoittelut ja kyllä sun nyt täytyy keskittyä muihin asioihin kuin häneen, ja muista, todellisuus on tuolla oikeassa elämässä, lintujen laulussa, katupölyssä ja pesemättömissä ikkunoissa.
Kiitos! Yritän keskittyä elämään, välillä tulee näitä hetkiä. Näin hänet vast' ikään ja se nosti tunteita pintaan. Ja kun en kestä riitatilanteita (hän tietää sen kyllä), mutta ei ollut tuntevinaan. Olen kertonut hänelle, että vaikkei mitään ikinä meidän välille enää tulisi, toivoisin että välit olisivat kunnossa. On kai se aika inhimillistä se hänen käytöksensä, kun on varmasti itsellään paha olla.
Oikein hyvin kirjoitettu mielipide!
Kunpa kaikki ihmiset ymmärtäisivät, että täällä palstalla elämän asiat eivät tapahdu ja myös sen että täällä ihminen jää todella vieraaksi sinulle.
Ketään ei voi myöskään pakottaa tuntemaan, välittämään ja rakastamaan sinua.
Turhaa tätä kaikkea on märehtiä, täällä palstalla vuosikaudet ei mikään sillä edisty.
Jätä sitten henkilö rauhaan , älä jauha täällä ihmisestä paskaa .
Ei hän ole sosiopaatti, eikä hän välttämättä ole narsistinenkaan, mutta takuuvarmasti kärsii jonkinasteisesta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Kyllä sellaiset henkilöt myös voivat osaltaan vaikuttaa tunnemyräkän kirjontaan. Tunteet hänellä on olemassa, sen tiedän.
Mikä siinä on, että pitää olla niin perkuleen ilkeä täällä ihmisille jotka tuntojaan purkaavat? Joillakin voi oikeasti olla elämässään meneillään hyvinkin rankkoja asioita ja kuka haluaa sitä vielä pahentaa?
Joo voisi olla kirjoittelematta palstalle, mutta joskus se auttaa jäsentämään niitä ajatuksia sillä, kun ikäänkuin kirjoittelisi "hänelle".
Ilkeydellä ei mitään saavuta, ja puhun kokemuksesta koska olen itse aikoinaan käyttäytynyt kuin kulmakunnan pahin n a r t t u.
Kuka nyt oikeasti ottaa todesta nää palsta jutut, huumoria pitää olla. Toiset suuttuu niin helposti jos jotain sanoo tai kirjoittaa.
Ilmeisen moni ottaa todesta, koska vääntöä tulee milloin mistäkin. Ei näiden kannata oikeaan elämään vaikuttaa, se on totta sinänsä.
Juuri noin pitää ajatella ja niin olen tehnytkin.
Kiitos sinulle! Minulla on todellakin tarve jäsennellä ajatuksiani. Kirjoitan "hänelle", muttei hän näitä lue. Toisaalta onneksi. Vaikka tällä hetkellä kannan kaunaa häntä kohtaan, toivoisin ettei se olisi mikään pysyvä olotila. On vaan niin rankkaa ollut. Mikään ei olisi vuosien jälkeen ihanampaa, kuin vapautua tunteista joilla ei ole enää mitään arvoa, ehkei koskaan ollutkaan. En pyydä anteeksi sitä, että voin huonosti. Toivottavasti huomenna olisi jo toisin.
Normaalissa elämässä toki näin.
Pitääkö sitä tekopyhyyttä levitellä pitkin nettiä.
Jos siitä jouduit lataamoon, niin se kertoo vain omasta taakastasi ja kyvyttömyydestäsi käsitellä asioita. Minä en uhraa omaa hyvinvointiani muiden haaveiden takia vaan vaadin tasavertaisuutta.
Tiedän varsin hyvin oman osuuteni. Tosin tuo tasavertaisuus ei nyt vaan natsaa tähän tapaukseen.
Joudun lataamoon ... lataamoon ... lataam... 🧠
Mikä on kun ahdisti niin paljon muttei ahdista enää. Kuka vei ahdistukseni. Tätä mietin täällä palstalla. Olen varmaan narsistinen sosionomi eikus sosiopaatti.
Jos olet nähnyt sen pahimman puolen puolen hänestä. Ja tiedostat ettei hän välitä. Eikö se ole lottovoitto että et ole sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Tottakai siinä menee rikki ja tuntee kaikki tunteet häpeästä, suruun ja vihaan. Jos toinen tunteilla on leikkinyt. Eikä sellaisesta varmaan koskaan toivu. Se julmaa ja ilkeää tahallisesti vahingoittamista. Mutta toisaalta sellainen ihminen oli varmasti aikamoinen henkinen alistaja suhteessakin.
Voi olla, että juuri niitä kipukohtia jotka hänen kanssaan nousi pintaan, minun tulisi työstää. Koska mikään ei koskaan kunnolla alkanut, tuli toistoa. Uutta yritystä ja edelleen halusin uskoa siihen, että hän on yhtä tosissaan. Niin paljon oikeasti välitin. Mutta taidettiin kuitenkin olla eri toivein liikkeellä. Minä halusin suhteen, jossa saisin osoittaa rakkautta ja saada sitä itsekin. Hänelle taisin olla viihdettä, etappi jossain välillä. Joku vaan muiden joukossa. Minun teki pahaa nähdä hänen silmin itseni. En minä halua olla kenenkään viihdettä tai ajankulua.
Olen ihminen, jolla on myös perustarpeita ja toiveita. Kuten tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Että otetaan tosissaan. Lisäksi tuntui siltä, että toinen sai purkaa minuun vihan ja suuttumuksen tunteita, jotka olivat olemassa jo ennen minua. Suuttumus minua kohtaan oli sellaisessa mittakaavassa, ettei sen pitäisi syntyä niin helposti.
Mutta jos ihminen ei ole uskaltanut kohdata tunteitaan tai käsitellyt niitä, ei kai muunlaista voi odottaakaan. Ihan järkeenkäypää on ajatella, että hyvä ettei mitään syntynyt. Ettei joutuisi sietämään alisteista suhdetta. Mutta itsestäni tuntui kyllä siltä, että olisin halunnut päästä niistä asioista selville, että olisi sitten todella nähnyt ja kokenut oikeasti, mitä voisi olla tai olla olematta. Niin paljon oli/on kuitenkin tunteita.
Kipeintä oli että tapailut aina keskeytyi tylysti hänen toimestaan, mitään ei voinut selvittää. Kaikki alkoi aina alusta, ilman että asioista jotka riitaan tai välirikkoon johti, olisi voinut puhua. Kuitenkin halusin ja näinkin hänessä paljon hyvää. Saattaahan se niinkin olla, että hän näytteli sitä herkkää puoltaan, jonka minä näin. Ehkä se ei ollut totta, koska ei arvostanut vastaavasti minussa heränneitä tuntemuksia tai halunnut noteerata minussa olevaa herkkyyttä. Tai nähnyt minun rikkinäisyyteen, joka toki on ollut olemassa ennen häntä. Koin että häntä ei kiinnostanut se, mitä oikeasti olin ja edustin.
Ei hän kestänyt, jos uskouduin hänelle menneistä elämän kokemuksista. Sanoi ettenkö ymmärrä, että hän ei halua tai kestä kuulla. Se loukkasi. Meissä on ehkä liikaakin samaa, liian traumatusoituneita olemaan yhdessä, mutta se tietty kylmyys hänessä oli hyytävää. En tiedä mikä sellaisen on synnyttänyt. Ja voiko olla niin, että ihmissuhteet on hänelle pelikenttänä ja hän keskushenkilönä ottaa ne asiat siitä, mitkä itselleen sopii? En halua olla missään tuollaisessa mukana. Mutta nämä tällaiset rakastumisethan eivät ole aina reiluja ja tasapuolisia. Tunteitaan kun ei aina voi itse valita.
Se mistä olen nyt vastuussa on, että ymmärrän vihdoin irrottautua ja hoitaa itseäni kuntoon. Luopumisen lopullisuus tuntuu hyvin vaikealta. Kuin kuolema. Tällä hetkellä en pysty näkemään itseäni minkäänlaisessa parisuhteessa tai edes tapailusuhteessa. Niin satuttavaa ja rankkaa on ollut. Ja harmitus on siitä, että naiivisti uskoin asioiden muuttuneen ja lähdin rikkomaan itseäni aina uudelleen. Voinko antaa sen joskus itselleni anteeksi, että annoin kaiken tapahtua?
Niin no vaikeaa kuvitella että jos on jo tapailu vaiheessa tai mikä lie uudelleen lämmistysvaihe teillä ollutkaan. Kaikki perustuu vain ongelmien ratkomiseen ja tunteiden käsittelyyn . Että siitä nyt kovin pitkä aikainen suhde olisi muutenkaan syntynyt liikaa painolastia ja negatiivisia tunteita. Tapailun pitäisi kuitenkin olla kevyttä ja hauskaa. Hullaantumista ja rakkauden huumaa eikä mitään psykologin istuntoja . Ennemminkin tunne kun järki edellä menoa. Sydän surut kuuluu elämään ja ne kannattaa käydä läpi ennenkuin aloittaa mitää uutta.
Tai sitten semmoisesta voi syntyä erittäin kestävä suhde. Ongelmia ja haasteitahan suhteessa tulee ennemmin tai myöhemmin ja kyse on pitkälti siitä miten kumpaisenkin suhteen osapuolet yhdessä yrittää ratkoa niitä.
Voi varmaan mutta silloin pitää myös opetella ja antamaan anteeksi ne asiat eikä jäädä niihin junnaamaan. Ongelmat suhteessa kuitenkin eriasia kuin toisen käytöksen ja persoonan analysointia. Kyllä asiat yleensä loksahtaa kohdilleen luonnostaan jos niin on tapahtuakseen ilman että siihen tarvitaan joka asiaan vaikea vääntöä kuka teki mitä ja mitenkin.
Sellaistahan sen pitäisikin olla. Kepeää, ihanaa ja voimaannuttavaa. Sen tiedän nyt, että mitään ei olisi koskaan pitänyt aloittaakaan. Kyseessä taisi olla vääränlainen riippuvuussuhde, ainakin omalta puoleltani. Yritän nähdä tällä tarkoituksen, oppia jotain itsestäni. Riippuvuussuhteethan on sitä, että hakee toiselta jotain sellaista, mitä ei voi ikinä saada. Tunnemuisto tutusta ja turvallisesta helvetistä, joka on tapahtunut jo ehkä varhaislapsuudessa. Kaikki lopulta liittyy minuun, eikä häneen.
Jos suhde on syvällinen niin ei se koskaan ole täysin kepeää. Harvoin asiat myöskään etenee ihan vaan omalla painollaan siis mitkään asiat. Ja joskus joku pieni juttu mikä selviää, on se sitten mihin tahansa asiaan liittyvä, muutkin jutut kuin suhteet, kun se selviää, helpottaa myös monet muut asiat.
Tuossakin on järkeä. Oli syvällinen kyllä tavallaan. Mutta itseni takia en voi enää idealisoida sitä. Tärkeintä olisi, että pystyy vapautumaan vääränlaisesta riippuvuudesta.
No jos kyseessä tutustuminen niin jos se ei tapahdu luonnostaan vaan se on jo ongelmia täynnä niin eihän se nyt oikealta kuulosta. Kyllähän silloin nyt toisen pitäisi olla vielä se maailman ihanin siinö kait se rakastumisen juju onkin. Kyllä ne ongelmat ja asiat jotka ärsyttää astuu kuvioon myöhemmin. Sitten vaan muistaa miksi alunperin rakastui.
Riippuvuuksia on monenmoisia ja osa niistä tervettäkin eli esimerkiksi syvä suhde vaatii jonkin verran riippuvuutta, sen puute itseasiassa on nykyään enemmänkin ongelma monilla. Haitallista riippuvuutta on silloin, jos esimerkiksi eron jälkeen jää roikkumaan toiseen, tämän vuoksi asiat pitäisi käydä huolellisesti erossa aina läpi, miksi noin kävi, vaikka toinen ei tätä tarvitse niin toinen voi olla erilainen ja tarvita sitä. Tuo vaan esimerkki. Ihminen on järkiolento ja kyllä monelle loogiset ja tietoon perustuvat asiat irrottaa riippuvuuksista, ongelma lienee monesti tietämättömyys, joka aiheuttaa luuloja ja siitä päästään eteenpäin kehälle.
Tunsitko rakkaudellisia tunteita häntä kohtaan ja kerroitko niistä? Vastaamatta tunteisiisi kertoo, ettei hän tuntenut samoin.
Ehkä olitte kaksi rikkinäisiä ihmistä, mies ei uskaltanut mennä kanssasi syvälle asioihin, joka vaatisi jo parempaa luottamusta toiseen. Niitä on vaikea käsitellä, jollei ole varma itsestäkään, miten ne hallitsee tai osaa itselleen ymmärrettävästi hallita.
Tilanteet helposti kärjistyy, kun ymmärrys tai halu ymmärtää puuttuu tai on puutteellinen. Pakeneminen on silloin hyvä keino irtautua tilanteista. Herkkyyttä, joka ei kontrollissa ja pelkona aina, jollei toista tunne riittävän hyvin ja tilanne karkaa käsistä ja siitä syntyy katastrofi on aiheellinen mielikuva minusta.
Herkkyys on tunnetta, joka pelottaa paljon, jollei toista tunne hyvin. Ehkä oli peluri myös, ei halunnut syvällisempää suhdetta vain tarpeidensa täyttäkää. Heitä on mielestäni paljon sekä miehissä, että naisissa. Rikkinäinen ihminen ei välttämättä haluakaan enempää, kun kokee itsestään, ettei hänestä ole suhteeseen?
Tällaiset tilanteet, jonka koit oli varmaan miehellekin kiusallinen kokemus. Yrittikö löytää omanlaista ymmärtäjää itselle ja epäonnistui? Toisilla tunnepuolen (tunnelukkoja) asioita on vaikeampi käsitellä kahden tai laajemmin, jos luottamusta toisiin ei ole olemassa. Pettymykset eivät tilannetta muuksi muuta, jollei itsestä löydy kykyä niitä käsittelemään.
Et taida osata pyytää anteeksi. Koska et näe ikinä tekeväsi mitään väärää. Sinulla on vain oikeuksia.
Luuletteko, että ne, keille ketjun jorinat on tarkoitettu, sattuisi lukemaan niitä. Minäkään en lukenut kuin palasia sieltä täältä. Aloituksen luin kyllä kokonaan. Trollilta vaikutti.
Niinpä, trolli on kyllä varmasti ja ja täysin pihalla saa olla ihminen joka syyllistyy, provosoituu tai ahdistuu millään tavalla siitä, että jonkin mystisen viimetapaamisen jäljiltä aloittaja veti lärvät ja puhalsi törkeät lukemat. Kertoisi sydänsurustaan vaikka tuomarille, eikä tänne. Onneksi ei ole ajokorttia itsellä, siellä tien päällä taitaa olla todella fataalia liikkua kaikesta päätellen nääs
Onpa outoja vastauksia alotukseen, oli trolli tai ei. Lytätään alottaja, haukutaan heikoksi ja ties mitä. Ohhoh, ei voi kuin ihmetellä ja muille esitetään varmaan niin välittävää. Ihmiset väliin tahattomasti satuttaa toisia, tietämättömyyttään, nyt viestissä paistoi jokin muu.
Heh, kyllä kyllä
Mielikuvituksen avulla kaikki on mahdollista
Me aloitimme jotain
Emme tienneet , miten
Ensimmäinen askel on tärkein
Olisi hyvä miettiä mikä vie ihmistä eteenpäin kohti päämääräänsä. Liian moni luovuttaa helpolla, ajatus ensimmäinen askel on tärkein. Hyvä ajatus, mutta sisältää sudenkuopan. Jos eka askel ei sujukaan, vähän niinkuin pikkulapsi joka opettelee kävelemään, ei pidä luovuttaa. Joskus tarvitaan useampia askeleita onnistumiseen, pala kerrallaan. Ei pikkulapsi tuosta lannistu, hän yrittää ja yrittää ja tämä esimerkki ei ehkä ole paras mahdollinen, sillä ei tietenkään päätään pidä hakata seinään, mutta ei liian helpolla luovuttaa eikä tuommoisilla kliseillä kuin että ensi askel on tärkein tai että ensimmäiset pari sekuntia antaa ensivaikutelman, totta mutta jatko on asia erikseen.
Ne on näitä tunnistelijoita jotka näihin käy ilkkumassa ja vinkumassa, niille kaikki aloitukset niputetaan saman henkilön tekemäksi, eikä ne edes lue sisältöä millään tavalla kuten kommenteista voi päätellä.
Onpa hyvä kirjoitus. Vähän harmittaa se etten itsekään osannut toimia niin järkevästi, silloin kun tilanteet olisivat sen vaatineet. Jonkinlaisessa tunnesokissa sitä on ollut aika hukassa. Mikähän siitä teki sitten niin vaikeaa? Minä muutuin. Ja muutun koko ajan edelleen. On ollut erittäin kasvattava kokemus, jos ei niin lähde sitä kärsimyspuolta miettimään. Ja kipu on välillä niin kovaa, että olisi mukavaa, jos siihen saisi jonkun edes osasyyllisen joskus. Mutta pyörittelen tätä asiaa sitten miten päin tahansa, se johtaa takaisin samaan paikkaan. Itseeni.
Siilinjärvellä muuten sellainen ravintola kuin Lataamo 😉
Liittyykö paikkakunta aloittajamieheen jollain tavalla?
En tunne. Mutta kiva paikka se ilmeisesti on.
No ei mikään paras mainos
Voimia sinulle! Muista kuitenkin, että armollisuus, anteeksianto sekä hyväntahtoisuus ovat ennen kaikkea sinun itsesi kannalta parasta. Jos olet tullut tosissaan loukatuksi, se kertoo vain siitä, että hän ei ollut sinun arvoisesi. Sillä et kuitenkaan nosta myöskään omaa arvoasi, jos olet katkera ja pahantahtoinen toiselle, päinvastoin. Syyllistythän sillä tavallaan saamaan kuin loukkaajasikin syyllistyi eli teet ihan samaa ja olet samanlainen loppupeleissä. Hyvä aina lopulta voittaa pahan. Siksi kannattaa itse kuitenkin pysyä hyvän puolella, vaikka vääryyttä kokisikin. Kaikkea hyvää sinulle!
Kirjoitat totuuksia. En pysty kovinkaan kauaa olemaan tuollaisessa katkeruuden olotilassa. Eikä se ollut oikeastaan katkeruuttakaan. Surua kävin läpi monta päivää. Rauhaa ja rakkautta toivon kaikkialle. Ja se täytyy aloittaa omasta itsestään. Otan nyt lomaa tästä irtottautumisesta ja keskityn ihan kaikkeen muuhun. Elämä on joka päivä.
Toivottavasti yks herkkä ihminen joutuikin minun tekemisteni vuoksi lataamoon että oppii parempia selviytymismalleja elämästä eikä pidä minua enää tunteitensa roskaämpärinä...
Minä en jaksanut olla hänen lelunsa ja hoitonsa.
Minun oli viimein myös ajatelta itseä ja hyljättävä hänet.
Han on edelleen rakas tavallaan ❤️
Herkät unohtavat vaatimuksineen että herkyys voi kuluttaa toista ihmistä syvältä.
Pitäisi aina vaan ymmärtää ja elää heidän pilinsä mukaan... Joustaa ja sopeutua...
Olen itse joutunut sopeutumaan siihen että muunlasiakin ihmisiä on...
Js edeleen aito herkyys on harvinaista herkkua.
Herkkyys vaatii kuuntelialta ja kanssaeläjältä valtavasti voimaa ja energiaa...
T nykyään elämän kovettama... Nuorena itse kerran niin herkkä ja kovin toiveikas tunteilia...
Minun elämässäni herkkyys ei saanut olla...
Tunteille ja rakkaudelle ei oo paikkaa eikä kohdetta olla...
Ei ketään jakamassa kaipuuta....
Hyvin herkkää sellaista.
Muista ottaa huomioon että hyvin harva jaksaa herkkyyttä....
Ja miten harvinaista se edelleen on vaikka
Erityisherkkyys ja muu herkyys onkin tunettavuutta lisää kerännyt...
Eli herkyyttä ei yleensä pidetä normikäytöksenä.
Herkkien on opiskeltava ns normikäytos.
Sitä olet lataamossa oppimassa.
Sopeudu siihen mitä on...
Tämän haluasin sanoa nuorelle itselle 20 vuotta sitten.
Ehkä sinäkin hoksaat ettei se elämä pyöri sinun ympärolläsi kun on pakko tehdä niin...
Minä olisin halunut aloittajan tavoin ymärrystä herkyyteeni mutta ei
Sitä ei suotu...
Joten minusta on tulut kova... Ilkeäkin...
Okeasti olen kaikesta koetusta niin surullinen..
Mutttä pinnalle en voi näyttää....
Koska maailma pyörii toisin...
Sopeudu... Minäkin hyväksyin ja sopeuduin....
En kuulunut tähän maalmaan
En sovi vieläkään...
Rakkautta valle olen jäänyt.
Elä sinä paremin jos elämä kuljettaa sinua paremin
Rakkaudella toiselle herkälle ❤️
No, nyt oli kyllä karmaiseva teksti, josta tosiaan ilkeys paistaa läpi!! Et taida itse olla kokenut esimerkiksi masennusta tai kukaan läheisesi ei ole kokenut sitä, kun voit toisille toivoa mielenterveysongelmia ja heidän siitä kovettuvan. Siis tuo on pahuutta, jos mikä, annettakoon tietämättömyys anteeksi.
Törkeä ratti, koska olit niin hajalla. Melkein yhtä hyvä kun se kun ”joku” kirjoitti, että ajoi ylinopeutta koska ei nähnyt nopeudenvaihtumista kyynelten takia. Edes naisten kohdalla noin räikeä meriselitys raskaalle kaasujalalle ei taida mennä läpi, saati sitten miesten kuten olet.
Parasta mitä voin sanoa, hyvästi iäksi.
En jää sekoilujasi miettimään, elämä on lyhyt kuten tiedät.
Palstahyvästit ei meinaa mittää 😂
Voin niin samaistua. Minullekin pari ihmistä oli kaikki. Minä en mitään. Helposti vaihdettava.
Myöhemmin ei ole enää hyvää tarjottu. Heillä onnellinen omakotielämä perheineen. Tiedän kyllä mikä perhehelvetti siellä on. Kaikkea hyvää Sinulle 💞
Sun kommentille pitää nauraa.
Eiks nää provot oo niinku sitä varten?
Oi Sanna...ikävä
Ei niin. No minkäs teet.
Mene hoitoon
Oletpa kyllä täydellisesti väärässä. Se olit sinä joka hait toisia , Mä en koskaan niin kauan kuin olimme yhdessä. Olit minulle se tärkein. mut et enää kun lähdit se häntäheikin mukaan jonka sit kuitenkin jätit .
Mutta kiitos sinulle niistä vuosista jotka sain kanssasi elää. Olit se jota rakastin. Olit se joka jätti. Pääsin siitä kyllä yli kun näin sinun tekosi.
Itse en olisi koskaan tehnyt niin sinua kohtaan. Välitin sinusta todella paljon ja sä tiesit sen.
Silti teit mitä teit. Toivottavasti se oli sen arvoista.
Sun jälkeesi en ole koskaan luottanut enää yhteenkään naiseen.
Mutta voin sanoa että on ollut mukava tavat todella monia , olla hetki ja vaihtaa taas.
Ei siteitä. Ei mitään vaatimuksia kumminkaan puolin. Hetki vaan ja sit taas jossain kohdataan jonkun kanssa.
Sä olit se josta en olisi luopunut.
Nyt en sitoudu enää koskaan. Kukaan ei voi pettää enää koskaan. Kukaan ei voi satuttaa enkä mä satuta ketään. Hyvä niin.
Muut ovat meille velkaa sen, minkä luulimme saavamme heiltä? Usein näin on!
Naurettavaa syyttää muita omista töpeksimisistä. Kanna vastuu omasta toiminnasta ja tunteittesi käsittelystä.
Jotkut narsistit ei koskaan näe tai suostu näkemään oman toimintansa seurauksia. Kiusaaminen on aina kiusatun vika?
Voin toki olla väärässä. Mutta kyllä ihmisiä alkaa ärsyttämään nämä aloitukset joilla ei näytä olevan päämäärää. Jatkuvaa samoja ja saman tyylisiä aloituksia. Silloin on paikallaan kysymys että miksi aloitetaan aloituksia
jos ei voi kommentoida. Minusta ihmisillä silloin on oikeus kommentoida näitä aloituksia koska tämä palsta on keskustelu palsta. Toisaalta onhan niitä kommentteja jotka on typeryyksiä. Silloin saa selville juttuja.
Tämä on se palsta kai missä voi avautua.
Eli hänen olisi pitänyt esittää rakastunutta koska sinä olet? Valitettavasti se ei mene niin. Jos ei saa vastakaikua pitää ymmärtää nuolla haavansa ja keskittää huomionsa johonkin muualle. Ratti on oman itsesi aikaansaannoksia.