Ja ikävää on ihastua vaikkapa esimieheen tai työkaveriin.
En suosittele kertomaan tunteitaan ainakaan, jos työtä on jäljellä pidempäänkin yhdessä.
Mulla meni pata niin jumiin lopulta. Pitkään oli ihanaa ja mahtavaa. Sen jälkeen alkoivat tunteiden vuoristoradat.
Toinen välillä ärsyttää, vaikka haluaisi antaa vain asiallista rakentavaa palautetta. Normaalisti pystyisin tällaiseen suhtautumaan neutraalisti ja vastaanottavaisesti.
On hyvin kurja tilanne, kun tämä henkilö on osaava, mukava ja noh. Ihana lisäksi. Jos töissä on muutakin ristiriitaa ja vaikeuksia, niin tämä pahentaa tilannetta. Oma pää ei kestä vaan menee jumiin. Työmotivaatio laskee. En halua olla vaikea ja valittava tyyppi. Haluan lähteä edes jotenkin siististi.. Ennen kuin sillat romahtaa.
Joudun joka tapauksessa lähtemään. Miksi kiusata itseään tai aiheuttaa lopulta työyhteisöön ongelmia. Jos tunteet ja kiintymys on liikaa, niin sitä ei tule sekoittaa työhön.
Harva onnistuu.
En suosittele kertomaan tunteitaan ainakaan, jos työtä on jäljellä pidempäänkin yhdessä.
Mulla meni pata niin jumiin lopulta. Pitkään oli ihanaa ja mahtavaa. Sen jälkeen alkoivat tunteiden vuoristoradat.
Toinen välillä ärsyttää, vaikka haluaisi antaa vain asiallista rakentavaa palautetta. Normaalisti pystyisin tällaiseen suhtautumaan neutraalisti ja vastaanottavaisesti.
On hyvin kurja tilanne, kun tämä henkilö on osaava, mukava ja noh. Ihana lisäksi. Jos töissä on muutakin ristiriitaa ja vaikeuksia, niin tämä pahentaa tilannetta. Oma pää ei kestä vaan menee jumiin. Työmotivaatio laskee. En halua olla vaikea ja valittava tyyppi. Haluan lähteä edes jotenkin siististi.. Ennen kuin sillat romahtaa.
Joudun joka tapauksessa lähtemään. Miksi kiusata itseään tai aiheuttaa lopulta työyhteisöön ongelmia. Jos tunteet ja kiintymys on liikaa, niin sitä ei tule sekoittaa työhön.
Harva onnistuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eli joskus se ihana kantava voimavara kääntyy tukahduttavaksi ja raastavaksi.
Molempien käytös muuttuu tietoisesti jne.
T. Aloittaja
Kun ei pitkään aikaan näe, niin ehkä osaa suhtautua myöhemmin eri tavalla, jos törmää. Aika kyllä parantaa. Toivottavasti.
Tai, jos siitä myöhemmin suhde tulee. Toisille niinkin voi käydä.
Saman asian parissa tuskailen. Ei näissä tunteissa mitään järkeä ole, ne vain ovat ja pysyvät. Pakko vain hillitä itsensä, vaikka ajatus harhailee esimerkiksi lounaalla siihen, jos voisi painautua toisen syliin. Pakko esittää omien lämpimien tunteiden olevankin vain neutraalia työtoveruutta.
Joudutko siis lopettamaan jokatapauksessa vai vaan ihastumisen takia? Olisiko sinulla ketään, jolle voisit avautua tilanteestasi? Ajattelen vain, että työpaikan vaihtaminen kyseessä olevan syyn takia kuulostaa melko rankalta toimelta.
Minkälaisissa väleissä olette ihastuksesi kanssa? Tunnetteko toisianne miten hyvin?
Anteeksi jos vaikutan tungettelevalta mutta vaikuttaa siltä, että kannat nyt harteillasi ylimääräistä taakkaa, mikä olisi hyvä saada purettua auki.
Tehkää töitä työaikana !
voi tsiisus sentää lopettakaa se haaveileminen
älä jaksa jauhaa enempää...
Vähemmän puhelimen räpläilyä ja haaveilua.
Enemmän työntekoa, muuten muut joutuu tekemään sunkin työt ja onko se sitten mielestäsi reilua? Tai tokihan olet jo kokenut delegoinnin taidossa muutenkin.
No mutta sinähän hyvin minut tunnet!