kahdesta ketusta, Alfredista ja Tildasta.
Alfred on jääräpäinen, erittäin viekas ja ovela, samalla mielikuvituksellinen ja hellyttävä, enemmän napaketun värit omaava, vaikka onkin ihan aito oikea kettu.
Tilda on hyväntahtoinen, mutta ilkikurinen ja toisinaan pahoja hepulikohtauksia saava, punaturkkinen repolainen.
Alfred aina toisinaan, rakkauden osoituksena, nälkäiselle ja väsyneelle silkkiturkilleen pyydystää joesta, komealla, taitavalla käpälällään lohen (kuin karhu konsanaan) ja savustaa sen (kyllä se onnistuu ketultakin, koska saduissa kaikki on mahdollista), sekä tarjoilee sen maittavien lisukkeiden kera ja vieläpä ruokailun jälkeen hieroo Tildan räytyneet lihakset vetreiksi! Koska kumppanuus on vastavuoroista, saattaa Alfred vuorostaan joskus saada koivunlehdistä käärittyjä kääryleitä, jotka on täytetty jäniksen lihalla ja jälkiruuaksi tietenkin hellää nuuskuttelua niskaan ja korvan juureen❤️.
Illan tullen, kun metsän peittää hento usva ja aurinko on jo painunut metsän taa, Tilda ja Alfred kääriytyvät tiukalle yhteiselle kerälle, vihreälle samettisen pehmeälle rahkasammalmättäälle omaan ketunkoloonsa ja ehkäpä tekevät vielä omia taikojaan, ennenkuin uni voittaa...
Alfred on jääräpäinen, erittäin viekas ja ovela, samalla mielikuvituksellinen ja hellyttävä, enemmän napaketun värit omaava, vaikka onkin ihan aito oikea kettu.
Tilda on hyväntahtoinen, mutta ilkikurinen ja toisinaan pahoja hepulikohtauksia saava, punaturkkinen repolainen.
Alfred aina toisinaan, rakkauden osoituksena, nälkäiselle ja väsyneelle silkkiturkilleen pyydystää joesta, komealla, taitavalla käpälällään lohen (kuin karhu konsanaan) ja savustaa sen (kyllä se onnistuu ketultakin, koska saduissa kaikki on mahdollista), sekä tarjoilee sen maittavien lisukkeiden kera ja vieläpä ruokailun jälkeen hieroo Tildan räytyneet lihakset vetreiksi! Koska kumppanuus on vastavuoroista, saattaa Alfred vuorostaan joskus saada koivunlehdistä käärittyjä kääryleitä, jotka on täytetty jäniksen lihalla ja jälkiruuaksi tietenkin hellää nuuskuttelua niskaan ja korvan juureen❤️.
Illan tullen, kun metsän peittää hento usva ja aurinko on jo painunut metsän taa, Tilda ja Alfred kääriytyvät tiukalle yhteiselle kerälle, vihreälle samettisen pehmeälle rahkasammalmättäälle omaan ketunkoloonsa ja ehkäpä tekevät vielä omia taikojaan, ennenkuin uni voittaa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaunis kettu tarina.
Mun tarina kertoo ketusta ja lampaasta. 🦊 & 🐑
Mä oon se lammas, lauhkea kyllä, väistän mieluummin kuin hyökkään.
Lammas on lempeä, ei halua riidellä
Tän tekstin löysin:
Jos menet lampolaan ja on huono olla, niin kun olet syöttänyt lampaat, ne tulevat ja puhaltelevat korvaan... Täytyy myöntää, että nälkäisinä lampaat ovat vähän raivostuttavia, mutta niinhän me monet olemme.
Mutta olen myös pässinpää ja ihan reilusti oonkin.
Kettuseni on viekas, nopeaälyinen tarkkailija. Ketut ovat hyviä naamioitumaan ja sulautumaan huomaamattomiksi.
Otatkos ketunleipää
sanoi repolainen
pässinpää nyökkäsi
ja silloinkos repo hyökkäsi
Onneksi ei kovaa purrut
niin ei pässikään surrut
repolainen huomas et vanha tuttu
mitä tuota syomään
pässinpää mikä pässinpää
Miten mina paasisin luoksesi?
Kiva tarina!
https://youtu.be/FRGDWIsac8s
Voi eikä mikä tarina.
Ihana. Olen kettusi. 🦊
Mun tarina kertoo kolmesta ketturepolaisesta, jotka luikkivat koloihinsa ennen aamunkoittoa.
Tämä täysin sivuraiteelta.
Tarkemmin mietittynä: neljästä repolaisesta.
Olipas hauska tarina. Kaksi samankaltaista mutta kuitenkin tarpeeksi erilaista repolaista seikkailemassa retkillään 🐺🦊 Kertooko tarina miten nämä ketut toisensa kohtasivat?
Tilda touhusi ja tuusasi omassa pesässään, hymyili ja nautti uusista vieraistaan. Vieraiden joukossa joskus vilahti myös tuo ujo ja salaperäinen kettupoika, joka joskus katsoi kummallisen pitkään ja hymyili. Ihmetteli Tilda tätä kulkijan käytöstä, mutta ei ajatellut asiaa sen kummemmin.
Eräänä erityisen kauniina päivänä, kettutyttö jälleen puuhaili omiaan, hyräili ja nauroi. Yhtäkkiä, vielä poutapilvien takana piilossa ollut aurinko tuli esiin ja heitti ensimmäisen kultaisen säteensä, osuen juuri lammenrannassa kävelemässä olleen ketunpojan kuonon päähän! Sillä samaisella hetkellä Tildan sydämessä tapahtui jotain ihmeellistä ja hän huomasi yhtäkkiä, että se kettu oli koko metsän komein ja upein ilmestys! Tästä tapahtumasta meni kettutyttö niin hämilleen, että oli mentävä kiireesti katajapusikon taakse piiloon...
Selvisi sitten myöhemmin, että ketunpoika oli Alfred nimeltään.
Niin ja tarinahan jatkuu edelleen, odottaen sitä ihan lopullista kohtaamista...
Mukavaa lukea tällaisia tarinoita 😊 Jatkuiko tarina edelleen vai odottaako Alfred tätä lopullista kohtaamista tälläkin hetkellä?
Pässinpää katseli kun revonpoika juosta jolkotteli tienpiennarta poispäin.
Sillä oli hirmuinen hoppu, ja pian pässinpää ei enää erottanut revonpojan hahmoa.
Oli jo hämärän aika ja pässinpää vilkaisi taivaalle, revontulia..
Sinnekös taivaalle se revonpoika viskasi tulensa, liekin rinnastansa.
Pässinpää katseli vielä kauan säkenöivää taivasta ja mietti revontulen aikaansaamaa tunnetta.
Pässinpää hyräili tienpiennarta kulkiessaan.. tulenliekkinä saavuit kerran..
Ooks joku groomaaja vai?