Raidetykki vai mikä se oli?

" Sellanen vempele jolla kahden telan välissä olevaa kappaletta kiihdytetään magneettikentällä?"

Ilmeisesti toiminta on likimain sama kuin Japanissa kulkevalla magneettijunalla.

Satelliiteille on myös suunniteltu tuollaista laukaisualustaa, tai pikemminkin laukaisurataa (Maglifter, 3 mailia pitkältä radalta nopeuteen 600 mailia tunnissa).

Mutta että aseisiinkin....? Äkkiseltään ajateltuna riskit ovat aika suuret. Hutilaukaus nimittäin siirtää laukaistavan esineen aika hillittömän pitkälle. Riittävällä nopeudella maata kiertävälle radalle, hieman hitaammalla nopeudella vain ballistiselle radalle, jolloin kappale tipahtaa toiselle puolen maapalloa..


En tiedä mistä löytyy tietoa.

ja nähnyt sen seurauksena noita uniasi.

Sähkömagneeteillahan tuo rail-/coil gun toimii.
Eli edessä olevat magneetit vetää sitä kappaletta puoleensa, takana olevat hylkii. Täten saadaan tuo tosi korkea nopeus projektiilille.
Räjähdysaineeton kappale tosin ei mihinkään räjähdä, mut osuu räjähdysmäisellä nopeudella.

Luontokin säästyy, eihän siitä tule oikein muuta jätettä kuin se projektiili.

Kehitteillä oleva ase on sähkömagneettinen tykki, jossa siis keloissa kulkeva sähkövirta saa aikaan magneettikentän. Magneettikenttä kiihdyttää metallisen ammuksen suureen nopeuteen. Eli lopputulos on sama kuin tavallisella tykillä, mutta lähtönopeus on huomattavasti suurempi.

Sähkömagneettista tykkiä voidaan käyttää kuten tavallista tykkiä. Ballistisesti ammunta ei eroa tavallisella tykillä ampumisesta mitenkään eli ammus lentää ballistisella lentoradalla samoin kuin tavallisen tykin ammus. Mutta siis huomattavasti suuremmalla lähtönopeudella ja siten huomattavasti pidemmälle. Kantamaa en tarkemmin muista, mutta käytettävästä sähkötehosta riippuen se voi olla jopa tuhansia kilometrejä, helpommin ehkä satoja kilometrejä. Tavanomaisen huippunykyaikaisen kenttätykin kantama taas jää noin 40 kilometriin erikoisammuksillakin.

Selkeänä etuna millä tahansa tykillä on se, että niiden ammuksia on lähes mahdotonta torjua. Hitaasti noin lentokoneen nopeudella lähestyvän risteilyohjuksen voi aina ampua alas, mutta tavallisenkin tykin ammus lähestyy maaliaan sillä nopeudella, että sille ei voi tehdä mitään puhumattakaan sähkömagneettisen tykin ammuksesta.

Ammus tai kranaatti voi luonnollisesti olla umpiterästä tai sisältää tavanomaisen tai ydinräjähteen käyttötarkoituksen mukaan.

Lyhyemmillä ampumaetäisyyksillä suuresta lähtönopeudesta on lisäksi se hyöty, että liikkuvaan maaliin ei tarvitse juuri ennakkoa ottaa. Tästä olisi erityisesti hyötyä panssarivaunukanuunassa tai rannikkotykissä, niiden maalit kun yleensä tuppaavat liikkumaan henkensä edestä.

Eikö olekin hienoa, ostetaan heti näitä Suomen armeijalle? Tai ei sittenkään. Toistaiseksi ongelma on sama kuin 80-luvun "kännyköissä", joissa akku oli pienen autonakun kokoinen. Sähkömagneettinen tykki tarvitsee niin paljon sähköä, että nykyisellä akkutekniikalla tykin perässä pitäisi kuulemma tuoda rekka-auton kokoista akkua tai hinata pienikokoista diesel-voimalaitosta. Ehkäpa amerikkalaiset saavat tämänkin toimimaan uhraamalla siihen muutaman sata miljardia dollaria.

Kehitys on vielä kapaloasteella.
Kenttäkelpoisuuden esteenä on sähköenergian saanti.
Eräällä koetykillä päästiin lähtönopeuteen n. 4 km/sek projektiilin painon ollessa kilon luokkaa.
Riittävän tehokkaiden magneettikenttien tuottaminen
nykytekniikalla on kallista ja kookasta. Laskehan huviksesi kuparisen tai hopeisen päävirtakaapelin poikkipinnat, kun po. tapauksessa suurin virta-arvo oli luokkaa 10 MA.

Janes defence weeklyn mukaan jenkkilaivastolle on suunniteltu ko. asetta, mutta ongelmana on sen sijoittaminen alukseen ja ennenkaikkea tosiaankin sen tehontarve. Ja niillä vielä on ydinkäyttöisiä aluksia, että luulisi tehoa riittävän vaikka kaupungin lämmittämiseen....