Ei ota selvää siitä toisesta

Ihastunut, mikä sana, en tiiä onko mun tapauksessa edes se oikea sana. No, voimakas tunne on olemassa, niin ajatuksen tasolla kuin fyysisestikkin. Vähän turhaantunutkin kun elämäntilanne ei salli mitään ihmeellistä ja jos sallisikin..no ei kyllä ota selvää mistään.

Aika kauan on ollut jotain ilmassa, lähestulkoon päivittäin. Jos vetäydyn hiukan vähemmälle yhteydenpidolle tulee jotain kanavaa pitkin jokin viesti. Muutama kohtaaminen on ollut, aina muiden kanssa mutta lopuksi kohtaamiset on päätyneet seksiin. Joka on muuten hyvää.
Saan jatkuvasti siggaaleja, jotka tulkitsen kiinnostukseksi, suoran epäsuoria sanoja halusta, tarpeesta...mutta sitten kun itse taas suorasti ehdotan jotain niin ei, ehkä sitten kun.

Ja sitten kun oon elänyt kauhean kauan sitten kun elämää. Ja siihen oon ihan loppu.

Järkevä ihminen kääntyisi kannoillaan ympäri, hakeutuisi erillaiseen seuraan, mutta ollaan useallakin tavalla samoissa kuvioissa. Ja sitäpaitsi, tällänen fiilis on ollut viimeeksi ehkä joku 15 vuotta sitten. Sinäänsä ois hyvä jos se toinen sanoisi heippa, koska pidän ihmisestä paljon niin kunnioituksesta ja toisen parhaaksi se ois helpoin olla ja unohtaa. Se on kun toinen saa nauramaan vaikka ois miten surkea päivä ollut. Mut kun se jatkuvasti kuitenkin antaa sitä sanallista, eleellistä infoa että pitää musta. Tai en tiiä, ehkä ei.

Ota siit sit selvää.
131026
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Mikä estää kysymästä ihmiseltä suoraan onko kiinnostunut?

Äänestä

Ootsä sekaisin

Äänestä
  • Totta kai oon sekasin,
    Meni vuoskymmen ettei ollut mitään uutta ihastusta, kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat oli neutraaleja olentoja, ilman seksuaalista kiinnostusta. Nyt sitten kuukaudet vierii ja sitä ajattelee et oispa toi se kenen kanssa aamukahvit jois sen aamuseksin jälkeen, mitä kaipaisin elämääni. Vähemmästäkin sitä on sekaisin. Nyt tuntuu et vuodet juoksee ohi, kohta varmaan iskee jo keski-iänkriisi päälle.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Totta kai oon sekasin,
    Meni vuoskymmen ettei ollut mitään uutta ihastusta, kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat oli neutraaleja olentoja, ilman seksuaalista kiinnostusta. Nyt sitten kuukaudet vierii ja sitä ajattelee et oispa toi se kenen kanssa aamukahvit jois sen aamuseksin jälkeen, mitä kaipaisin elämääni. Vähemmästäkin sitä on sekaisin. Nyt tuntuu et vuodet juoksee ohi, kohta varmaan iskee jo keski-iänkriisi päälle.

    Haaveileeko hän samanlaisesta elämästä?

    Äänestä

En tiedä mutta jollain tavalla osaan samaistua tähän hulluteen :) kun on tunteita se on sekavaa, kun se on kielettyä se on vielä sekavampaa. Siihen kun sekoittaa vielä sen että näette usein niin on aika keitto keitettynä. En osaa neuvoa sinua mutta nauti siitä että tunnet noin, ei ole itsestäänselvyys, ja koita pitää ajatus jotenkin kasassa.

Äänestä
  • Hymähdys ja naurahdus, sepä se.
    Kyllä mulla pilkahtelee ajatus että mä oon aivan liian vanha tälläiseen. Ehkä sitten seuraavassa elämässä.
    Pitää vaan jatkaa sekavaa menoa. Hullutella.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Hymähdys ja naurahdus, sepä se.
    Kyllä mulla pilkahtelee ajatus että mä oon aivan liian vanha tälläiseen. Ehkä sitten seuraavassa elämässä.
    Pitää vaan jatkaa sekavaa menoa. Hullutella.

    Oli/on vastaavanlainen kokemus ja se kokemus oli paluu teini-ikään ja tunteiden säätelyn ongelmiin. Minun tilanne on onneksi ollut "ohi" jo vuosia. Kukaan ei ole valmis tällaiseen oli ikä mikä tahansa joten älä sitä mieti, joiltakin tämä jää kokonaan kokematta. Hyvä vai huono asia.. en tiedä. Millon olitte viimeksi tekemisissä? Jos hän tänne eksyisi..

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Oli/on vastaavanlainen kokemus ja se kokemus oli paluu teini-ikään ja tunteiden säätelyn ongelmiin. Minun tilanne on onneksi ollut "ohi" jo vuosia. Kukaan ei ole valmis tällaiseen oli ikä mikä tahansa joten älä sitä mieti, joiltakin tämä jää kokonaan kokematta. Hyvä vai huono asia.. en tiedä. Millon olitte viimeksi tekemisissä? Jos hän tänne eksyisi..

    Päivittäin ollaan kommunikoitu. Joskus on saattanut olla joitain päiviä hiljaisuutta.
    Onhan tää paluu teini-ikään, mutta järvenä minä käskee jo antaa olla ja unohtaa. Voihan sitä hienovaraisesti perääntyä ja hiljentyä itse ja antaa pallon täysin toisen haltuun.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Päivittäin ollaan kommunikoitu. Joskus on saattanut olla joitain päiviä hiljaisuutta.
    Onhan tää paluu teini-ikään, mutta järvenä minä käskee jo antaa olla ja unohtaa. Voihan sitä hienovaraisesti perääntyä ja hiljentyä itse ja antaa pallon täysin toisen haltuun.

    Tähän tilanteeseen ei voi antaa hyviä neuvoja. Minä otin etäisyyttä ja sain juuri sitä. Sitten asiat meni hankalaksi ja sen takia tilanne muuttui päivittäisestä yhteydenpidosta vähitellen nollaan. Eikä ole sen jälkeen koskaan ottanut itse minuun yhteyttä niin pitäisi siinä typerämmänkin ymmärtää ettei ole kiinnostusta. Mieti mitä haluat ja toimi sen mukaan äläkä ota neuvoja keneltäkään. Tuossa vaiheessa tilanne voi ottaa minkä kurssin tahansa mutta koita miettiä mitä itse haluat ja toimi sen mukaan.

    Äänestä

Ettekö te voi tehdä asialle jotakin, jos molemmat tunnette samoin?

Äänestä

Inhottava viesti

Äänestä

Mies mielessä tätä kirjoittaessa?

Äänestä

Oletko ottanut vieläkään selvää?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ihastunut, mikä sana, en tiiä onko mun tapauksessa edes se oikea sana. No, voimakas tunne on olemassa, niin ajatuksen tasolla kuin fyysisestikkin. Vähän turhaantunutkin kun elämäntilanne ei salli mitään ihmeellistä ja jos sallisikin..no ei kyllä ota selvää mistään.

Aika kauan on ollut jotain ilmassa, lähestulkoon päivittäin. Jos vetäydyn hiukan vähemmälle yhteydenpidolle tulee jotain kanavaa pitkin jokin viesti. Muutama kohtaaminen on ollut, aina muiden kanssa mutta lopuksi kohtaamiset on päätyneet seksiin. Joka on muuten hyvää.
Saan jatkuvasti siggaaleja, jotka tulkitsen kiinnostukseksi, suoran epäsuoria sanoja halusta, tarpeesta...mutta sitten kun itse taas suorasti ehdotan jotain niin ei, ehkä sitten kun.

Ja sitten kun oon elänyt kauhean kauan sitten kun elämää. Ja siihen oon ihan loppu.

Järkevä ihminen kääntyisi kannoillaan ympäri, hakeutuisi erillaiseen seuraan, mutta ollaan useallakin tavalla samoissa kuvioissa. Ja sitäpaitsi, tällänen fiilis on ollut viimeeksi ehkä joku 15 vuotta sitten. Sinäänsä ois hyvä jos se toinen sanoisi heippa, koska pidän ihmisestä paljon niin kunnioituksesta ja toisen parhaaksi se ois helpoin olla ja unohtaa. Se on kun toinen saa nauramaan vaikka ois miten surkea päivä ollut. Mut kun se jatkuvasti kuitenkin antaa sitä sanallista, eleellistä infoa että pitää musta. Tai en tiiä, ehkä ei.

Ota siit sit selvää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu