Koska hän ei rakasta minua. Päivät on aina vaan raskaampia jaksaa. Helvetillisiä.
Joka aamu kun herään, niin itken
Anonyymi
31634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Ero tuli kolmevuotta sitten, mut jätettiin. joka ilta kun menen nukkumaan toivon etten heräisi, eli tuttuja tunnetiloja.
Millähän tästä pääsisi eteenpäin? Tuntuu että koko arvokas elämä valuu hukkaan? Ap
Olette hulluja. Alkakaa elää.
Näen asiat vähän toisin. Jotkut syntyy "valmiina", toiset ovat matkantekijöitä. Matkanteko on toisinaan myös hyvin mielenkiintoista.
Nyt pää pystyyn, itsekkin vuoden tässä elänyt pääriipuksissa; kyyneleitä ei enää tule vaikka on paha olla. Keväällä päätin, että nyt saa riittää - tämä tyttö astuu ulos kuorestaan ja alkaa elämään. Vaikka hetkittäin on vaikeaa ja ikävä painaa, niin löytyy myös taas naurua ja iloa - kiitos ystävien💗. Eli nyt vaan niitä valoisia puolia elämästä etsimään ja nauti ystävistä sekä pidä itsestäsi huolta - älä anna hänen voittaa, tuhoamalla sinun elämäsi. Aurinkoista viikonloppua ja paljon hymyä💋🤗
Kiitos! Ystävät ovat kyllä kullan arvoisia, heidän seurassaan murheet unohtuu hetkeksi. Pystyn työntämään tunteet syrjäänkin, mutta kun näen häntä jossain, kaikki alkaa taas alusta, tunne on vaan niin vahva. Voimakas ikävä toisen luo. En olisi uskonut, että näin vahvasti voi tuntea. Muut miehet eivät kiinnosta, korkeintaan kavereina. Yritän kyllä parhaani, mutta se kaikki tuntuu suorittamiselta, ei elämältä.
Lopeta toi mielikuvituksissa eläminen!
Tunteet mielikuvituksen tuotetta? No joo. Vaikka tiedän faktat, en saa tapettua tunteitani.
Yritin kieltää tunteeni. Feikkaus onnistui aikansa ja sain ne taka-alalle, kun ei nähty missään hänen kanssaan. Mutta kun heräsin siihen, että ne ovatkin totta ja tunnen rakkautta, se vasta teki kipeää. Häpesin rakkauden tunnetta, joka oli kaikesta päätellen ollut aina yksipuolista. Häpeä teki asiasta vieläkin vaikeamman. Tai oikeastaan häpeä on se, joka tekee kaikista asioista vaikean. Jouduin kohtaamaan sen vaikeamman tunteen. Ihminen joutuu kohtaamaan kaikki huonoiltakin tuntemansa tunteet. Ei omia tunteita pidä hävetä.
Tänä päivänä joudun tunnustamaan itselleni, että tunnen rakkautta häntä kohtaan, vaikken ikinä saisi siitä mitään itselleni takaisin. Rakkaus ei ole huono tunne, eikä siitä voi tahdonvoimalla irtautua. Kun pääsisi takaisin siihen tilaan että hyväksyn sen. Siellä se on olemassa, muttei määrittele elämääni. Ja rakkaus on kokonaisvaltaista. Pystyn kohdistamaan sitä myös muuten, kuin romanttisessa mielessä. Eli häpeän tunne, mitä minulle on syötetty sieltä asti mitä muistan, on se mistä todellisuudessa kärsin eniten.
Ite näkisin kuitenkin, että jos oot rakastunut johonkin ja jutellut hänen kanssaan ja tiedät ettei teistä voi tulla mitään niin tärkeää olisi, että saisi sen takkauden sammumaan niin että voisi rakastua ja ihastua johonkin toiseen. Rakkaus on kuitenkin niin suuri asia. Varatuille , huonossa suhteessa eläville rakastuminen onkin todella paha juttu (tai tietysti jos rakkaus on molemminpuolista niin voi olla hyväkin juttu), sillä muihin rakastuminen on vaikeampaa, kun kuitenkin moraali monesti pyrkii estämään. Kyllä silloin voisi sanoa, että helpompaa melkein erota, jos vaan muuten on mahdollista, antaa tilaa rikastumiselle paremmin.
pityäisiköhän sinun keksiä joku uusi iskulause välillä piristämään kun silmät ristissä istut päivät illat näitä huuhaavedätyksiä lukemassa ja nohevasti tunnistamassa ja muiden niskaan maalailemassa
Itse jatkaisin vielä tuota 12.43 kirjoittamaani tekstiä eli ystäviä joku sanoi tärkeiksi ja se on totta. Ystävät ovat tärkeitä ja tekeminen heidän kanssaan, mutta ei se korvaa rakastamisen tarvetta. Sitä voi puuhailla ties mitä ja täyttää elämänsä monella asialla, mutta ei se ole sama asia. Itselleen voi selitellä ja itseään huijata ties miten, siinähän monet on hyviä ja sehän on yksi selviytymiskeinokin, mutta kyllä uskoisin monen kaipaavan rakkautta ja tarkoitan parisuhderakkautta elämään eli kyllä rakkaudesta pääsee parhaiten eroon uudella rakkaudella, muu on sijaistoimintaa, ei toki vähäpätöistä.
Pääset sen yli. Satruu joa itkettää tuntuu että loppu tulee . Mutta sillä hetkellä kun tajuat että et oikeasti tarvitse toista ihmistä ollaksesi onnellinen. Silloin olet valmis rakkauteen .
Näinhän sanotaan. Onko se nyt aivan varmaa, että kaikki pystyy siihen, vaikka teorian tasolla asia olisikin noin? Kovaa on tämä ihmisenä kasvu. Nöyrtymistä aina vaan, mutta helpotusta ei näy.
Ottaahan se aikansa. Mulla meni aikoinaan 3 vuotta lähemmäs 4. Ei se ole helppoa . Mutta joku päivä huomaat että se ei enää satukaan. Jaksamista. ❤️
Kiitos sinulle ❤️ Kasvukivut ovat kovia. Niitähän ne on. Ja joutuu myöntämään, että on aika raakile ihmisenä vaikka jotain muuta haluaisi olla.
Sellaista se on. Minäkin löysin vuosia myöhemmin sattumalta sen ihmisen jonka vuoksi olin itkenyt. Ja hän pilkkasi surutta minua ja tunteitani. Eli monesti se että nyt sattuu on myöhemmin huomaa että säästynyt suuremalata surulta
Surullista. Mutta hänen tappionsa, jos on empatiakyvytön. Tiedostan itsekin, ettei minusta ja hänestä voisi tulla mitään. Kokeiltu on ja hän ei siedä minulta mitään. Olen tullut tulokseen, ettei hän ole tainnut koskaan käsitellä omia tunteitaan.
Niin no eRn nyt tiedä. Surullista ja surullista kaikki on suhteellista. Nyt on kyllä aika ristiriidassa aloituksen kanssa. Kirjoitat että hän ei rakasta sinua mutta kuitenkin olet sitä mieltä että hänellä on kuitenkin tunteita sinua kohtaan?
Vastasin edelliseen ja tarkoitin sitä hänen henkilöä. Missään en maininnut, että hänellä olisi tunteita minua kohtaan. Ap
Aa nyt käsitän. No joo minun nähdäkseni niitä tuskin koskaan ollutkaan . Eli tuskinpa niitä voinut käsitelläkään. Mutta hyvää jatkoa sinulle. Minun pitää nyt mennä.
On kai kaikilla ihmisillä jotain tunteita, en nyt puhunut itseeni kohdistuvista vaan ylipäätään. Ja kyllä se näkyy, jos ei niitä ole ollenkaan ikinä käsitellyt.
Niin tietysti on. En tiedä voiko tuollaista koskaan täysin käsitellä. Onpahan minullakin tietty ennakkoluulo häntä kohtaan ja omaa pettymyksen tunnetta peilanut häneen Ehkä herkemmin suutunkin hänelle kuin kellekään muulle. Kaipa minullakin on vielä käsitelemättömiä tunteita.
Oisko ystäviä joiden kanssa olisi mukava olla ja saada ajatukset pois murheesta? Jotain piristävää tekemistä? Voimia.
On. Viikonloppuna on paljon tekemistä. Pääsen varmaan näistä itsekeskeisistä ajatuksista taas hetkeksi eroon. Ja kiitos! Kirjoittaminen auttaa välillä, en näistä tunteista viitsi, halua, enkä voi jauhaa kenellekään yksityisesti. Omat tunteet, oma risti.
Minä en ole itkenyt kenenkään takia. Ei ole ketään sellaista, jota olisin kaivannut, niin että olisin halunnut hänet elämääni ja parisuhteeseen. Kaikki tuntuvat vain kavereilta ja niin tulee olemaan aina.
On varmaan kiva itkeä tänne ilman tunnisteita ja joku sit omii tällaisia, rohkaistuu tekemään aloitteita ja saa henkisesti turpaansa kunnolla. Maine kasvaa samalla ihmisenä, joka luuli itsestään liikoja 🤭
Og samma här. Kun ei enää tarvitse itse vääntää sitä.
minulla taas tirahti gyynel näin huonosta provosta, vaikka olenkin aika epäsensitiivinen öykkäri ja bullaaja sekä buuaaja
Mulle on ihan sama mitä minulle tuntemattomat ihmiset kokevat tai tekevät! Pysykööt kaukana aina.
Mun äitikin itkee joka päivä ja on kauheen surullinen. Se on tosi raskasta.