Tarviin neuvoja..

Niinkuin otsikosta näkee, tarviin neuvoja. Mulla on niin paha olla että en pärjää kotona. Mutten voi mennä n1. Ne kohteli mua kuin paskaa siellä. Huusivat mulle, en saanut käydä vessassa ja jos pyysin huusivat mulle, huusivat kun pyysin melatoniinia.., repivät ruoka levolle pakosta yhteisiin tiloihin (vaikka autismin takia sosiaalistentilanteiden pelko ja muut nuoret ahdistivat) niin että mulla tuli mustelmia käsiin ja jalkoihin. Kun kysyi miksi levolle yhteisiin tiloihin vastaus oli koska lääkäri määräsi, kun lääkäriltä kysyi vastaus oli koska hän niin määrää. Ahdisti ja pelotti olla siellä. Olin monta kertaa kuset housuissa kun en uskaltanut pyytää kun alkoi kauhea huuto siitä ettei saa. Mun hoidosta ei kerrottu mitään mulle tai mun äidille. Äitiä sain nähdä 15min päivässä. Olin siis siellä syömishäiriön takia. Nyt joka ruokailulla kotona uhkaus että takaisin sinne jos ei syö. Yritän parhaani, en vaan jaksa. Saan ahdistuskohtauksia, huudan, itken, rikon paikkoja. Mulla ei ole mitään keinoa hallita itseäni. Äskön itkin ja huusin, rikoin posliinilautasen, leikkasin hädissäni hiukseni ja olin ihan hysteerisessä paniikissa omenan puolikkaan takia. Sama aamulla, sama lounaalla. Kohta päivällinen ja sitten iltapala. Huomenna tilanne sama.. en jaksa tätä. Mitä vaihtoehtoja mulla on..? Kaikki apu kelpaa paitsi n1, en vaan pärjää yksin.
8273
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

puolikkaassa omenassa on noin 25-30 kcal ja sä pelkäät että sä lihot siitä.Itepähän olet valinnut anoreksian niin kärsi seuraukset.

Äänestä
  • Valinnut? Kukaan ei valitse sairautta.

    1Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Valinnut? Kukaan ei valitse sairautta.

    Mutta voi valita myös parantumisen.Ei ole tervettä että pelkää lihovansa puolikkaasta omenasta.Jos ei halua parantua niin on sitten syömättä edes sitä puolikasta omenaa jos siitä tulee noin paha olo.Kyllä mäkin olisin huolissani jos luuranko pelkää lihovansa 30 kilokalorista.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Mutta voi valita myös parantumisen.Ei ole tervettä että pelkää lihovansa puolikkaasta omenasta.Jos ei halua parantua niin on sitten syömättä edes sitä puolikasta omenaa jos siitä tulee noin paha olo.Kyllä mäkin olisin huolissani jos luuranko pelkää lihovansa 30 kilokalorista.

    Haluan kyllä parantua. Se ei vaan ole niin helppoa. ”On sitten syömättä edes sitä puolikasta omenaa” niin että siinä kohtaa äiti soittaa ambulanssin ja sillä n1. Ja kyllä, pelottaa helvetisti lihominen, muutenkin puolikkaassa omenassa on enemmän kuin 30 kaloria.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Haluan kyllä parantua. Se ei vaan ole niin helppoa. ”On sitten syömättä edes sitä puolikasta omenaa” niin että siinä kohtaa äiti soittaa ambulanssin ja sillä n1. Ja kyllä, pelottaa helvetisti lihominen, muutenkin puolikkaassa omenassa on enemmän kuin 30 kaloria.

    pienessä omenassa on noin 50-60 kaloria.Voi ei sä oot syönyt ison omenan.Ihan kauheeta.

    Äänestä

Et kertonut mitään lääkityksestäsi. Sen vuoksi kukaan ei voi sanoa mitään.

Tarvitset neuvoja, mutta niitä saadaksesi sinun pitäisi kertoa enemmän.

Äänestä

Voi raukkaa, kun kasvat aikuiseksi, niin ymmärrät monia asioita. Esimerkiksi sen, että trollaaminen ei paranna sun mielenterveysongelmia, vaan pahentaa niitä.

Äänestä
  • Kuuleks sä ite mitä sanot?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Niinkuin otsikosta näkee, tarviin neuvoja. Mulla on niin paha olla että en pärjää kotona. Mutten voi mennä n1. Ne kohteli mua kuin paskaa siellä. Huusivat mulle, en saanut käydä vessassa ja jos pyysin huusivat mulle, huusivat kun pyysin melatoniinia.., repivät ruoka levolle pakosta yhteisiin tiloihin (vaikka autismin takia sosiaalistentilanteiden pelko ja muut nuoret ahdistivat) niin että mulla tuli mustelmia käsiin ja jalkoihin. Kun kysyi miksi levolle yhteisiin tiloihin vastaus oli koska lääkäri määräsi, kun lääkäriltä kysyi vastaus oli koska hän niin määrää. Ahdisti ja pelotti olla siellä. Olin monta kertaa kuset housuissa kun en uskaltanut pyytää kun alkoi kauhea huuto siitä ettei saa. Mun hoidosta ei kerrottu mitään mulle tai mun äidille. Äitiä sain nähdä 15min päivässä. Olin siis siellä syömishäiriön takia. Nyt joka ruokailulla kotona uhkaus että takaisin sinne jos ei syö. Yritän parhaani, en vaan jaksa. Saan ahdistuskohtauksia, huudan, itken, rikon paikkoja. Mulla ei ole mitään keinoa hallita itseäni. Äskön itkin ja huusin, rikoin posliinilautasen, leikkasin hädissäni hiukseni ja olin ihan hysteerisessä paniikissa omenan puolikkaan takia. Sama aamulla, sama lounaalla. Kohta päivällinen ja sitten iltapala. Huomenna tilanne sama.. en jaksa tätä. Mitä vaihtoehtoja mulla on..? Kaikki apu kelpaa paitsi n1, en vaan pärjää yksin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu