Tää nyt on enemmän pohdintaa ittelle, mutta eipä tuohon muiden kommentit pahaakaan tee.
On noita päihdeongelmaisia ystäviä ja mitä niiden kanssa on tullut hölistyä, niin ollaan oltu aika samaa mieltä siitä peruskaavasta. Kauanko ottaa päästä pahasta tavasta?
Eka vuosi menee shokissa. Jokaisen pyhän, kesäloman, rutiinin jne. kohdalla joudut toteamaan, että ai niin, enää en teekään niin tai enää asiat olekaan niin jne. Eli joudut pitämään kiinni, taistelemaan sen muutoksen vuoksi.
Toka vuosi menee tajutessa, että kato nyt en ees ajatellut tekeväni niin, mutta mitäs mä nyt sitten tekisin, miten nyt olisin, mutta ei tarvita taistelua, vaan lähinnä mietitään, että miten sitä nyt olisi uudessa tilanteessaan, mitä haluaisi olevan, mitä haluaisi tehdä jne.
Ja sitten tulee se kolmas vuosi, jolloin muutos on selkärangassa, ei tartte taistella sen vuoksi, ei tartte miettiä mitäpä tekisi muuttuneessa tilanteessa jne., vaan on ja elää sitä uutta elämäänsä.
Ja pätee tää parisuhteisiinkin, kauanko kestää päästä(ä) irti kypsästä rakkaudesta ;)
On noita päihdeongelmaisia ystäviä ja mitä niiden kanssa on tullut hölistyä, niin ollaan oltu aika samaa mieltä siitä peruskaavasta. Kauanko ottaa päästä pahasta tavasta?
Eka vuosi menee shokissa. Jokaisen pyhän, kesäloman, rutiinin jne. kohdalla joudut toteamaan, että ai niin, enää en teekään niin tai enää asiat olekaan niin jne. Eli joudut pitämään kiinni, taistelemaan sen muutoksen vuoksi.
Toka vuosi menee tajutessa, että kato nyt en ees ajatellut tekeväni niin, mutta mitäs mä nyt sitten tekisin, miten nyt olisin, mutta ei tarvita taistelua, vaan lähinnä mietitään, että miten sitä nyt olisi uudessa tilanteessaan, mitä haluaisi olevan, mitä haluaisi tehdä jne.
Ja sitten tulee se kolmas vuosi, jolloin muutos on selkärangassa, ei tartte taistella sen vuoksi, ei tartte miettiä mitäpä tekisi muuttuneessa tilanteessa jne., vaan on ja elää sitä uutta elämäänsä.
Ja pätee tää parisuhteisiinkin, kauanko kestää päästä(ä) irti kypsästä rakkaudesta ;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä ei ole ollut oäihderiippuvuusongelmia, ainoa kosketuspinta noihin on ystävien liikaa juovat ex-miehet. Kenelläkään muutos ei ole mennyt kovin helposti, mutta on niitä ketkä on kuitenkin päässeet kuiville.
Parisuhteesta irtoaminen on aika tapauskohtaista ja riippuu paljon kuinka syvät tunteet on eron hetkellä ja kuinka yllätyksenä erot on tulleet. Viimeisintä eroa pohdin 3 vuotta ennen eroa ja asuimme yhdessä vielä vuoden sen jälkeen kun sovimme, että parisuhdevelvoitteita ei ole (ex tarvitsi aikaa tottua ja pienin aikaa kasvaa). Olisin ollut aika valmis jo eron hetkellä uuteen. Siinä kohtaa prosessi oli jo moneen kertaan käyty läpi. Silti nyt 1.5v omillaan asuneena huomaan, että olen paljon valmiimpi kuin heti eron jälkeen. Aikaa se aina ottaa.
Yhden ystäväni mies lähti työpaikan siivoojan mukaan kun nainen oli 38v ja kun lisääntymistä oli siirretty vuosia työtilanteen takia ja oli päätetty, että kohta asiaa ei voi enää siirtää. Hänellä kesti toipua ainakin 5v edes joten kuten sivusta katsoen. Samalla piti luopua yllärinä aviomiehestä ja myös ajatuksesta, että voi saada lapsia. Joskus suhteen mukana menee myös yhteiset ystävät. Joskus bonuslapset tai bonussuku. Tuo kaikki vaikuttaa miten helppo on toipua. Myös muu stressi elämässä vaikuttaa. Onko ero viimeinen tippa muun lisäksi vai ainoa kuormittava asia sillä kohtaa.
Se aika usein noissa ihmissuhteiden kariutumisissa selviää, että toinen osapuoli on tehnyt jo pitkään sitä duunia taustalla, jolloin se ero on verrattain helppo ja on enemmän tai vähemmän valmis heti uuteen suhteeseen. Mutta siinäkin sitä duunia on tehty taustalla pitkään, sitä vesseleiden kanssa funtsittiin kans, aika monen kommentti omasta tai exänsä puolesta oli, että edelleen kolmen vuoden "uusiutumissääntö" karkeasti täsmäsi.