Olenko paniikkihäiriöinen?

Istuin kampaajan tuolissa värjäyksen ja pesun jäljiltä ja seurasin kuinka kampaaja kuivasi tukkaani. Puna alkoi hiipiä kampaajan kasvoille ja hän oli aivan hiljainen. Jostain syystä aloin ajatella, että herttinen, jos väri on ihan kamala, niin miten peitän reaktioni?

Sydämeni alkoi tykyttää aivan hulluna ja pelkäsin että pyörryn. Minulle tuli pakokauhun kaltainen olotila. En myöskään uskaltanut pyytää että pääsisin ulos haukkaamaan happea, sillä pelkäsin että pyörryn matkalla.

Pyörryn siis melko helposti. Viimeksi yhtenä iltana yksin töissä toimistossa koska satutin sormeni, ja sekin tapaus on jäänyt vähän kummittelemaan.

Sain kuin sainkin jollain tavalla rauhoiteltua itseni miettimällä että ”se on vain tukkaa” tai ”ihan sama jos pyörryn, sitten pyörryn”. Harmittaa, kun nuo pakokauhun tunteet eivät olleet eka kerta kampaajalla, ja tulevat esiin myös esiintymistilanteissa ja asiakaspalvelussa.