Mä olen vaan kahlitseva voima elämässäs, jos haluat, olen vai rajoitus, en tuo varmaankaan paljon mitään hienoon mielikuvituksees. En ainakaan aluksi, niin en varmaan olis hyvä sulle tukahduttaisin vain taiteelisuutes, heti lähdit huonolle suuntaan kun vain havaitsit mut, mä olen huonoksi sulle et voi olla perhonen jos otat mut elämääs tylsää ja harmaata vain ollen kävelevä rahjoitus ja arki valitettavasti.
Langenneelle enkelille
Anonyymi
1450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten niin huonolle suuntaan lähti?
kahlitsen hänen taiteelisuutaan paskoilla neuvoilla
Kun ja jos tiedät ja olet oppinut, niin ehkä otat opiksi? Muuttaa näkökulmaa.
Anna toisen ( kaivattusi) valita,
voi olla että hän tarvitsee sen harmaan arkisen ihmisen jotta voi perhosena lentää rinnallasi.
Miksi luulet että olet huonoksi hänelle?
Jospa luet vaikka tuon tekstiasun uudelleen
Tarkemmin kun mietin, pysy vaan kaukana ihmisistä.
Alottaja hyvä, moni meistä voisi kirjoittaa, että ei oo tarpeeksi hyvä toiselle. Kyse on jokseenkin siitä millaisena itsensä näkee. Jos totta puhutaan niin suurimmassa osassa meistä on jotain jonka vuoksi ei olis hyvä muille, kenties kellekkään, mutta kaikki ei suinkaan niin ajattele. Entäpä tunteet, rakkaus, onko niillä mitään merkitystä, entäpä sillä josko toinen pitää sinua ihan hyvänä.
Jos lankeaa, niin jääkö sitä langenneeksi?
Kun menninkäinen tahtoi viedä päivänsäteen luolaan, niin siellä se olisi sitten hiljaksilleen hiipunut pois.
Mut se menninkäinenkin vois ehkä laittaa aurinkolasit päähän ja sitten ne kestäis paremmin toisiaan kai.
Eihän niistä tiedä koskaan ja siinäki oli sitten sellanen että se toinen ihasteli sen toisen kauneutta ja se toinen sanos kulta vaikka ei ollut sellasta ulkosta syytä.
Ehkä se näki sen menninkäisen sydämen taikka jonkun rakkauden siellä.
Mut sitten ne ihmetteli misk toinen sellasta ja toinen tällasta, mut kyllähän ne sen tajus että olivat liian erilaisia.
Toista on sitten taas, mistä ne edes tietää onko ne menninkäisiä taikka valonsäteitä ellei ne koskaan kohtaa ja juttele?
Mun on ikävä sua. Luovuuteni saa voimaa sinusta, se ei ehkä ole helppoa, mutta se on mittaamattoman arvokasta.
Mä haluaisin olla perhonen.
Olin mitätön toukka,
ei mua huomattu.
Mut ei mua saalistettukkaan.
Kuha olin ja söin.
Vietin aikaa,
katsoin kun ympärillä oli kaikkea kaunista.
Vietin aikaa.
Talven tullen koteloiduin.
En tiedä minne, mutta se ei ollut hauskaa.
Joku oli sanonut että elämä on iloa, hauskaa.
Minulla ei ollut.
Lankesin, vaivuin ties mihin.
Olen mutta en jaksa enää.
Kevät koittaa,
mitä se tuo?
Väsyn helposti
Vaikka nukkuisin kuinka
minut😊
Toi on kyllä totta jos toinen on iloisista asioista tykkäävä, toinen vaan sisätiloissa oleskeleva. Sen rakkauden pitäisi olla todella suurta jos ei nuu käy yksiin. Esimerkiksi, toinen ei tee mitään itseään huoltajaa, katsoo suurinpiirtein töllöä, kun toinen tykkää ja tarvitsee liikuntaa ja valoa pysyäkseen kunnossa. Puhumattakaan jos toinen on taiteilija joka työkseen luo taidetta, esim muotoilija, taidemaalari tms.
Henkevyys ja elottomuus vastakohtina, Aijaa
Mutta rakkaus voi viittaa esteet
Yksin ei ole hyvä olla, riippuu mitä voi saada.
Maailmassa on paljon ihmisiä...