Moi!
Ihan tässä kyselen että miten on kotiäideillä sujunut takaisin töihin lähtö?
Itse olen nyt ollut kotona hiukan yli kolme vuotta.
Enkä ole vielä heti töihin menossa kun pikkuinen on vasta 6 kk ja esikoinen on 3 vanha.
Tilanne mulla on vaan se kun lähdin äityslomalle esikoistani odottaessa en voinut edes ajatella ettei minulla olisi työpaikkaa johon palata.
Sillä hiukan tyttöni syntymän jälkeen työnantajani kuoli ja jäin siis työttömäksi.
Siinä tuli pieni paniikki.
Noh aikaa kului ja toinen lapsi teki tuloaan.
Nyt sitten olen alkanut miettimään mitä sitä lähtisi tekemään?Minne lapset sitten hoitoon?
Kuinka pitkää päivää voin ja haluan tehdä?
Ja erityisesti kuinka työantajat suhtautuvat kotiäiteihin jotka ovat olleet pitkään poissa työelämästä?
Väkisinkin tulee tunne siitä että on jonkinlainen hylkiö kun on ollut kotona hoitamassa lapsiaan.
Vaikka itse näen lastenhoidon todella palkitsevana ja rikkaana kokemuksena.
Olen siis 25-vuotias minulla on kaksi lasta enkä aio tehdä enempää.Kun nuorimmaiseni täyttää 2-3 vuotta on aika lähteä töihin mutta haluaako kukaan minua?
Miten täällä muut asiasta ajattelee?
Itse ajattelen asiaa usein mutta nyt olen onneksi päässyt siitä yli etten enää valvo ja vatvo asiaa illan ja yön pimeinä tunteina vaan nautin lapsistani ja vauvastani ja koitan luoda itselleni positiivisen tunteen tulevaisuudesta.
Päällimmäisenä kuitenkin on tunne että kunhan saisi tehdä sitä työtä mihin on kouluttautunut tai jotain muuta mielenkiintoista ja innostavaa duunia ja mielellään kohtuullisen pitkiä päiviä.
Kommentteja ja ajatuksia?
Ihan tässä kyselen että miten on kotiäideillä sujunut takaisin töihin lähtö?
Itse olen nyt ollut kotona hiukan yli kolme vuotta.
Enkä ole vielä heti töihin menossa kun pikkuinen on vasta 6 kk ja esikoinen on 3 vanha.
Tilanne mulla on vaan se kun lähdin äityslomalle esikoistani odottaessa en voinut edes ajatella ettei minulla olisi työpaikkaa johon palata.
Sillä hiukan tyttöni syntymän jälkeen työnantajani kuoli ja jäin siis työttömäksi.
Siinä tuli pieni paniikki.
Noh aikaa kului ja toinen lapsi teki tuloaan.
Nyt sitten olen alkanut miettimään mitä sitä lähtisi tekemään?Minne lapset sitten hoitoon?
Kuinka pitkää päivää voin ja haluan tehdä?
Ja erityisesti kuinka työantajat suhtautuvat kotiäiteihin jotka ovat olleet pitkään poissa työelämästä?
Väkisinkin tulee tunne siitä että on jonkinlainen hylkiö kun on ollut kotona hoitamassa lapsiaan.
Vaikka itse näen lastenhoidon todella palkitsevana ja rikkaana kokemuksena.
Olen siis 25-vuotias minulla on kaksi lasta enkä aio tehdä enempää.Kun nuorimmaiseni täyttää 2-3 vuotta on aika lähteä töihin mutta haluaako kukaan minua?
Miten täällä muut asiasta ajattelee?
Itse ajattelen asiaa usein mutta nyt olen onneksi päässyt siitä yli etten enää valvo ja vatvo asiaa illan ja yön pimeinä tunteina vaan nautin lapsistani ja vauvastani ja koitan luoda itselleni positiivisen tunteen tulevaisuudesta.
Päällimmäisenä kuitenkin on tunne että kunhan saisi tehdä sitä työtä mihin on kouluttautunut tai jotain muuta mielenkiintoista ja innostavaa duunia ja mielellään kohtuullisen pitkiä päiviä.
Kommentteja ja ajatuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Olen itse hoitovapaalla, työssäni toimin esimiehenä. Ensinnäkin, pääasia, että sinulla on joku koulutus. Se onkin sitten eri asia, haluatko jatkaa sitä työtä? Minulla ainakin on tullut hoitovapaan aikana välillä sellaisia itsetutkiskelun kohtia, että josko vaihtaisikin hommia...Päätä siis ensin, mitä haluat.
Pelkäätkö, että olet unohtanut kaiken ammatistasi? Vanhat kirjat käteen, työhaastattelussa kuitenkin kysytään taitojasi.
Toisekseen, olet jo näemmä tehnyt lapsesi. Tämä on positiivinen tekijä osaltasi. Kun kerroin toisen kerran olevani raskaana, miespuolinen esimieheni totesi, että vihdoinkin hän saa minusta kunnon työntekijän. Ehkä kaksi lasta on jonkinlainen odotusarvo, tiedä sitten. Valitettavasti moni työnantaja pitää synnyttämätöntä synnytysikäistä naista jonkilaisena riskinä. Sinä olet jo sen vaiheen ohi.
Pienet lapset vaativat paljon hoitoa. Tätä sinulta voidaan kysyä työhaastattelussa, ja sinun on kaikkien kannalta syytä miettiä miten arjen järjestät. Joudutko itse sekä viemään että hakemaan päivähoidosta? Entä kun lapset sairastuvat? Oletko sinä ainoa hoitaja? Mitä jos työnantaja tarvitsee sinulta joskus ylitöitä tai töitä iltaisin, viikonloppuisin? Mieti tämä tarkkaan läpi itsesi ja lastesi takia.
Ja mitä tulee kotiäitinä vietettyihin vuosiin, kyllä jotkut työnantajat ymmärtävät siinä hyötyjä. Kotiäitihän tekee montaa asiaa samanaikaisesti, on käytännön organisoinnin mestari. Arjen pyöritys ei ole mikään ihan helppo homma ;-)Reippaalla asenteella pääsee pitkälle.
Ja muista, muutkin lapset ovat päivähoidossa, muutkin äidit töissä. Se on täysin mahdollista!