Paniikkihäiriö

Moi, olen kärsinyt paniikkihäiriöstä 3 vuotta. Se on ollut helvettiä. Kirjoitan tänne koska ei ole muutakaan kelle avautua. Perhe on vain nauranut ja muutkin ei ole ottanut tosissaan kun vähän väliä musta tuntuu et oon saamassa sydärin tai on joku kasvain. Mutta se kuinka aidosti se rintakipu puristaa sua tai sua huimaa tai oksettaa tai et saa henkeä on niin todellinen tunne. Oon käyny päivystyksessä varmaan 100kertaa tän koko aikana. Mutta kukaa ei ota tosissaa mun kipuja tai mitää koska oon nuori. Toivoisin että mulle tehtäis ekg tai joku et saisin itekki mielenrauhan. Jatkuvasti olen kans soitellu ambulansseja ku on tuntunu silt et kaikki menee pimeeks omal kotilattial. Kivut vaa jatkuu ja kaikki on paskaa. Vaikka kuinka yritän meditoida ja ottaa ahistuslääkettä tai yrittää pistää ajatukset muualle, ni tää koko ahistuneisuus-paniikkihäiriö on yhtä helvettiä! Koko paska alko ku olin tullut just leffasta yks päivä juttelin vaa kaverin kaa puhelimes kaikki oli hyvin ja sit kädet alko tärisee sain ekan paniikkikohtauksen tuntu silt ettei pysty liikkuu ja luulin et kuolen. Tää jatkuva luulosairaus ja kuolemanpelko alkaa olee niin ahistavaa. Mun vatsa oli kyl turvonnu tosi paljo yhtäkkii, menin gynelle yksityiselle siel todettii et vatsaonteloo on kertyny nestettä, ja on kaikkii kipuja. Jos tän kaiken lisäks löytyy viel joku sairaus tai juttu ni huhhuh! Rukoilen kaikkien puolesta ketkä joutuu päivittäin kärsii tämän asian kanssa. Ootte vahvoja