Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja toisaalta tekemättä jätetyt asiat. Jäi mietityttämään onkohan noin yleisemminkin? Ja ennen kaikkea, paljonko ihmissuhteisiin liittyy katumista. Omalla kohdalla semipaljon. Yksi suhde kesti aivan liian kauan ja kerran häädin upean naisen läheltäni typerien tekosyiden takia.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 156
Vanhimmat
No mä en tavallaan kadu kyllä mitään. Hölmöjä oon tehnyt ja varmaan tuun tekemään, mutta ne johtuu niin monen eri sattumuksen summasta ja tietämättömyydestä, että ei tule katuminen mieleen...
Jotain sanomisia olen katunut ja niitä anteeksi pyytänyt ja saanut ne anteeksi, joten nekään ei enää vaivaa, tai kaduta.
Jotenkin tuosta katumisesta tehdään uskonnossa hiukan ehkä negatiivinen asia, sekä taakka. Se jos asioita ei kadu, vaan ne hyväksyy, sekä elää sen jälkeen miten pystyy, mielletään jopa synniksi, tai puutteeksi katua jotain tekemistään. Esimerkiksi vanki saa 12 vuoden tuomion, suorittaa sen ja ymmärtää miksi on siellä vankilassa ja mitä on tehnyt, niin mitä hänen enää pitää katua, kun sieltä pois marssii?
Minusta katuminen on tunne joka kertoo hetkellisen tilanteen ja kun sen huomioi, on siitä päästävä eteenpäin.
Turhaa taakkaa kerryttää itselleen, jos jää vatvomaan asioita. Parempi selvittää ne, pyytää anteeksi jos on tarpeen ja sitten mennä eteenpäin. Tässä mielessä tekemättömien asioiden katuminen voi olla hankalampi rasti. Kun on jo liian myöhäistä, mutta ajatus ei jätä rauhaan.
No tekemättömiä asioitakaan en ole jäänyt vatvomaan. Olen miettinyt aina asian niin, että silloisen tietämyksen valossa olen jättänyt jotain tekemättä ja nekin on saanut itsellä hyväksynnän.
Tässä hiljakkoin muistelin armeija-aikojani, kun poika suorittaa palveluksensa heinäkuusta lähtien... Itse lähtiessäni 1/98, tammikuussa, että menen niin pitkälle siellä kun pystyy, mutta heti alokas-aikana jo alkoi v.tuttamaan touhu. Se tuntui jonninjoutavalle pelleilylle, eikä millekään sotilaskoulutukselle. Kapteeni oli laittamassa minua reserviupseerikouluun ja aliupseerikouluun, mutta kieltäydyin. En halunnut olla siinä hupilaitoksessa yhtään ylimääräistä päivää.
Vuosien päästä mietin, etten ymmärtänyt täysin koko hommaa silloin. Olisin voinut sittenkin rakentaa elämäni pitkään valtion leipään, kun menestyin hyvin muuten laitoksessa. Mutta en sitäkään kadu. Olen rakentanut toisenlaisen työuran ja olen tyytyväinen.
Muita tekemättömiä asioita en edes keksi... ehkä jonkun ihmisen olen jättänyt elämästä helpoin perustein tms. Mutta menisipä aika "jossitteluksi" ja oletteluksi miettiä, mitä niistä olisi voinut seurata...
Hyvää pääsiäistä Disselle! Kristus on ylösnoussut ja hallitsee nyt, aina ja ikuisesti! Terveisin, palstaneitonen ;)
https://www.youtube.com/watch?v=rgja3fNcfg8
En kanssa kuullut intissä miten hampaiden harjaamiseen käytettävissä olevan ajan säätäminen 20 sekuntiin tekee miehistä parempia sotilaita.
Hyvää pääsiäistä sinullekin. 😊
Hyvä kun otit tuon ylösnousemuksen esiin. Siinä lienee se vapautus katumuksesta, kun ensin on ristiinnaulittuna ollut. Katumus, ymmärrys ja anteeksianto...myös itselle. 😊
No sen ymmärsi, mutta ei sitä, että aina oli helkatinmoinen kiire odottamaan. 🤣
Tänk juu! Lankalauantaissa on rauhaa, hyvä niin. Ei meille ole muuta toivoa annettu kuin risti ja ylösnousemustoivo, siis Jeesuksen risti.
https://www.youtube.com/watch?v=NS3OgXaHoyc
Puikkolauantai kävis paremmin, mä nimittäin pyhitin päivän hitsaukselle. Traktorin takakauha saa tukevammat hitsaukset. 😁👌
Minulle sopisi kepakkolauantai mutta ei siitä sen enempää... ;) ;D
Vai niin... 😄
Siitä puhe, mistä puute ja niin päin pois... ;DDD
Kevättä rinnoissa? 😁
Se on vaan kiva kun suhina käy. 😄👌
Ehkä, ehkä...tai puutetta jossain muualla kuin rinnoissa. :OOOOO ;D
Tämä on kuitenkin tällainen palsta, jossa ei kannata selittää liian tarkkaan tuollaisia "kevätjuttuja", ettei mopot karkaile. :D
No kunhan pitää yksityisyydestään huolen, ettei kukaan "ymmärrä" väärin ja käy hankalaks... uskoisin, että täältä löytyy niitäkin. 🤔
Mulle sopisi lepakkolauantai. 🦇
Nahkasiipineen..
No sitähän sä sanoit! ;D Kuis hurisee? ;O ;)
Hyvää pääsiäistä!
Siinäpä neitokaiselle vähän teemaan liittyvää musiikkia... ;D
https://www.youtube.com/watch?v=Oe4Ic7fHWf8
Tattista, vähän tinnittää korvassa muuten en kuule mitään. :)
Kiitti. :)
Tästä jatko.. Tykkään videon realistisuudesta tässä nimenomaisessa.
https://youtu.be/O8bpuQ_R7uE
Voi ei, muistan sinua rukouksissa. :)
:O :)
Flunssaa. :D
Leah Maurizio. :P
Mitäs muuta sinulle? :)
;) ;)
Ei juuri mitään uutta. Plastiikkakirurgin näin tuossa yks päivä. Jonoon pääsen, kun olen saannu 5 kg pois elopainoa. Ehkä syksyllä nips naps.
Cute one. :)
Ok. Sitä odotellessa sitten. :)
Olen itse syönyt nyt pääsiäisviikolla aivan liikaa herkkuja. Voin liian paksusti. Pitää lähteä huomenna viimein lenkille. ;)
;O :D
Helposti tulee syötyä juhlatunnelmissa. Porukoilla oli mansikkakakkua, mutten viittinyt ottaa edes palaa. Ei maittanut..
Muutaman minimunan olen mussuttanut, mutta nekin on ällön makeita. Popsin kyllä huomaamatta Pantteri askin. :D
Meinaatko pitkänkin lenkin?
Ja joo. Pienenee aika reilusti rinnat ja nousee navasta taas siihen missä olivat nuorena. Nännikin vaihtaa paikkaa. Ankkurin mallinen viilto ja arpi tulee.
Komplikaatiot käytiin läpi mitä voi tulla. Kuiteskin ajattelin mennä.
Niin laihduttamiset pitäisi olla saatu päätökseen ennen toimenpidettä, ettei sitten laihduteta ja leikkaustulos vesittyy ja rinnat lässähtää.
Joo, helposti noin. Tuntuu jo, että ratkeaa liitoksistaan. Ajattelin parin tunnin lenkkiä. :)
Kiva, jos saat siitä sitten apua ja lopputulos on hyvä. :)
Hyvä lenkki. Onko tepsinyt? :)
Sauvakävele, se on helppoa ja laihduttaa. Itsekin palailen nyt siihen. :)
Saan varmasti. Erityisesti ryhti paranee ja joka kesäiset ihorikot jää pois, kun rinta ei roiku, riipu. Vaan on taas pullan mallinen ja ilma kulkee rinnan altakin. Tykkään myös pienemmistä rinnoista. En välitä olla tissikäs.
Pienemmät rinnat saa kivasti paitoihin ja ei kiinnitä kaikkien huomiota kuten isommat nyt tekee.
Sen nään huomenna. Pitää alkaa taas liikkua päivittäin. Tiet on melko sulat, vaikka hiekkoja ei ole vielä siivottu
On kävely helppoa muutenkin, silloin kun jalkaterät kärsii astua päälle. Sitten ei auta kun siivet, kun ne särkee. :(
Plus suvussa on ollut rintasyöpää iso mummolla. Tämä lääkäri piti tärkeenä tietona, gynekologi taas kohautti vaan olkiaan. Hmph.
Odotin nuorena, että "se oikea" tupsahtaisi kohdalle, ja sitten tulisi vauvakuume, menisin nainisiin jne. Ei tullut. Kaikille ei tule. En ole koskaan kokenut äitiyttä. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisiko tuolloin pitänyt laskelmoida.
Opiskelin liian pitkään kutsumusammattia varten, joka ei työllistänyt. Tuohon aikaan kannustettiin siihen, koska ajateltiin, että on vaan yksi ammatti elämän aikana.
Olin nuorena liian kunnollinen seksin suhteen. Jos nyt saisin palata siihen hetkeen kun olin parikymppinen, niin hurvittelisin enemmän.
Hyvä kysymys muuten!
Omasta mielestäni sellaisessa on vähemmän katumista mikä perustuu sen hetkisiin tilanteisiin ja fiiliksiin, joiden pohjalta tekee valintoja. Mutta eihän se kivalta tunnu, jos ne valinnat eivät johtaneetkaan sellaiseen elämään, jota halusi.
Satunnainen seksihurvittelu on riskibisnes, sen kanssa voi käydä niin, että kaduttaa taas, mutta eri syystä. Ei siinä kuitenkaan ole yläikärajaa, joten asiaan voi palata..
"Omasta mielestäni sellaisessa on vähemmän katumista mikä perustuu sen hetkisiin tilanteisiin ja fiiliksiin, joiden pohjalta tekee valintoja. "
Tää on muuten totta.
-Palstahessu
Itse harrastin nuorena ja keski ikäisenä todella paljon lyhyitä ja yhden illan suhteita. Yhtään en kadu, vaan jokainen niistä reilu sadasta naisesta oli upea kokemus. Nyt ollut naimisissa rakkaan kanssa jo vuosia enkä enää kaipaa sitä mennyttä elämää. Koin sen mitä halusin ja nyt on vakaa ja rakkautta täynnä oleva ihana suhde.
Itse neuvonut nuoria lähisukulaisia, että antaa palaa ja elää villiä elämää kun siihen on mahdollisuus ja sitten kun haluaa rauhoittua niin vakiintuu.
Tuo on hyvä neuvo, mutta nykyäänhän vakiinnutaan monta kertaa. Jonkun kanssa tehdään ensimmäiset lapset, jossain vaiheessa mennään toiselle kierrokselle, sitten viidenkympin villitys. Moni eroaa vielä iäkkäänäkin.
Tuo on mahdollista jos kykenee pitämään ihmistä leikkikaluna. Melkoiselta elostelulta kuulostaa.
Niin kauan, kun kumpikin on yhteistuumin "leikissä" mukana siinä ei ole mitään hyväksikäyttöä. Ehkä sinulle se on niin, kun et ole saanut muilta vastahuomiota ja katkeroiduit.
Kadun sitä, että en vaihtanu koko maakuntaa samalla kun liikekannalle lähdin, sillä tämä paikallisuus on ollut kovin suhteelllista, tosin varsinaisista paikallisista ei kai mitään huonoa sanottavaa sinänsä
Piirien pitäminen liian pienenä tuli eilisessä porukassakin esiin. Että olisi pitänyt katsella muailmaa vähän laajemmin. Onko sitten myöhäistä jo? Tuskin ellei ole jotain ylivoimaisia pidäkkeitä.
Ei ole myöhäistä ei ja mysteerisyyden verhoa on hyvä pitää yllä, sillä en minäkään nyt sentään kaikkea kirjoita niin metana kuin selkokielellä
"kerran häädin upean naisen läheltäni typerien tekosyiden takia." tuntematta sinua lainkaan antamasi kuvan perusteella tuo kuulostaa jotenkin erittäin tekopyhältä
Niinkö? Tekopyhyys on vastenmielinen ilmiö, joten ehkä olin sitäkin kun tein pahan virheen silloin. Perskankulleen meni joka tapauksessa ihan turhaan se homma.
Näköjään tää mylly kirjaa itsekseen ulos..
En kadu mitään
Hieno nimimerkki aloittajalla! ;)
Kiitos, pöllin sen näyttelijä Maximilian Schelliltä mutta pistin yhden ällän lisää L
Ei huanoooh! ;)
Kadun koska jätin miehen joka oli hyvä mies verrattuna uuteen miehen jonka takia jätin ex mieheni siis. Kadun sitä paljon itseasiassa. Mies ei ollut rikas mutta kohteli minua aina hyvin toisin kuin uusi mieheni jonka olen jo jättänyt koska kohteli huonosti. Mietin paljon miten saisi sen hyvän miehen takaisin.
Pyydä hyvä mies kahville juttelemaan ja lupaa oikein tuoretta nisua kaveriksi.
yritä voimisaa itszeäzsi.. joo ei auta kummenioen vuosien v
Kyllä ne asiat noihin asioihin itselläkin pitkälti liittyvät. Ihmissuhteisiin, kuolemaan asioiden tajuamattomuuteen, tuhlattuun aikaan jne. Sellaisiin asioihin, jotka ovat peruuttamattomasti poissa ja joille on mahdoton enää tehdä mitään.
En kadu mitään, kaikki kokemani ovat opettaneet minua. Ja kaikella lienee tarkoituksensa. Loppujen lopuksi, vaikka aina siinä tilanteessa sitä ei ymmärräkään. En tee mitään joka olisi omien moraaliarvojen tai periaatteiden vastaista.
Kadun etten ymmärtänyt selvittää, onko asunnossa sokeritoukkia. Siellä oli. Ei löydy uutta asuntoa, että voisin muuttaa ennen kuin kaikki kamani ovat toukissa, jotka mahdollisesti siirtyvät mukanani uuteen, kun sen löydän.
En kadu mitään. Tämän paremmin on tätä elämääni mahdoton elää. Se mikä on mennyttä, on mennyttä, ei voi muuttaa miksikään. Jos joku on mennyt pieleen, niin tokihan voi vastaisuudessa toimia toisella tavalla asian suhteen. Katuminen kuluttaa turhaa energiaa.
Kyllä mä kadun sellaisia asioita millä olen satuttanut jotain ihmistä tahallaan tai tahattomastikin. Tuollaset asiat on mulle hyvin kipeitä ja pitkään hiertäviä, en tahdo päästä niistä yli jos syyllistyn johonkin edes äkkipäissäni.
Nimenomaan asiat mitkä olen kokenut vääriksi, jää mua helposti kalvamaan.
Kun tunnen sen kuuluisan piston rinnassani ja tiedän syyllistyneeni, semmoset jutut.
Morkkis on ikävä tunne. Onneksi keski-ikäistymisen myötä sitä on oppinut useinmiten miettimään ennen kuin sanoo.
Useinmiten joo. Joskus harvoinkin riittää morkkikseen. Mä muistan vuosikausia omat mokani, vaikka oisin saanut anteeksikin.
Ja ne tuntuu yhtä epämukavina virheinä aina, kun ne tulee mieleen. Oon aika itsekriittinen ja tiukka itselleni. Tiukempi kun muille, muilta sallin enemmän hölmöilyä kun itseltäni.
Toi on aika tavanomaista. En tiedä auttaisiko jos yrittäisi asennoitua niin, ettei ole mitään syytä siihen, että laittaa itselleen tiukemmat vaatimukset kuin muille.
Riippuu asiasta, jossain kohtaa auttaa ja jossain ei. Moraalinen selkäranka on mikä on. :)
Mulla se on muksusta asti lähtenyt siitä, että oon huomannut että itseään voi kontrolloida helpommin kun muita. Muuttaa, vaatia, muokata. Muut on mitä ne on ja muuttuu itsenäisesti ketkä kykenee ja kokee tarvetta muutokseen.
En kadu mitään. Non, Je ne regrette rien.
https://www.youtube.com/watch?v=Q3Kvu6Kgp88
- Sheena
En varsinaisesti mitään. Sanottu mikä sanottu, tehty mikä tehty, jätetty sanomatta tai tekemättä mitä nyt jäikään. Käsittelemättömät asiat kaihertaa sen tovin ennenkuin ne on käsitelty. Sen jälkeen, ei mitään.
Ehkä olen outo mutta ei ole oikeastaan asioita joita katuisin.
Mä mittä kadu. Mä oleki Raumalt!
Olin hoicettavana sairaanhoijajilla ja oma oma huone ja suuri sairaala
Jos ei kadu, silloin ei myönnä virheitään eikä opi niistä.
Se käy ilman demokratiaakin.
Joa Sanna Marin on ikivanha merimies vampyyeihampaineen kuten esim. Iron Maideninn laulukin.. aNCIent mariner
Kai siihen joku ihan oikea syy tarvitaan, että häätää ihmisen läheltään, vaikka sitä ei tiedostaisi. Joku vaisto jota kuuntelee, tai jotain.
Syy oli näennäinen epäsyy.. typeryys vailla vertaa. Klassinen omin toimin menetetty tilaisuus.
Millainen on näennäinen epäsyy?
Käsittelitte vielä vanhaa suhdetta ja siksi sanoit ei? Vai mietitkö ulkoisia asioita ja myöhemmin tajusit sisäisten asioiden merkityksen? Vai miten pakkien antaminen meni väärin?
Itse en antanut pakkeja, mutta en myöskään reagoinut sanoihin kuten ”tunnut tutulta, vähän niin kuin oma perhe” tai haluan ”vaimon ja lapsen pään käännöllä katse suoraan silmiin”. Silloin arvotin uskollisuutta (vaikka liitossani ei ollut mitään pelastettavaa ja olin jo 2v aiemmin päättänyt erota kuin voin). Nyt en enää tiedä kumpi on enemmän väärin: 1) Lopettaa vanhan kituvan suhteen, aloittaa uuden lennosta ja antaa rakkaudelle mahdollisuuden vai 2) Uskollisuus loppuun asti, mutta jättää sydämen äänen kuuntelematta ja menettää rakkauden.
Tuosta on jo useampi vuosi, mutta silti asia on ristiriitainen omassa mielessä. Toisaalta rakkaus on arvoista suurin (romanttinen, lapset, läheiset), mutta on helpompi elää kun elää kaikkien arvojensa mukaan (mm. uskollisuus). Todellinen rakkaus myös jaksaa odottaa, että vanhat asiat saa selvitettyä kunhan vain itse puhuu tunteistaan ääneen. Samoin usein, vaikka aikaa olisi kulunut ja puhuu suoraan, ei välttämättä ole vielä myöhäistä.
Et ole ap ajatellut, että vielä voisi vanhaan palata ja avoimesti sanoa, että teit virheen, se on alkanut harmittaa ja onko nyt myöhäistä?
Kai nuo olisivat siinä hetkessä kuitenkin ihan oikeita syitä, eivät tekosyitä. Joskus voi olla myöhäistä, voi tehdä kipeää pahasti jos repii vanhat haavat auki...
Se oli pian edellisen suhteen jälkeen, melkeinpä lennosta. Ehkä ajankohta kuitenkin vaikutti näin jälkikäteen ajatellen kun päädyin onnettomaan tekosyyhyn ikäerosta, jota ei edes ollut mitenkään kohtuuttomasti. Näennäinen epäsyy, eskapistinen rimanalitus. Siitä on jo monta vuotta, mutta pahaa tekee vieläkin sanoa se ääneen. Oli ja meni, ei siihen enää ole paluuta.
Uskollisuus on siinä mielessä hyvä hyve, ettei ainakaan tarvitse omatuntonsa kanssa siitä keskustella. Suhde kerrallaan ja huono poikki paremman tieltä.
Lennosta vaihtamiseen sen verran omakohtaista kokemusta, vaikka me ihmiset yksilöllisesti kaikki asiat koetaankin ja läpi käydään. Mutta, teoriassa olin käynyt päässäni kaiken läpi, eropaperit virallisesti vetämässä, periaatteessa kaikki hoidettu. Mutta se erotyö tuli kuitenkin uuteen arkeen kaivelemaan.
Oli sen verran koettelemus, että itse olen vakuuttunut siitä ettei lennossa vaihtaminen ole mun juttu. Erotyö on ensin tehtävä alta pois ilman ketään uutta, että voi keskittyä ilman riutumista elämään ja uuteen ihmissuhteeseen.
Tuli kuunneltua tätä tosi tosi paljon silloin. Patience. Tässä oli se juju.
https://youtu.be/CMPnd4GQmVc
Tämä kappale kyllä sanoittaa tuon vanhan elämänvaiheen todella hyvin.
Olen silti sitä mieltä, oikea rakkaus odottaa, jos ja kun asioista puhutaan ääneen ja avoimesti.
Oikea rakkaus odottaa, eri asia onko kohteliasta tai mielekästä odotuttaa. Riippuu tilanteesta, vuosien odottelu kuulostaa jo päättömälle.
Ja jos ei odota, mitään rakkautta ei ollutkaan? Vähän kuten sanotaan, että ystävyys joka loppuu ei koskaan alkanutkaan?
Kuka lähtökohtaisesti luottaisi henkilöön joka vaihtaa lennossa puolisoa?
Tuo on moraalinen ja henkinen kysymys jota en itse koskaan pystyisi tekemään.
Ihminen joka vaihtaa lennossa, ei ole parisuhteeseen kykenevä.
AV
Sepä se. Luottaminen on vaikeaa, jos välit ei ole avoimet. Ja ihmistuntemusta messissä. Joku voi myös laskea, että ihan sama toteutuuko suhde jonkun eroajan kanssa vai ei. Mutta katsoo korttinsa.
Noinhan se on uskollisuuden osalta. Tavallaan olen tyytyväinen, että en tehnyt moraalisesti väärin. Tuskien olisin silti pettänyt, mutta olisin vaihtanut lennosta kuitenkin eli ilmoittanut että suhde on loppu ja seuraavana päivänä aloittanut uuden.
Asia on ohi, vasta kun toinen on sanonut EI, tai jos itse on päättänyt EI. Kaikki muu on oman pään sisäistä muminaa.
Ja siis kyllä mä olen parisuhteeseen kykenevä. Uskolliset yhteiset vuodet kertoo sen. Paremmin kun hyvin.
En vain kerran osannut päästää irti ennen kun joku avasi mun silmäni. Että mulla on tosiaan elämää jäljellä, eikä ole pakko jäädä suhteeseen missä ei ole happy. Ei toisen mieliksi.
Se, ettei edes yritä ja päästää mahdollisesti suuren rakkauden ohi on paljon isompi ja pidempään kiusaava haava kuin se, että yrittää ja mahdollisesti epäonnistuu. Jos asia kiusaa vuosien takaa, se harvoin on kovin ihan merkityksetön juttu. 😉
Jos miettii kumpaa katuu enemmän, tehtyä virhettä vai yrittämättä jättämistä… veikkaan, että jälkimmäinen voi kiusata lopun elämän .
Valinta on kunkin oma, mutta silti kehoitan pohtimaan rakkauden merkitystä elämänarvona (kun sen kohta, yleensä sen kyllä tietää).
Noinhan minäkin tein. Sen lennosta vaihdon. Päätin vanhan suhteen eropapereilla, 1 kk ennen kun ero astui voimaan tapasin ekan kerran uuden kumppanin kaverina. Mutta vahva ihastumiseni pohjalla sinetöi sen näkemisen jälkeen että enää ei seuraavat jutut jutella vaan kavereina. Vaan parina.
Siis tapasimme IRL ekan kerran vasta tuolloin. Ei kertaakaan sitä ennen.
Itse päätin olla uskollinen, mutta tavallaan se oli järjetöntä, koska olin päättänyt lähteä suhteesta kun pystyn (lapsien takia venyin, vaikka olin onneton) jo 2v ennen kuin edes tapaisin kyseistä miestä ensimmäistä kertaa. Kun päätin erota oli jo selvää ettei suhteesta tule koskaan siedettävää. Loppu oli vain kulissia.
Voisinko siis laittaa hänelle viestin, että upea luonteesi, huumorintajusi ja hukuttava naisellisuutesi saivat minut aamulla vierestä herätessä ihmettelemään olenko yöllä väitellyt muslimiksi kun olo on kuin paratiisissa?
Sinulla on nopeaa rakkaus ja unohtaa rakkaus kun se uusi sattuu kohdalle?
Itse suunnilleen "itkin" kolme vuotta ennen kuin edes tunsin olevani kykenevä uuteen suhteeseen mutta olenhan aina ollut syvästi rakastava. Ero tuntuu aina kuolemalta ja sitä seuraa aina suruaika. Jos ei rakastaisi olisi aika helppoa hypätä uuteen syleilyyn ja nauttia sen tarjoamista "etuuksista". Mutta ei, ei ole minulle henkisesti sopivaa. Jostain syystä en ole valmis vaikka voisi ottaakin yhden yön juttuja mutta se on selvää ettei siinä olisi kysymys muusta kuin seksistä ja sen tuomasta nautinnollisuudesta. Pää ulkona mutta alapää kyllä toimii.
AV
Ei taida monelle naiselle mainaan riittää vain tee ja paahtoleipä?
https://www.youtube.com/watch?v=G-ogdgcLNCk
AV
Itseltään ne haavat voi auki repiä huoletta, mutta jos sen tekee toiselle, eihän se ole rakkautta vaan itsekkyyttä. Siis jos on aiemmin toisen torjunut, niin pitäähän päätöstensä takana pystyä seisomaan.
Mä olin pari vuotta itkenyt jo suhteessa ollessani, ennen kun päätin erota. Se kolmas vuosi meni uudessa suhteessa surressa.
Ihmiset suree kuka mitenkin. Minä oon helposti mössö urhoollinen ja kituutan suhteissani liiankin pitkään. Tunnollisuuttani.
Mulla ei myöskään kyse ollut seksistä, vaan mieletön tyhjiö läheisyydestä. Henkisestä ja emootiollisesta. Kuten oon ennenkin sanonut, olisin voinut aina seurustella miesten kanssa täysin seksittä. Kun en tunne vetoa miehiin niin. Aseksuaalinen tapaus siinä määrin.
Seksi on ollut minulta vastalahja tunteista minua kohtaan. Ei himoa minulta. Miehiltä ehkä joo.
Jos tauko on pitkä, voi isoilla panoksilla saada toivomansa. Moi, mitä kuuluu tuskin tuo muuta kuin kuulumisien vaihtamisen. Rakkaaudessa ehkä överi toimii paremmin kuin vajari.😆 Vaikka makuasioita noi toki on.
Ilmaisesti suhteenne on ollut intiimi, kun vierestä heräämistä muistelet. 😉 Anna palaa vaan, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse vanhusten kodissa itkeä, että miksi en silloin uskaltanut.
Noin minäkin ajattelen. Eteenpäin eläväisen mieli.
Siksi mulla ei ole ainuttakaan 1 yön juttua koko elämäni aikana, kun en liiku seksin voimalla mihinkään. Vain tunteitten.
Olet todella outo, olen tottunut naisiin jotka upottava kyntensä selkänahkaan tai ottavat korvista kiinni himon pyörteissään. Sinä siis olet vain "palkinto huomion osoituksista".
Outoja kirjoittelet, en ole koskaan tavannut kaltaistasi, naiset ovat olleet usein hyvin himokkaita.
AV
Niin mä olen. Tiedän olevani. En ole tavanomainen, en ole koskaan tuntenut olevani kuten muut. Olen ihmetellyt muita miten omituisia ne on seksivouhotuksineen ja kaavoineen. :)
Mä oon tunneihminen en seksi ihminen.
Olen tuossa totaalisen eri mieltä! Jos hän ei halua sinua enää, hän on aikuinen ja osaa sanoa ei kiitos enää.
Ainoa mikä olisi ikävää käytöstä, olisi se että ei itse mieti kunnolla asiaa (=haluaako yrittää) ja ailahtevasti ensin tarjoaa rakkautta ja seuraavana päivänä sanoo ettei sittenkään. Mutta jos et ole varma, kannattaa miettiä asia ensin itse mitä haluaa. Jos haluaa, sitten yrittäminen ei ole väärin.
Sen sijaan aina kun lähtee yrittämään parisuhdetta, voi homma onnistua tai sitten mennä pieleen. Jokainen, joka sille tielle lähtee, on myös itse vastuussa parisuhteen ylläpitämisestä ja myös yhteisvastuussa, jos homma ei yrittämisestä huolimatta onnistukaan.
Toisaalta taas miehen sijasta nainen voi sytyttää mut helvetinmoiselle liekille, siinä korvenee kaikki mikä eteen osuu. Oon vaan tajunnut tämän turhan myöhään.
Ymmärrän toki, olet aistikas ja hidas. Kun saa syttymään onkin se peto irti koska kaikkihan tapahtuu jossain tiedostamattomassa paikassa ja kun se ylittyy ei ole paluuta.
Muistan vieläkin herkimmät yöt ja ne ovat niitä joissa ei harrasteta yhdyntää mutta ollaan todellakin valmiita niin tekemään:)
AV
Olemme siis samaa mieltä siitä, että olemme erimieltä :) en pystyisi koskaan satuttamaan toista päättämättömyydelläni. Kun päätös tehdään, siinä pysytään, eikä jahkailla.
Niin, hidas syttymään vaikea sammumaan. Mä oon sanonutkin, että musta kannattaa pysyä kaukana, jos ihastun eikä itteä huvita ne lieskat kokea.
Tästä on muutama nainen valitettavasti saanut karvaan opetuksen kantapään kautta, melkeinpä. :)
On ne tunteet voimakkaita miehiäkin kohtaan, kun ne pääsee täyteen mittaansa kehittymään. Ainoa vaan se fyysinen puoli mikä sujuu muttei ole sitä himon aiheuttamaa. Nautin kyllä seksistä puolisoni kanssa. Hän on varsin näppärä ja huomaavainen rakastaja.
Tunteet kyllä on mullakin mukana. En tunteetonta seksiä edes suostuis harrastamaan, edes parisuhteessa. Se on loppunut kun muukin tunnepuoli on hiipunut.
Niin, semmonen kihelmöinti kuitenkin on. :)
Tuossa on yksi syy miksi laitoin lapseni pianon soiton tunneille. Haluan hänen oppivan tunteikkuutta ja ymmärrystä miten on joskus vaikeaa pidellä palavaa kynttilää ja suojella sitä Marraskuisessa myrskyisessä sateessa...elämä on, meille kaikille joskus tuskaa, joka juontaa juurensa ymmärtämisen puutteesta.
https://www.youtube.com/watch?v=Vgw-SMc6ikk
AV
Kannatan överiä ja ko. nainen on itsessään kahdella jalalla kulkeva over dose. Mutta ei mitenkään päivin öin mielessä, vaan tuli mieleen kärsimysperjantain katumuskeskusteluissa. Sanon kyllä moi, jos sattumalta törmätään ja yritän olla näyttämättä peuralta ajovaloissa.
Lisään+vielä+ennen+kun+joku+ehtii+kehoittamaan+eroamista+ja+naiseen+vaihtamista,+sitä+kun+on+usein+ehdoteltu+mulle.+Että+en+voi.
Moni. Todella hyviä esimerkkejä lähellä. Vieläpä niin, että jokainen on sanonut aiemmin "en itse koskaan pystyisi tekemään." Elämä on.
Ihan samanlaista pettämistä se on vaikka ilmoittaisi tänään "se on loppu" ja aloittaisi huomenna uuden suhteen. Tai oikeastaan vielä pahempaa pettämistä, ei antaisi mahdollisesti pitkäaikaiselle vakikumppanilleen yhtään aikaa sopeutua. Eikä itsellekään aikaa miettiä. Vai meinaatko, että ensin miettisit muutamia viikkoja lähteäkö uuden kelkkaan, sen jälkeen päättäisit että lähdet, ilmoittaisit kumppanille se on loppu, vaikka et tietäisi uudesta miehestä oikein mitään?
Mitään mahdollisesti suurta rakkautta ei ole. Niitä on silloin turha jäädä murehtimaan.
Kyllä niitä on. Sitä ei ymmärrä ennen kuin sellaiseen törmää.
En toiminut noin, koska se ei tuntunut moraalisesti oikealta. Ex-puoliso sai kyllä reilusti aikaa tottua, ja olisi voinut halutessaan myös pelastaa suhteen silloin kun ei ollut vielä myöhäistä. Silloin sanoin, että nyt on aika vaikuttaa asioihin, näin jatkaen mahdollisuudet selvitä ei ole kovin hyvät. Sitä ennen olin jo sekä hyvällä että kritiikillä ja omalla osuudella kokeillut kaikki mitä vain keksi. Yksin ei parisuhdetta voi pelastaa. Voi vain jäädä ja tyytyä olemaan onnneton,
On toki. Jotkut tuntevat sitä itseensä, jotkut löytävät sen toisen ihmisen kanssa. Se on totta, että kaikkien kohdalle suuri rakkaus ei osu.
Ymmärrän täysin. Mieheni on homoseksuaali. Olimme pitkään yhdessä, ennen kuin tajusin asian. Olemme jollain tavalla todella onnettomia tässä suhteessa, mutta silti emme eroa. Olemme kiintyneitä toisiimme, ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Minä edelleen rakastan häntä. Hän ei tietenkään pysty samaan, koska olen nainen.
Voi toista rakastaa syvästi, vaikka seksuaalisuudet ei kohtaa. Ihminen voi silti olla hyvin tärkeä ja rakas. Sanon näin, koska olen elänyt rakkaussuhteissa missä en ole seksistä saanut mitään muuta kuin tunteen, että annan rakkauttani ihmiselle jota rakastan.
Aivan hyvin oisin voinut täysin ilman seksiä minun puolestani ja silti rakastaa toista kuin hullu puuroa. Se ihminen itsessään on se mikä herättää rakkauden, ei se seksi. Joten on se mahdollista, rakastaa sinua vaikkei seksi sinun kanssa oliskaan se mitä seksuaalisesti kaipaa.
Seksi on kuitenkin vain seksiä ja rakkaus on rakkautta. :)
Jaa. Kiitos tästä. Minusta on usein tuntunut, että mieheni pitää minusta enemmän, mitä voisi homoseksuaalilta odottaa. Olen sitä paljon ihmetellyt. Luulisi, että olen kaikin tavoin vastenmielinen ja väärä. Tietenkään hän ei kykene seksiin tai hellyyteen, mutta (vaihtelevasti) ymmärrän sen kyllä.
Eipä mitään. Ei ole ihan mustavalkoista tuokaan. Helposti ajatellaan, että seksi on niin merkittävä asia rakkaudessa, että jää sokea piste sille seikalle ettei se ole monellekkaan mikään prioriteetti 1.
Se voi olla tämä seksihössötys liittyvää seksuaalisen vapautumisen ilmiöön. Kaikki jauhaa seksistä ja tunnepuoli jää jalkoihin.
Minäkin olen ehkä outo otus joidenkin mielestä, jotkut taas ymmärtää täysin miten koen nämä asiat. Ihmisiä on kuitenkin lopulta niin erilaisia.
Ehdottomia yhden kaavan ihmisiä ja sitten meitä pikkasen laajempien kaavojen kautta katselevia. :)
Ehkä parisuhteen eri osa-alueisiin voitaisiin soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä. Pariskunta dokumentoi rakkauskäytänteensä ja lähettää niistä tekemänsä laadullisen analyysin vertaisarvioitaviksi Love Science Journaliin :-)
Ehkä. Ehkäpä hyvä myös, jos kaikkea ei analysoida puhki. :)
Elävä organismi kuten ihminen on tieteilijöillekin mysteeri.
"Elävä organismi kuten ihminen on tieteilijöillekin mysteeri."
Sehän sopii hyvin yhteen sen kanssa, että miehelle nainen on mysteeri, mutta nainen toisaalta lukee miestä kuin avointa kirjaa? Stereotypiä-palstalta luin.
Heh, olen hiukan eri mieltä. Itse miellän tämän ihmisten lukutaidon (osaa lukea ihmisiä) yksilölliseksi taidoksi, sukupuolesta viis. :)
Silloin ihminen on huono siinä, hän turvautuu selittelemään sukupuolien olevan niin erilaisia ettei pysty naisena/miehenä ymmärtämään. :)
Helppo kuitata sillä oma taidottomuus lukea vaikkapa vastakkaista sukupuolta.
Kyse on kuitenkin paitsi empatiasta, kyvystä eläytyä toiseen, kyvystä kuunnella ja hyväksyä asioita niin kuin ne on. Läsnäolemisen taito lienee ratkaisevaa, kun aletaan ihmisiin eläytyä ja heitä lukemaan.
Sitten on toki heitä, jotka ovat mielestään hyviä lukemaan ihmisiä. Oikeesti kuitenkin muodostavat käsityksiä omien fakkiutuneiden luokitusten mukaan ja väittävät toisen olevan jotain mitä ei ole, eli lukevat päin persettä.
Heh mutjoo tyyppejä.
Kyllä vaan, ei siis kannata uskoa stereotypioita eikä edes sinkut-palstan totuuksia, jotka tietysti ovat sinänsä ihan omassa kastissaan :)
Juu, kummasti aukenee ihan uusi maailma eteen muutenkin, kun muuttaa asennetta ja kuvakulmaa. Ja opettelee näkemään ihmiset ihmisinä, yksilöinä eikä muukalaismaisina sukupuolina jotka on kasa outoa lihaa, luuta, karvaa ja ajatusta. Johon ei muka pääse "sisään" , kun se nyt sattuu olee eri sukupuolta.
Jep. :)
Nyt on laukun aika. Minä siis pidn laulutauon ja tanssitauon.
https://youtu.be/ZmIKIbjCMOg
Näin mennään.. :)
Laulun... Hip hip hipasunäppylät. :)
Hieno remix, en ollut kuullutkaan. Silloin kun Ben E. King teki alkuperäisen, ei tietokone-efekteistä vielä ollut tietoakaan. Kygo-soundia vahvasti tuossa.
On kyllä ja liuta muuta yhtä hienoja tuli mun soittolistalta perä perään ja nyt on lämmin. Tuli vedettyä hetki oikeen olan takaa. Lopuksi apina asento. Polvet vähän notkistuen, raajat roikkuu kun apinalla ja heiluu itse mukana.
Kiva rentoutus loppuun. Jäi hyvä iloinen olo. :)
Hyvä joo pyörivä tyttö tavaramerkkinä, ja rokkimusiikkia :;D
Muistakaa kierrättää.
Tämä voi kuulostaa vastuun kaatamiseen toisen niskaan, mutta ei ole sitä. Kadun sinisilmäisyyttäni ja sitä että luotin exääni. Olisi pitänyt olla jyrkempi, tiukempi, epäilevämpi, selvittää totuus ja pitää paremmin omia puoliaan. Se oli kuitenkin hyvä opetus elämästä
On vaikeaa uskoa pahaa läheisestä ennen kuin totuus todella lävähtää silmille.
En kadu mitään. Ei ole tyhmiä suhteita itsellä, pitää osata pitää taso. En sinuakaan, vaikka alan olla sitä mieltä että jatkan sitä matkaani ja etsin semmoisen kunnollisen, joka ei sorki joka reikään tai pidä koko ajan hakua yllä. Osaa rakastaa, ja näyttää sen, eikä tarvitse muita. Minulla ei ole kiire, tiedän että tulee vastaan. Ei kiitos enää mitään loukkauksia, idiootti tempauksia tai elämän korjaamista. Jätän siis paremmat mahikset muille 😊
Minut aivopestiin olemaan mukamas pahapahapaha. Uskonlahkossa. Miten lapsi voi olla paha? Miten lapsi voi ymmärtää miksi hän on paha? Vanhemmat on julmia pahuudessaan ,mutta lapsi on heidän mielestään se paha.
Pieni lapsi. Teet syyllisen lapsesta omiin perverssioihisi. Te ökyelätit,yhteiskunan piikkiin.tehkää tälle asialle jotain. Pelastakaa yhteistuumin lapset uskonlahkohörhöilta ja pedofiileilta. Tehkää jotain oikeasti tärkeää. Teillä olisi siihen rahaa ja voimavaroja jos vain tahtoisitte.
Maailmassa tapahtuu kauheita asiota,mutta te vaan ostelette uusia taloja ja autoja. Mikä teitä vaivaa? Annatte kaikkea pahaa tapahtua ja suljette silmänne vaikka just teille on varallisuutta annettu pahaa vastaan taistella. Luuletteko että se teille siksi annettiin että olette muita parempia. Ja paskat. Ökyille elämän opetus on tehdä hyvää rahoillaan.ei niillä itse mässäillä. Saan ajatella.
Kuka toi Maximillian on, onko uusi vai vanha palstalainen?
Kyllä minä kadun. Olin liihan huono lapsi liian huono puoliso liian huonohuonohuono.vaikka sydämmessäni tiedän että olin paljon parempi. Sillä minulla on sydän. Siksi paha minua vastaan sotii.
Ökyt. Aivanko aikuisten oikeasti tunnette ökyelämänne ansainneet. Ja jos niin miksi? Miksi olette mieletänne kanssaveljiänne ja sisarianne tasokkaampia mässäilemään kun muu maailma kärsii? Kuka teille sellaisen vallan antoi? Te itse. Itsekkyydessä ja omahyväisyydessä te itse. Itse itsenne ylennitte hyvävelikerhon hurratessa. Olette hyvä esimerkki tuleville sukupolville. Kiitos teidän💩
On kahdenlaista katumista. Pitkäperjantaihin liittyvä katumus on katumusta pahojen tekojen ja syntien vuoksi ja johtaa parannuksen tekoon tunnustamalla ne ensin Herralle ja luopumalla niistä,sitten sopimalla lähimmäisen kanssa ,jos aihetta on. Tämä on kristinuskoon liittyvä katumus. Toinen laji , arvokas sekin ja Jumalan silmissäkin oikein , on sopia asiat lähimmäisen kanssakin. Tämä ei ole ole pelastukseen johtava katumus mutta kallisarvoinen ihmisten välisen sovun vuoksi.
ei jumalaa ole olemassa ja jos on se on sokee.