Onko kellään ongelmaa ns. haaveilun kanssa. Mä haaveilen jatkuvasti; kävellessäni, koulussa jne. Se on jo oikeastaan aika häiritsevää, kun ei voi keskittyä kunnolla mihinkään.
Mun haaveet on tulevaisuudessa. Jotain missä onnistun, mikä menee hyvin, joku jonka löydän ja josta välitän, jotain missä onnistun ja saan arvostusta.
Joskus menee rankemmiksi fantasioinniksi, jossa erotan haaveminäni jo selvästi nykyisestä minästäni. Esim. nuo rokkitähtijutut, huippu-urheilijat jne. Sellaiset joilla ei ole todellista pohjaa.
Fantasioilla ei nyt oo kauheesti merkitystä, muuten kuin, että ne vie keskittymiskykyä tästä hetkestä. Nuo tavalliset haaveet onkin hankalampia, koska luon niillä odotuksia itselleni. Tavallaan elän jo toiveideni onnistumiset, enkä sitten enää onnistuessani osaa nauttia samalla tavalla, koska olen nauttinut siitä haaveissani. Varsinkin naishaaveet ovat hankalia ja ärsyttäviä, koska en osaa kunnolla elää tätä hetkeä naisen kanssa ja haaveeni vaikuttavat toimintaani -nainen toimii usein eri tavalla kuin haaveissani ja minun pitäisi reagoida eri tavalla. No, pataahan siinä joutuu ottamaan...:)
Olisko samansuuntaisten ongelmien kanssa painijoita? Ratkaisu pulmaan olis kuin sata jänistä.
Mun haaveet on tulevaisuudessa. Jotain missä onnistun, mikä menee hyvin, joku jonka löydän ja josta välitän, jotain missä onnistun ja saan arvostusta.
Joskus menee rankemmiksi fantasioinniksi, jossa erotan haaveminäni jo selvästi nykyisestä minästäni. Esim. nuo rokkitähtijutut, huippu-urheilijat jne. Sellaiset joilla ei ole todellista pohjaa.
Fantasioilla ei nyt oo kauheesti merkitystä, muuten kuin, että ne vie keskittymiskykyä tästä hetkestä. Nuo tavalliset haaveet onkin hankalampia, koska luon niillä odotuksia itselleni. Tavallaan elän jo toiveideni onnistumiset, enkä sitten enää onnistuessani osaa nauttia samalla tavalla, koska olen nauttinut siitä haaveissani. Varsinkin naishaaveet ovat hankalia ja ärsyttäviä, koska en osaa kunnolla elää tätä hetkeä naisen kanssa ja haaveeni vaikuttavat toimintaani -nainen toimii usein eri tavalla kuin haaveissani ja minun pitäisi reagoida eri tavalla. No, pataahan siinä joutuu ottamaan...:)
Olisko samansuuntaisten ongelmien kanssa painijoita? Ratkaisu pulmaan olis kuin sata jänistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mun mielestä sun pitäis vaan uskaltaa olla naisen kans omana itsenäsi ihmisenä ihmiselle, ei mitään sen kummempaa. Sillä ihmissuhteet eivät ole valta-asetelmia, peliä... vaikka näitä piirteitä voi olla kaikissa ihmissuhteissa vähän. Ole oma itsesi virheinesi nöyränä ja hyväksy toisen virheet.
joskus pentuna elin kokoajan omassa maailmassani, no siitä tuli tietty vaikeuksia opettajan kanssa ja sain kaiken maailman psykiatreja ja tuki-opettajia ja neurologeja.
No säikähdin tietty että jotain tässä pitää muuttaa.
Olinkin hyvin hiljainen ja liikkumaton lapsi.
Mutta nykyään semmoinen haaveilu on jäänyt vähemmälle, mutta nyt taas pelottavasti näyttää siltä että uppoan sinne syvälle, ja oikeastaan vähän haluaisinkin. (olen nainen)
Pentuna munulla oli kuollut kuvitus ystävä.. tai en nyt ole varma enää kuinka kuvitusta se oli, mutta se aina sanoi minulle että minä en halunnut hänestä eroon koska hän oli minulle sukua ja se olikin kanssani ensimmäisistä kävelyistä kahteentoista ikä vuoteen.
Ehkä minulla on liian vilkas mielikuvitus,
ehkä vain jonain päivänä menetän järkeni, mutta rakastan omaa maailmaani jonne tykkään upota kaikesta huolimatta, mitä näen ja mitä kuulen.
Yleensä näyt ja äänet voimistuvat kun lopetan syömisen (piteemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi)se ei ole enää sitten hauskaa, mutta se on minun maailmani ja rakastan sitä.
'Mä haaveilen jatkuvasti; kävellessäni, koulussa jne. Se on jo oikeastaan aika häiritsevää, kun ei voi keskittyä kunnolla mihinkään.'
Jep.
Tuommoinen ei liity psykiatriaan paitsi heidän mielestään jotka tahtoo tuhota ihmisiä.
Kerro samaa jollain ihmissuhdepalstalla.
Vuodesta toiseen tilanne pahenee, enemmän aina lääkkeitä tyrkytetään, yhä useammalle. Opiskelijoista kolmasosan sanotaan (uutisten mukaan yths:n tilastoissa) olevan mielenterveyshäiriöisiä.
Sanovat että hulluja löytyy
kaduilta. Ja että murhailevat ihmisiä hulluuttaan.
Eivät nämä ensin murhaa ja sitten joudu lääkityiksi vaan ensin
joutuvat lääkityiksi, sitten joko kuolevat sivuvaikutuksiin, kärsien
lopun ikäänsä pahinta kuvittelemaasi kankkusta vastaavissa
olosuhteissa tai sekoavat riittävästi tappaakseen jonkun.
Lääkärien vastuusta ei puhuta mitään. Huumediileri joutuu vankilaan.
Lääkäri vaarallisemmista aineista ei.
Jos joku vapaaehtoisesti lääkettä tai huumetta ottaa, toki on
riittävän tyhmä että voidaan katsoa syyntakeettomaksi mutta lukuisat
pakosta lääkityt - eivät he itse päättäneet koukkuun jäädä vaan
yhteiskunta heidät siihen pakotti.
Kadun sijasta asuisivat nämä "kadulle sairaalasta joutuneet"
lämpöisissä taloissa jos heillä rahaa siihen olisi. Sairaalaan löytyy
rahaa. Vuorokausi maksaa enemmän kuin kuukausi laadukkaassa asunnossa.
Tarkoitus ei olekaan auttaa vaan rangaista.
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/107615 3684292
"Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n mukaan vakaviin rikoksiin
syyllistyneet syyntakeettomat pääsevät liian usein vapaaksi ilman
riittävää hoitoa."
Näin asia ei ole. Yleensä he nimittäin syyllistyvät rikoksiin vasta
"hoidon" jälkeen.
Lääkkeet sekoittavat päänupin siinä missä muutkin huumeet ja sitten he
eivät enää - osa heistä - ole oikeudenkaan mielestä syyntakeellisia.
TEO:n natseilla on mennyt syy ja seuraus päälaelleen kun haluavat
pakkohoitoon rikollisia jotka rikoksia tekevät koska heitä on
"hoidettu" - eli lääkkeillä julmasti kidutettu. Suurin osa kärsii
kidutuksensa hiljaa - osa edes vähän kostaa yhteiskunnalle
kidutustaan. Heidät TEO tahtoo vaientaa voimakkaammilla lääkkeillä.
Suurin osa kidutukseen joutuvista ei ole mitään tehnyt kellekään,
kunhan yhteiskunta on heihin vihansa jonkun ehdotuksesta kohdistanut.
Oikeudenkäyntiä ei ole ennen tuomiota eikä perätöntä ilmoitusta edes
pidetä rikollisena. Aivan samasta väitetystä teosta tuomio vaihtelee
välillä ei mitään - henki pois pitkällisen kidutuksen jälkeen.
Teosta, jota ei tarvitse oikeudessa tai mitenkään muutoinkaan näyttää
tapahtuneeksi. Pelkkä syytös riittää. Teon -tai puheiden- ei tarvitse
olla rikollisia. Riittää että keksitty tai esimerkiksi asiayhteydestä
irroitettu sanonta kuulostaa uskottavalle. Vaikka se laitettaisiin
suuhun jonka ei ole tunnettu sellaisia puhuneen.
Koska valtiolla ei yleensä ole tarvetta päästä kenestäkään eroon,
lainsäädäntöä käyttävät hyväkseen hyvämaineiset rikolliset jotka eivät
teostaan jää kiinni kun sitä ei tulla tutkimaan, kun he ovat
uskotuiksi tulleet.
Oli syytös jolla rikos eli perätön ilmianto tehdään kuinka päätön
tahansa.
Laillisten, usein pakolla määrättyjen aineitten aiheuttamat haitat
ovat suuremmat kuin laittomien huumeiden, huolimatta siitä että
laittomien huumeiden haitoista suuri osa johtuu niiden kalliista
hankintahinnasta aiheutuvasta rikollisuudesta, kun taas lääkkeet ovat
yleensä käyttäjälleen ilmaisia.
Tähän on syynä se että huumeita käytetään yleensä harvemmin, oman
harkinnan mukaan, lääkkeitä käsketään syömään päivittäin.
Uhriksi joutunutta kohdellaan tyhmänä pikkulapsena. "tämä lääke on
sinulle hyväksi, sinä tarvitset sitä, se auttaa sinua"- kun kyse on
sänkyyn laittavasta aineesta joka vie kyvyn ajatella pitkäksi aikaa
tai aineesta joka katukaupassa katsotaan huumeeksi.
Jos aivan saman teon tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava
rikos. Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua
vain valtiolle. Psykiatriseksi hoidoksi väitetään tekoja jotka vievät
ihmisyyden uhriltaan.
Pelkät sivuvaikutukset eivät ole kyseessä, kun lääkkeitä syötetään
pakolla niitä haluamattomille ja tarvitsemattomille. Tällöin
tarkoituskin on se tila joka niillä aikaan saadaan.
Oikeuteenkaan he, aineiden ja järjestelmän uhrit, eivät pääse, eivät
ennen lääkitsemistä - minkä jälkeen se onkin turhaa. Viattomia ja
rikoksia tekemättömiä laitetaan laitoksiin pelkän perättömän puheen
perusteella. Puheen, jota ei tarkisteta mitenkään vaikka sillä on
kauaskantoisia ja haitallisia seurauksia.
Hullun leima, työnteon ja kaiken normaalin elämän syystäkin (parempi
on työnantajalle olla ottamatta mitään riskejä lääkkeitä syövän
kummajaisen takia, järkevää ja kannatettavaa on ajatella muita
työntekijöitä ja asiakkaita) estävä leima säilyy koko loppuelämän
vaikka joskus ulos pääsisikin laitoksesta. Taloudelliset menetykset
ovat erittäin suuria sekä uhrille että valtiolle.
Leimaa tai laitokseen viemistä ei käytännössä mitenkään voi oikeuteen
saattaa. Jotta järjestelmä olisi edes jotenkin oikeudenmukainen,
tulisi kuulla sekä ilmoituksen tekijää sekä kohdetta oikeudessa ennen
laitokseen viemistä. Mieluiten sattumanvaraisesti valittujen
lautamiesten määrätessä tuomiosta kuin lääkärin ja poliisin tavoin
valtion palkkalistoilla olevan tuomarin -ja poliittisesti valittujen
lautamiesten. Oikeudenkäyntien tulisi myös olla julkisia, nykyinen
salailu kertoo vain sen, että oikeudella ei ole käsissään puhtaita
jauhoja.
Mitään tällaista ei tapahdu. Käsien pesemistä harjoitetaan kyllä,
ilmoituksen tekijä kun on ilmoituksen tehnyt, muut ketjussa, joka
uhrin orjuuttaa, tukeutuvat siihen, vaikkei sitä mitenkään ole missään
todeksi osoitettu. Monessa muussa maassa vastaaviin laitoksiin
laitetaan yhä vallitsevien eugeniikan säädösten mukaisesti
epäsuhtaisesti erirotuisia ja etnisesti eri ryhmää olevia.
Systeemi vaientaa valittajan ''sairaudentunnottomuus'' lisätään
diagnoosiin, lääkkeitä määrätään enemmän, kuolema on kivuliaampi.
Vaikka on yleisempää toista hulluksi kutsua ja tulla uskotuksi kuin
että kutsuttu on hullu, kutsujaa uskotaan kritiikittä - maassa jossa
suurin osa uskoo jumaliin ja muihin satuolentoihin, ei ole usko
pseudotieteisiin, auktoriteettisiin "lääkärin" sanoihin mikään
kummallinen asia - silti, uhrille kysymys on elämästä ja kuolemasta.
Ei kukaan usko uhriksi joutuvansa, mahdollisuus on pieni - mutta sille
jonka kohdalle se sattuu, elämä on ohi, kuolemaan johtava kärsimys
alkaa.
Näin ollen suuri määrä syyttömiä murhataan erittäin vaarallisilla
lääkkeillä. Fiksuimmat tajuavat tappaa itsensä ennenkuin lääke sen
tekee. Parempi kuolla järjissään kuin vähitellen se menettää, unohtaa
nimensä ja muunkin muistinsa, alkaa käyttäytymään kuten häiriintynyt
henkilökunta määrää - kuten he katsovat hullujen käyttäytyvän.
Yksilöistä tehdään hullusti käyttäytyvää massaa, lääkkeillä
aiheutetaan oireita joita alunperin ei ollut. Niilekin harvoille jotka
laitokseen vietäessä olivat hulluja olisi parempi olla joutumatta
lääkittäviksi.
Jos pää on jo ennalta sekaisin, ei sitä tulisi enää lisää sekoittaa
lääkkeillä jotka siinä kyllä onnistuvat.
- Vähän sama kuin antaisi narkkarille lisää huumetta, juopolle lisää
viinaa, sillä erolla että narkkarilla ja juopolla yleensä
mielenterveys säilyy koska aineet ovat lievempiä ja niitä käytetään
harvemmin.
Netistä löytyneitä ohjeita tilanteisiin joissa hoitoihmisiä tapaa:
1) Älä koskaan ole eri mieltä hänen kanssaan mistään asiasta, ellei se
ole aivan välttämätöntä. Vältä kannanottoja.
2) Jos olet pakoitettu tapaamaan hänet, tapaa hänet mahdollisimman
pienellä porukalla (toisaalta todistajasta voi olla hyötyä myöhemmin)
ja puhu vähän, näin tilanne on pian ohi. Vältä erityisesti puhumasta
omista tai läheistesi yksityisasioista. Älä
vain ota lasta mukaan.
3) Jos olet pakoitettu menemään johonkin joukkotilaisuuteen jossa
sossumielinen esiintyy, mene takariviin ja käytä mahdollisimman vähän
puheenvuoroja, mieluiten olet kokonaan hiljaa. Vastauspuheenvuorojen
tulee olla lyhyitä ja lakonisia.
4) Älä koskaan ota oma-aloitteisesti häneen yhteyttä.
5) Mikäli huomaat aikaisemmin normaalin tuttavasi hurahtaneen
sosiaalioppeihin, katkaise välit mahdollisimman pian mutta huomaamatta
ja vähin äänin ikäänkuin vahingossa. Pahin mitä voi tapahtua, on hänen
kysymyksensä: "Miksi et ole kanssani".
Älä missään tapauksessa kerro hänelle yhteydenpidon loppumisen
todellista syytä.
6) Seurapiirit joiden jäsenet ovat kovasti sossumielisten kanssa
tekemisissä ovat epäilyttäviä, vaikkei piiri olekaan avoimen
sossumielinen. Vältä sellaisia.
Huomennakin valtio lukitsee lapsia laitoksiin ilman todellista syytä.
Kuten toki myös aikuisia ja vanhuksia.
Jos saman tekisi yksityinen henkilö, olisi kyseessä vakava rikos.
Kiduttaminen ja eristäminen muista, vapaudenriisto on sallittua vain
valtiolle. Oikeuteenkaan he eivät pääse, eivät ennen lääkitsemistä -
minkä jälkeen se onkin turhaa.
Pelkkä epäily riittää. Lapsi kärsii vanhempiensa puolesta. Väärät
ilmoitukset ovat yleisiä koska sellaisesta ei voi joutua mihinkään
vastuuseen. http://dir.yahoo.com/Health/Mental_Health/Counseling_and_Therapy/Antipsychiatry/
http://www.google.com/search?q=antipsychiatry&ie=UTF-8&oe=UTF-8&l=fi&lr=
www.oikos.org/antipsicen.htm
http://www.google.com/search?hl=en&ie=ISO-8859-1&q=tardive dyskinesia
Mä elän liiaksi haavemaailmassa. Sitten kun yrittää toteuttaa tavoitteitaan niin tulee joko pettymys tai kyllästyminen kun ei jaksa nähdä vaivaa. Saatan elää elämääni mielikuvituksesa mutta se todella oikeasti eläminen on vaikeampaa.