Kasvatuksen tulos tai perusluonne, mutta ilmeisesti olen liian kiltti. En tieten tahtoen halua loukata toista; mieluummin uskon ihmisestä hyvää kuin pahaa; etsin aina vian itsestäni; autan, kun voin... Mutta imen kuin hunaja kimppuuni miehiä, jotka ovat ns. pelimiehiä tai sitten muuten vain henkisesti keskenkasvuisia ja itsekkäitä. Siis: näinkö tämä kuvio menee? Missä on toisten omatunto ja moraali? Vai eikö vain ole mahdollista kohdata omantyyppistä ihmistä?
Pitääkö vain opetella "kovaksi" naiseksi? Tai ehkä mieluumminkin, minun kohdalla, olla yksin ;(
Pitääkö vain opetella "kovaksi" naiseksi? Tai ehkä mieluumminkin, minun kohdalla, olla yksin ;(
Vastaukset 35
Vanhimmat
odotuksia tai rooleja ei kannata kasata itsellesi. Naisena myönnän olevani kiltti, mutta myös tarvittaessa neuvokas ja kova. Paha saa palkkansa!
Niin, kelläpä vieteri venyy loputtomiin ja sanotaan, että miehet kai loppujen lopuksi toivovatkin naisesta jonkunlaista vastusta. Mutta, mitäs se on sitten se nalkutus? Eikö se ole juuri sitä, että nainen yrittää pistää kampoihin miehelle ja saada omia oikeuksiaankin ajettua. Ei se vaan aina näytä olevan mieleen...
Hakeudutko sitten "piireihin" saadaksesi seuraa
tai tehdäksesi itsesi näkyväksi markkinoilla.
Eiköhän ole niin, että sellainen tilaisuus on
'köyhän miehen carpe diem' - Miksi eivät sitten
yrittäisi? Tiedostat varmasti ulkonäkösi ja
avusi, mutta et miellyttääksesi muita työnnä hei-
tä poiskaan. Soppa on valmista tarjoiltavaksi.
Väität olevasi liian kiltti, mutta osaat olla
loukkaamatta toista. Siitä ei pitäisi olla pitkä
matka tahdikkaaseen kieltäytymiseen. Keskustele
ja etsi koukkuja puheesta, joiden perusteella voit
uskoa miehen olevan muuta kuin väittää. Sitten
ystävättären suosiollisella avustuksella vetäydyt
pelistä. Näin vältyt morkkikselta.
Moraali on juuri sellaista kuin se kulloisessakin
seurassa on. Ehkä et ole etsiytynyt/löytänyt ihan-
teitasi vastaavaan seuraan.
Ei sinun tarvitse muuttua. Kehitä paremmat keinot
erottamaan jyvät akanoista.
Sinä lienet 'kova poika puhumaan'? Vai olenko ihan väärässä ;)
Et ihan parilla sanalla vastaile kuten mm. allekirjoittanut useimmiten. Nyt ei ehdi edes perehtyä olennaiseen, sori aloituksen tekijälle!
Ja tuo on jostain biisistä, jatkuen jotenkin: 'tiedän mitä ihmisille sanotaan' ;))
Hallitset tämän, siis. No naisena puolustat, mutta
anna nyt kuitenkin ne argumentit, joissa asia meni
vierestä.
minä kirjoitin asian vierestä,sitä tarkoitin :) En mä arvostellu tms. sun kommenttia, hyvä, että kerrot mielipiteesi. Eikö se ole tämän kirjoittelun koko juju.
Yleisesti vain, olen huomannut että vastaat vähän pidemmin kuin useat muut, ja siksi tuli mieleen, että olet ehkä puhelias kaveri :)) Plussaa!
Yritin sittemmin vastata itsekin jotain itse asiaankin.
Nostan, odota hetki, nukkumatin peiton silmiltäni
ja vastaan, niin minäkin. Olisin voinut hieman
paremmin perehtyä vastaukseesi. :)
Jos alkuviestin kirjoittaja loukkaantuu kommen-
tistani, siihen ei ole syytä, sillä kaltaisiaan
naisia tarvitaan pilvin pimein. :)
kiltti ja kaikkea muuta vastaava, pitäisi osata käyttää näitä ominaisuuksia oikein...oikeissa tilanteissa...ja tuoda myös esille itseään naisena, jolla on oma tahto ja omat tarpeet. Kaikkia ei tarvitse miellyttää! Jos yrittää sitä..tahtomattaankin..vetää varmaan puoleensa niitäkin "hörhöjä", mutta voiko siitä valittaa! Mihin he silmänsä panisivat"
Minullakin oli samankaltainen ongelma vuosien ajan, ennen kuin sitten tajusin, että ihmiset kohtelevat itseäni juuri niin kuin sallin itseäni kohdeltavan. Kun rupesin arvostamaan itseäni, uskalsin sanoa myös mielipiteeni eri asioista ja aloin toimia paljon itsevarmemmin kuin ennen. Huomasin itsessäni jopa johtajan kykyjä, kun vaikeissa tilanteissa minä olin se, joka alkoi sanomaan mitä tehdään.
Ja kas, nykyään minut kiertävät kaukaa hallitsevat, itsekeskeiset narsistiset tyypit. Sen sijaan minua ovat alkaneet lähestyä avuttomat reppanat. Sellaiset torjun kohtelaasti, mutta jämptisti. Olin ennen toisten ohjattavissa, ns. ulkoaohjautuva ihminen. Nyt ohjaan itse itseäni. Vaarana on, että jos ei tätä tiedosta, joutuu puolestaan ohjaajan rooliin. Heikot epävarmat ihmiset saattavat suorastaan takertua johonkin vahvempaan ihmiseen. En halua enää pelata tällaista ihmissuhde-riippuvuuspeliä. Autan kyllä ystävää silloin, jos joku todella tarvitsee apua. Parisuhteeseen ei kannata lähteä sillä periaatteella, että minua tarvitaan. Itsenäinen ihminen on tasavertainen, hoitaa omat asiansa ja kykenee pyytämään apua silloin kun tarvitsee. Ei ole kenenkään hyväksikäytettävissä eikä itse käytä hyväkseen ketään. Arvostaa itseään, mutta ottaa myös toiset ihmiset huomioon ja kunnioittaa toisen mielipidettä. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä elää.
tunnistan itsessäni tuollaista kiltteyspiirrettä.
Varmaan paljon perää, että samantyyppisiin ihmisiin tutustuu.
Toiset 'vetävät' puoleensa alkoholismiin taipuvaisia.. itsellä siinä vierähti lähes pari vuosikymmentä, 'taistelussa', ainakin loppuaikoina :(
Nyt paremmin, mutta vielä (aina) on varaa muuttua.. enkä koe olevani kovempi kuin aiemmin.
sen verran, mahdatko olla sellainen "paapoja"..hoivaajatyyppi??
en sitä ainakaan tiedosta. Osittain kyllä, ja yritän kapinoida vastaankin. Mulla nyt osui vain tuo yksi mies.. en tiedä, jos olisin aiemmin 'osannut' erota, oisiko tullut useampiakin vastaan..
kannattaisiko tästä aiheesta aloittaa otsikko täällä?? Voisin sen kyllä tehdäkin..
haluat..
Omalta kohdaltani olen aikanani 'puinut' asiaa omasta mielestäni tarpeeksi, jopa enemmän.
Lienet tarkoittanut alkoholismia, vai mitä?
Joskus vaan tuntuu, kun täällä on omat palstansa noille eri jutuille, että kuinka paljon 'raskaampia', ero, alkoholismi yms. asioita pitäisi tällä 40 palstalla käsitellä..
vaikeitakin asioita olisi toisaalta mukavampi käsitellä tutussa "porukassa"..Kyllä tarkoitin alkoholismia..pitää miettiä vielä, kun tuo äitienpäiväkin tulossa. Tuskin sitä pulloa silloin kallistetaan...vaikka, mistä sitä tietää!
varmaan niin, että tutussa porukassa helpompaa/erilaista käsitellä. Eikähän täällä voisi juuri mistään keskustella, jos rajat vedettäisiin kovin tiukasti.
Pahimmassa tapauksessa sitä pulloa ehkä kallistelevat sekä äiti että isä.. päivästä huolimatta :(((
...!!
yksi syy kallistaa... juhlapäivä kun on. Kokemuksesta tiedän.
olittekin jo yllä kirjoitelleet... Itse tarkoitin sitä niin, että ex-mieheni näki äitienpäivässäkin syyn kallistella. Ensimmäisenä äitienpäivänäni olin lievästi hämmästynyt, seuraavina en enää...
Niin, syyhän se on sekin..onpahan yksi syy muitten joukossa!!
äitienpäivänä...voi kauhistus!!!! Olet varmasti sinäkin kokenut kovia...
On se, ajattelen nyt! Eka äitienpäivä - siis oman lapsen äidin kunniaksi!
kokemukset, mutta olen onnellinen siitä, että ne kokomukset antoivat kuitenkin uskallusta ja voimia tehdä tarvittavia muutoksia elämäänsä.
kuten myös vahvuuteen voi ns. sairastua.Pitäisi kyetä olemaan vahva ja pysyä samalla kilttinä. Siinäpä yhtälö, jota on hemmetin vaikea ratkaista.
Ja itsesuojeluvaistokin pitäisi olla kohdallaan, täällä elämän viidakossa haahuiltaessa.
Minusta kuvasit hyvin "pelimiehen" luonteen, eli olet jo oppinut heidät tunnistamaan. Siitä kait se "paraneminen" lähtee...
Olen paapoja-tyyppi; lapsilleni ainakin. Enkä hitsi vie haluaisi olla sitä miehille, mutta niin se vain käy... Lapset on ihan eri asia, mutta miehet saisivat enemmänkin paapoa minua ;) Mutta ehkä pieni ja sopivan pehmeä olemukseni jo viestittää sitä, että "tässä on kiltti ja herttainen mamma". Mutta, onpa kokemuksia siitäkin, että jos tämä "mamma" alkaa laukoa totuuksia, vaatia oikeuksia tai itkeä pillittää, niin hän saa mennä...
...mutta tapaan silti tuhmia miehiä pääasiassa. Eli ei se mitään auta ;) Yksin oon minäkin.
Netistä löytyy jostain sellanen tuhmuustesti. Mitä kaikkea on tehnyt. Sain huippupisteet. No tietty se kertoo myös kokeneisuudesta, ei pelkästään tuhmuudesta.
No oonhan mä nyt ihan kiltti ja lämminsydäminen ihminen...
Myönnän: en ehtinyt lukemaan viestiketjun kaikkia juttuja, joten voi tulla toistoa.
Työssäni ihmissuhteita sivusta seuranneena, voin kertoa ongelmaisten miesten hurmaavan äidillisiä naisia.
Miehen olemuksestahan ei aina voi päätellä esim. peli/alkoholi/pummi -kierrettä.
Nuo miehet ovat monesti imartelun mestareita ja syvälle silmiin tuijottajia, sillä sehän on heidän "elinkeinonsa", vaikka kaikki heistä eivät sitä edes itse tiedosta.
Toisaalta ihan tavallisessakin parisuhteessa käy helposti niin, että toinen dominoi, jos toinen on alistuva luonne.
Ihminen on ihmiselle susikin.. läpä-läpä..
Toivon todella, että opit erottamaan "susihukat" potentiaalisista "sulhaskandidaateista"!
Onnekasta kesänkorvaa;)
Mutta voisiko olla niin että ne "susihukat" kuitenkin tuo naisen elämään juuri sen mitä itseellien nyky-nainen kaipaa, ripauksen jännitystä, romantikkaa ja ylitesvuotavaa huomiota.
Ei heidän menestyksensä muuten voisi olla niin huikea, että yks ja toinen fiksu nainen valahtaa heidän pauloihinsa uudestaan ja uudestaan.
mutta valitettavasti se molemminpuolinen "tarpeiden tyydytys" ei johda mihinkään pysyvään, vaan tuottaa ajan kuluessa surua ja pettymystä - sille naispuoliselle "osanottajalle" yleensä:(
Oletko sinäkin susihukka;) t:krisse
Minä tuksin kelpaa lampaakiskaan, jos eläin vertauksia jatketaan.
He hee ..että minä susihukka ?;)))
Jotkin päivät vaan saa hymyilemään enemmän kuin toiset.
KIITOS SIITÄ TÄNÄÄN SINULLE !!!
Susihukka vai susirukka?
Molemmat tehoavat äidillisiin "punahilkkoihin"...
punahilkan, tuhkimon, prinsessa ruususen, vai sovinnolla iso-äidin.
siinäpä robleema ;))
nii tai pogahontas ..oooh hmmm...
Kiltti haluaa uskoa "silmiin tuijottajista" ja muista psykopaateistakin vain hyvää. Kuitenkin hän saa lopulta loskat silmilleen. Eikö kiltistä silloin lopulta kehkeydy tuhma? Vai tuleeko hänestä katkera?
Tietty inhimillisyys olisi hyvä tässä maailmassa säilyttää. Täällä keskuteluryhmässä on sitä inhimillisyyttä näkyvissä; vaikkei sitä ehkä kaupungilla tms. huomaakaan kenessäkään.
valkata tarjolla olevista, jos ei löydy, niin eihän niistä tyrkyttäjistä tarvi ottaakkaan.
Valitse itse sopiva ja tunnustele, kyllä sinullekkkin sopiva löytyy, kun haet oikeasta paikasta oikeaan aikaan.
Sanotaanko, että aikaansa kutakin.