Lähellä ja ei lähellä

Kauan aikaa sitten rakastuin mieheen, jota en voi unohtaa. Elämäntilanteet väärät ja tunteiden kertominen oli väärin. Tein väärin. Rikoin jotain, mitä en olisi saanut rikkoa. Kuulin, että arkielämä ei ollut hyvää hänelläkään. Ehkä en aiheuttanut mitään, mutta syytän itseäni. Halusin ja olisin tahtonut lähteä hänen mukaansa, mutta hän ei sitä halunnut. Ehkä ajatteli, että ei myöskään riko mitään. Yhteydenpito on jatkunut ystävä merkeissä. Kuitenkin päivästä toiseen ajattelen vain häntä, mutta tyydyn varmuuteen ja vakaaseen tilanteeseen. En kuitenkaan ole tyytyväinen, mutta en myöskään tee mitään päätöksiä. Olen tyhmä, kun en ota riskiä. Hänen lähestyminen tekisi kipeää, näkeminen olisi tuskaa, kaikki vanhat muistot aukeaisivat. En jaksa enää miettiä asiaa, en toivoa tai unelmoida. Elämä on nyt tätä ja miksikään se ei muutu.