Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Lähellä ja ei lähellä

    Kauan aikaa sitten rakastuin mieheen, jota en voi unohtaa. Elämäntilanteet väärät ja tunteiden kertominen oli väärin. Tein väärin. Rikoin jotain, mitä en olisi saanut rikkoa. Kuulin, että arkielämä ei ollut hyvää hänelläkään. Ehkä en aiheuttanut mitään, mutta syytän itseäni. Halusin ja olisin tahtonut lähteä hänen mukaansa, mutta hän ei sitä halunnut. Ehkä ajatteli, että ei myöskään riko mitään. Yhteydenpito on jatkunut ystävä merkeissä. Kuitenkin päivästä toiseen ajattelen vain häntä, mutta tyydyn varmuuteen ja vakaaseen tilanteeseen. En kuitenkaan ole tyytyväinen, mutta en myöskään tee mitään päätöksiä. Olen tyhmä, kun en ota riskiä. Hänen lähestyminen tekisi kipeää, näkeminen olisi tuskaa, kaikki vanhat muistot aukeaisivat. En jaksa enää miettiä asiaa, en toivoa tai unelmoida. Elämä on nyt tätä ja miksikään se ei muutu.
    2632
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Sitten ei kannata tehdä mitään. Se kipu ei tosiaan kerro siitä että rakastaa ja monesti se menee ohi kun löytyy uusi kohde.

    Äänestä

    • Kipu kertoo syvästä rakkaudesta. Uutta ei pysty miettimään, jos vanha on taustalla ja koko ajan mielessä.

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Kauan aikaa sitten rakastuin mieheen, jota en voi unohtaa. Elämäntilanteet väärät ja tunteiden kertominen oli väärin. Tein väärin. Rikoin jotain, mitä en olisi saanut rikkoa. Kuulin, että arkielämä ei ollut hyvää hänelläkään. Ehkä en aiheuttanut mitään, mutta syytän itseäni. Halusin ja olisin tahtonut lähteä hänen mukaansa, mutta hän ei sitä halunnut. Ehkä ajatteli, että ei myöskään riko mitään. Yhteydenpito on jatkunut ystävä merkeissä. Kuitenkin päivästä toiseen ajattelen vain häntä, mutta tyydyn varmuuteen ja vakaaseen tilanteeseen. En kuitenkaan ole tyytyväinen, mutta en myöskään tee mitään päätöksiä. Olen tyhmä, kun en ota riskiä. Hänen lähestyminen tekisi kipeää, näkeminen olisi tuskaa, kaikki vanhat muistot aukeaisivat. En jaksa enää miettiä asiaa, en toivoa tai unelmoida. Elämä on nyt tätä ja miksikään se ei muutu.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu