Suomen sairaaloissa työskentelee yli sata kirkon työntekijää. Sairaalapastorin toimenkuvan voi määritellä esimerkiksi näin: "Sairauden herättämien elämänarvoja ja elämänkatsomusta koskevien kysymysten asiantuntija".
- Kyllähän se laittaa miettimään, että riittääkö ammattitaito tähän työhön. Käytännössähän se on paljon ihmisten, sekä potilaiden että omaisten, kohtaamista osastoilla ja käytävillä, kertoo Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sairaalapastori Matti Aho.
Useimmiten sairaalapastorilta käydään hakemassa toivoa. Sairauden kohdatessa ihmisen arvomaailma muuttuu, tuli sairaus sitten pidemmällä aikavälillä tai yllättäen.
- Silloin aletaan miettiä, että mitä silloin tapahtuu, kun minä en ole enää vahva. Ihminen kaipaa luottamusta siihen, että kyllä tässä pärjätään ja että on ihmisiä, jotka välittävät, sanoo Aho.
Jos työ painaa hartioilla liikaa, voi pastori keskustella kollegan kanssa tai hakea apua työnohjauksesta.
- Joskus teen niin, että laitan takin niskaan ja lähden ulos kävelylle. Myös soitto hyvälle ystävälle tai toiselle pastorille auttaa, Aho toteaa.
Puhua voi muustakin kuin uskonasioista
Ihmisten kohtaamiseen on suhdauttava vakavuudella ja ajan kanssa. Pastori ei toki voi ratkaista henkilön ongelmia, mutta keskusteluissa voi syntyä oivalluksia, jotka auttavat eteenpäin.
- Vanhempi kollega sanoi pappisvihkimyksessä, että "kun pappi on läsnä, niin Jumalakin on". Ehkä on siis niin, että kun pappi on paikalla, niin silloin Jumala on ainakin vähän lähempänä ihmistä ja kuulee häntä paremmin, pohtii Matti Aho.
Ahon mielestä uskoa ei tarvitse erityisesti tuputtaa tai tuoda esille. Jos ihminen haluaa puhua uskonasioista, niin niistä toki puhutaan.
- Joku voi myös sanoa, että "en mä ole mikään uskovainen, en kuulu edes kirkkoon". Silloin puhutaan niistä asioista, jotka ihminen kokee tärkeiksi.
Aho ei ole uransa aikana törmännyt ihmisiin, jotka olisivat ehdottomasti kieltäytyneet papin seurasta. Osa ihmisistä haluaa testata, alkaako pastori heti tyrkyttää uskoa, jos hänen kanssaan ryhtyy juttelemaan.
- Mutta usein hengelliset asiat nousevat mielen päälle silloin, kun vakava sairaus kohtaa. Ajatus kuolemasta tekee väkisinkin voimattomaksi. Aika harva meistä on ateisti kuolinvuoteellaan, naurahtaa Aho.
Elämä kuoleman jälkeen
Kun kuolema konkreettiseti lähestyy, alkaa sairas miettiä myös kuoleman jälkeistä aikaa. Raamattu ei juuri anna eväitä siihen, millaiseksi kuoleman jälkeinen elämä pitäisi ajatella.
- Itse olen ajatellut niin, että kuoleman jälkeen aika, paikka ja fyysinen olemus menettävät merkityksensä. Silloin voisi kuvitella olevansa rennolla ja hyvällä mielellä pumpulissa. Sen Raamattu kertoo, että taivaassa kaikki hyvin, eikä pahuutta ole. Taivaassa on siis hyvää myös niille, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin minä, pohtii Matti Aho.
Sairaalan arjessa Aho saa ilon kokemuksia siitä, että hän voi tuoda iloa ja valoa ihmisten elämään.
- Monesti koen, että toimin eräänlaisena välikappaleena tuomassa sellaista valoa, jonka olen itse saanut ylhäältä.
LÄHTEET: YLE KESKI-POHJANMAA
- Kyllähän se laittaa miettimään, että riittääkö ammattitaito tähän työhön. Käytännössähän se on paljon ihmisten, sekä potilaiden että omaisten, kohtaamista osastoilla ja käytävillä, kertoo Keski-Pohjanmaan keskussairaalan sairaalapastori Matti Aho.
Useimmiten sairaalapastorilta käydään hakemassa toivoa. Sairauden kohdatessa ihmisen arvomaailma muuttuu, tuli sairaus sitten pidemmällä aikavälillä tai yllättäen.
- Silloin aletaan miettiä, että mitä silloin tapahtuu, kun minä en ole enää vahva. Ihminen kaipaa luottamusta siihen, että kyllä tässä pärjätään ja että on ihmisiä, jotka välittävät, sanoo Aho.
Jos työ painaa hartioilla liikaa, voi pastori keskustella kollegan kanssa tai hakea apua työnohjauksesta.
- Joskus teen niin, että laitan takin niskaan ja lähden ulos kävelylle. Myös soitto hyvälle ystävälle tai toiselle pastorille auttaa, Aho toteaa.
Puhua voi muustakin kuin uskonasioista
Ihmisten kohtaamiseen on suhdauttava vakavuudella ja ajan kanssa. Pastori ei toki voi ratkaista henkilön ongelmia, mutta keskusteluissa voi syntyä oivalluksia, jotka auttavat eteenpäin.
- Vanhempi kollega sanoi pappisvihkimyksessä, että "kun pappi on läsnä, niin Jumalakin on". Ehkä on siis niin, että kun pappi on paikalla, niin silloin Jumala on ainakin vähän lähempänä ihmistä ja kuulee häntä paremmin, pohtii Matti Aho.
Ahon mielestä uskoa ei tarvitse erityisesti tuputtaa tai tuoda esille. Jos ihminen haluaa puhua uskonasioista, niin niistä toki puhutaan.
- Joku voi myös sanoa, että "en mä ole mikään uskovainen, en kuulu edes kirkkoon". Silloin puhutaan niistä asioista, jotka ihminen kokee tärkeiksi.
Aho ei ole uransa aikana törmännyt ihmisiin, jotka olisivat ehdottomasti kieltäytyneet papin seurasta. Osa ihmisistä haluaa testata, alkaako pastori heti tyrkyttää uskoa, jos hänen kanssaan ryhtyy juttelemaan.
- Mutta usein hengelliset asiat nousevat mielen päälle silloin, kun vakava sairaus kohtaa. Ajatus kuolemasta tekee väkisinkin voimattomaksi. Aika harva meistä on ateisti kuolinvuoteellaan, naurahtaa Aho.
Elämä kuoleman jälkeen
Kun kuolema konkreettiseti lähestyy, alkaa sairas miettiä myös kuoleman jälkeistä aikaa. Raamattu ei juuri anna eväitä siihen, millaiseksi kuoleman jälkeinen elämä pitäisi ajatella.
- Itse olen ajatellut niin, että kuoleman jälkeen aika, paikka ja fyysinen olemus menettävät merkityksensä. Silloin voisi kuvitella olevansa rennolla ja hyvällä mielellä pumpulissa. Sen Raamattu kertoo, että taivaassa kaikki hyvin, eikä pahuutta ole. Taivaassa on siis hyvää myös niille, jotka ajattelevat asioista eri tavalla kuin minä, pohtii Matti Aho.
Sairaalan arjessa Aho saa ilon kokemuksia siitä, että hän voi tuoda iloa ja valoa ihmisten elämään.
- Monesti koen, että toimin eräänlaisena välikappaleena tuomassa sellaista valoa, jonka olen itse saanut ylhäältä.
LÄHTEET: YLE KESKI-POHJANMAA
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keuruulla oli mukava varuskuntapappi, hah hah haaa!!!...
Halsualainen Kari Kanala on mukava pappi ja tunnen hänet henkilökohtaisesti. Ikävä kyllä hän on hetero, hah hah haaa!!!...
Ressu on nero.
Täysin kritiikitön juttu Yleltä. Siitä puuttui täysin journalistinen ote. Ei esitetty mitään kriittistä kysymystä, vaan juttu meni sukkana läpi Kirkon tiedotuskeskuksen markkinointipläjäyksenä.
Heikkoa!