Sopisi paremmin tuonne seksipalstalle, mutta siellähän enemmän etsitään seuraa ja mainostetaan.
Ongelmani ei niinkään ole haluttomuus, vaan pelko tai epävarmuus tai molemmat. Tapasin pari kuukautta sitten mukavan tytön ja alettiin "treffailemaan". No, tyttö teki selväksi aikaisessa vaiheessa, etten tule seksiä ihan heti saamaan, ainakaan häneltä. Tämä oli minulle ok itse en siinä vaiheessa suhdetta vielä olisi seksistä edes puhunut. No, myöhemmin hän vihjaili, että joutunen odottelemaan melkein 4kk, vitsaili jopa tarkalla päivämäärällä. No, seksi ei hallitse elämääni, joten ajattelin, että vaikka se pitkällä onkin, niin olenpahan ainakin itsekin silloin valmis.
MUTTA nyt hän on tehnyt täyskäännöksen. Yhtäkkiä hän on ruvennut puhumaan seksistä paljon ja sanonut haluavansa minut. Hän on tehnyt selväksi, että haluaa heti kun mahdollista. (Välikysymys: Mistä moinen täyskäännös vaoi oikein johtua?). No ei mitään, etukäteen ajateltuna ihan mukava tilanne, mutta ei; mulla on kohonnut omat paineet aivan valtaviksi. Aloitteen tekeminen yhtään mihinkään tuntuu mahdottomalta (en tunnu olevan tällä hetkellä aloitteellinen mihinkään muuhunkaan). Seksi tuntuu tekevän muurin eteeni ja tunnen itseni lamaantuneeksi. Olen tilanteessa, jossa en koskaan kuvitellut olevani. Mieli tekee, mutta uskallus ei riitä. En edes osaa sanoa, mitä niin kovin pelkään, jotenkin tuntuu, etten uskalla vain "laittaa sitä sinne". Olen puhunut tyttöni kanssa asiasta, mutta jotenkin tuntuu, etten osaa selittää asiaa hänelle eikä puhuminen ole ainakaan vielä auttanut. Pystymme kuitenkin juttelemaan aika avoimesti tuollaisista asioista. Ihmettelen asiaa siksikin, että tiedä, että ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa ei todennäköisesti olekaan kovin hyvä, vaan lähinnä suoritus, jolla poistetaan jännitys tulevia kertoja varten. Eli suorituspaineitakaan ei varsinaisesti ole.
Onko kukaan koskaan ollut samankaltaisessa tilanteessa? Mitä neuvoisitte minun tekevän? Haluja siis on, mutta joku estää minua kuitenkin.
Ongelmani ei niinkään ole haluttomuus, vaan pelko tai epävarmuus tai molemmat. Tapasin pari kuukautta sitten mukavan tytön ja alettiin "treffailemaan". No, tyttö teki selväksi aikaisessa vaiheessa, etten tule seksiä ihan heti saamaan, ainakaan häneltä. Tämä oli minulle ok itse en siinä vaiheessa suhdetta vielä olisi seksistä edes puhunut. No, myöhemmin hän vihjaili, että joutunen odottelemaan melkein 4kk, vitsaili jopa tarkalla päivämäärällä. No, seksi ei hallitse elämääni, joten ajattelin, että vaikka se pitkällä onkin, niin olenpahan ainakin itsekin silloin valmis.
MUTTA nyt hän on tehnyt täyskäännöksen. Yhtäkkiä hän on ruvennut puhumaan seksistä paljon ja sanonut haluavansa minut. Hän on tehnyt selväksi, että haluaa heti kun mahdollista. (Välikysymys: Mistä moinen täyskäännös vaoi oikein johtua?). No ei mitään, etukäteen ajateltuna ihan mukava tilanne, mutta ei; mulla on kohonnut omat paineet aivan valtaviksi. Aloitteen tekeminen yhtään mihinkään tuntuu mahdottomalta (en tunnu olevan tällä hetkellä aloitteellinen mihinkään muuhunkaan). Seksi tuntuu tekevän muurin eteeni ja tunnen itseni lamaantuneeksi. Olen tilanteessa, jossa en koskaan kuvitellut olevani. Mieli tekee, mutta uskallus ei riitä. En edes osaa sanoa, mitä niin kovin pelkään, jotenkin tuntuu, etten uskalla vain "laittaa sitä sinne". Olen puhunut tyttöni kanssa asiasta, mutta jotenkin tuntuu, etten osaa selittää asiaa hänelle eikä puhuminen ole ainakaan vielä auttanut. Pystymme kuitenkin juttelemaan aika avoimesti tuollaisista asioista. Ihmettelen asiaa siksikin, että tiedä, että ensimmäinen kerta uuden ihmisen kanssa ei todennäköisesti olekaan kovin hyvä, vaan lähinnä suoritus, jolla poistetaan jännitys tulevia kertoja varten. Eli suorituspaineitakaan ei varsinaisesti ole.
Onko kukaan koskaan ollut samankaltaisessa tilanteessa? Mitä neuvoisitte minun tekevän? Haluja siis on, mutta joku estää minua kuitenkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terve!
olen kylläkin nainen, mutta tilanteesi kuulostaa vähän samalta kuin minulla ja poikaystävälläni oli alussa. Tarinamme on seuraavanlainen:
Tapasimme opiskelujen merkeissä ja n. puolen vuoden tuntemisen jälkeen aloimme seurustelemaan. Pystyimme alusta asti puhumaan seksistä ja muustakin aivan avoimesti, joten seksin ei olisi pitänyt olla ongelma mutta, mutta...
Minä olin seurustellut aiemmin, poikaystäväni ei. Hän oli ollut ns. häntäheikki, eli kyllä hän oli naista saanut, mutta ei ollut huolinut ketään vakavampaan suhteeseen. Niinpä seksin harrastaminen minun kanssani loi hänelle aivan uskomattomat paineet. Hänellä kyllä seisoi, mutta kun tuli hetki, jolloin hänen olisi pitänyt työntyä minuun, erektio lopahti täysin. Tilanne oli hänelle aivan hirveä, sillä hän todella halusi minua, mutta kriittisellä hetkellä keskittyminen katosi täysin. Me puhuimme asiasta, minä yritin auttaa häntä minkä pystyin, mutta tilanne pysyi umpikujassa. Tosin suihinotossa hän pystyi keskittymään ja se oli ainoa tapa, jolla sain hänet tyydytettyä.
Tilanne alkoi minuakin jossain vaiheessa rassaamaan, sillä minusta tuntui, että hän ei halunnut minua, vaikka kyse oli aivan muusta. Olimme seurusteelleet lähes 2kk, kun olimme yhdessä juhlimassa. Sopivassa hiprakassa poikaystäväni pelot ilmeisesti kaikkosivat ja seksi onnistui ekaa kertaa. Tosin sen jälkeen tuli aina pari kertaa viikossa ongelmia.
Nyt tajusin luettuani tekstisi, etten edes muista, koska seksimme ei olisi onnistunut. Olemme seurustelleet nyt 5 kk ja nyt kaikki erektio-ongelmat ja jännitys on täysin kaikonnut.
En osaa antaa sinulle mitään suoraa vastausta, mutta koska tyttöystäväsi tietää pelostasi, niin voittehan yrittää, ja vaikka ei onnistuisikaan, niin se ei varmaan mikään mailman loppu ole. Meillä taisi tuo aika ja luottamuksen syntyminen auttaa kaikkein eniten. Tsemppiä.
Otas vähän drinksua ja rentoudut, vaikka sen verran että pystyt sanomaan ja juttelemaan ihan mistä vaan emännän kanssa. Kun saat itses rennoksi ja pystyt nauttimaan tilanteesta pystyt kiihottuus ja kyl se siitä luonto tikanpojan puuhun ajaa... trust me.
Toinen vaihtoehto on kertoa emännälle asiastasi että sulla on paineita ja jos hän sinusta välittää ymmärtää kyllä. Koetko että tästä jutusta on loppuelämäsi tai suhteesi kiinni nimittäin kun luulen että tämä on vasta alkua kaikelle. Sulla on lupa epäonnistua ja vaikka epäonnistut ei se haittaa mitään. Kyl se siittä lähtee.
Heippa,
Meillä meni alussa tuolla tavalla myös...oltiin nimittäin aluksi hieman luvattomilla teillä (seurusteltiin molemmat) mutta koimme törkeän salamarakastumisen. Kumpikin kun kuitenkin oli kiinni suhteessaan, oli tulevaisuuden suunnitelmia (mulla häät tulossa) ajattelimme, että tää nyt on vain tämmöistä. Siinä sitten salaa suudeltiin, hyväiltiin, mentiin jo aika pitkällekin, mutta ei varsinaisesti tehty "sitä" kun enhän minä olisi voinut silleen pettää miestä, jonka kanssa aion naimisiin. Mies olisi kyllä ollut valmis ja intoa piisasi mielettömästi.
No, sitten kuitenkin kävi niin, että asialle ei voinut mitään. Häitä ei tullut, miehen seurustelu loppui ja poru oli tietysti valtava ihan joka paikassa. Me itsekin ihan hukassa...
Pääpointti kuitenkin oli, että kun sitten yht'äkkiä mies oli tilanteessa, että nyt sitä saa, hän lamaantui melkein täysin. Tietysti siinä oli ensin semmoista nopeeta laukeamista melkein kun housut pois otettiin, jne jne.
Me puhuimme tästä paljon, kun eihän se seksi tietenkään kummallekaan sitten ollut sitä, mitä kähmiessä odotettiin:-) ja itse asiassa selitys sulatti sydämeni iäksi ja varmistuin, että kyllä, tämän takia kannatti porua kuunnella.
Mies sanoi, että yht'äkkinen taivaan aukeaminen pelottaa niin pirusti: tässä on elämäni nainen ja nyt jos mokaan...ja niinhän sitten mokasinkin. Hän sanoi olevansa sängyssä aivan sekaisin himosta ja pelosta.
Minusta se oli todella koskettavaa, oli ihanaa nähdä, ettei hän ole mikään yliluonnollinen supermies vaan aidosti tunteidensa vietävänä. Minä ainakin ARVOSTIN sitä, että hän ei ollutkaan mikään "aina seisoo, tänne vaan ja täältä pesee" kaveri.
Se, että vaikeuksia oli, kertoo mielestäni siitä, että taustalla oli aidot ja vaikeat, pelottavat tunteet.
Neuvoni siis on, että juttele ja kerro suoraan, ja neuvonpa samaa kuin toisetkin tuossa edellä: antakaa mennä vaan.
Nimittäin, vaikka yhdyntä ei heti onnistunut (sinne sisään laitto:-) niin WAU niitä kokeiluja ja asian odottamista...siinähän sitä tuli tehtyä sitä kaikkea muuta, joka yhdyntään tottuessa usein jää.
Nyt olemme olleet yhdessä 9 vuotta ja seksi on edelleen aivan ihanaa, spontaania ja helppoa. Luulen, että suureksi osaksi se johtuu siitä, että tiedämme sen olevan vaikea asia...
Aivan ihana kertomus. Minä olen samassa tilanteessa 10kk yhdessä, haluan seksiä TODELLA paljon ja asiasta puhuttu. En enää pidä itseni haluttuna ja itken aivan turhaan. Seksistä tullut liian suuri asia..ei sen pitäisi olla, tärkeä osa kyllä mutta ei niin että kärsin.Tietynlaista läheisyyttä. Olen nuori ja haluaisin kokea uutta juuri hänen kanssaan. Luotan häneen.Saattaa olla että olen tehnyt sen muurin hänelle, kumpa saisin sen pois. Himo näin suurena on minulle uusi asia ja tiedän hänen haluavan. Pelkään tehdä aloitetta koska en todellakaan tiedä mitä tehdä sängyssä hänen kanssaan. Pelkään että satutan lopulta häntä :) ehkä liioittelen ihan HIUKAN.. En todellakaan ole kokenut ja olen kertonut sen..en odota hänen tekevän kaikkea mutta kun haluaisin sen ensimmäisen kerran "alta pois" niin voisi päästä totuttelemaan ja oppimaan uutta. Jo tämä kirjoittaminenkin on jo niin vaikeaa. En halua menettää itsetuntoani täysin ja itkeminen jo pidemmän päälle vituttaa. Se tapahtuu yleensä ollessani yksin pari kertaa lipsahtanut hänen ollessa paikalla. En halua että hän ajattelee sen olevan niin elämän tärkeää minulle. No tämän piti olla lyhyt kommentti mutta no ei mahda mitään.
Hei!
Poikaystävälläni on täsmälleen sama tilanne. Ollaan tapailtu vakavasti vasta muutama (7) viikkoa ja myös häntä pelottaa, kyse ei siis ole erektio-ongelmasta. Koska itse olen tässä asiassa aika aloitteellinen hänen oli pakko tunnustaa minulle tämä ongelma aika alussa. Siihen mennessä olin jo ihan varma ettei hän halua minua kun kaikissa seksiin johtavissa tilanteissa tuli eteen vaikka minkälaisia tekosyitä.
Keskustelu auttaa varmasti, tämä ei ole sellainen asia jonka olisi helppo sisäistää mutta ilmeisesti yllättävän yleistä.
Ollaan päästy tässä asiassa eteenpäin mutta edelleen tulee takapakkia silloin tällöin. On ihan kamalaa nukkua toisen vieressä kun hän haluaisin paljon muttei sitten uskalla eikä saa unta tän asian takia... Kuten joku jo edellä kirjoitti, humala ei ole huono ratkaisu :) Kun muurin saa kerran rikottua se ilmeisesti auttaa sitten myöhemminkin.