Ihastumisesta kertominen

Anonyymi

Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toista vuotta yrittänyt parhaani mukaan tukahduttaa tunteitani, mutta nyt viimeaikoina olen alkanut aistia että hän ehkä tuntee samoin, mikä on tehnyt yrityksestä unohtaa hänet vielä vaikeammaksi. Tuntuu että olen jo yrittänyt kaikkia keinoja, olen päätynyt siihen että ainoastaan se että hän kertoisi minulle ettei ole kiinnostunut on ainoa keino päästä yli ihastumisen tunteesta. Ettei olisi mitään millä ruokkia mielikuvitusta, ja ylläpitää roihua sydämessäni. Tämä on se perimmäinen syy, miksi aion kertoa tunteistani. Jos kävisikin niin että hän tuntee samoin, täytyy miettiä asiat perusteellisesti uudelleen, en halua enkä uskalla ajatella sitä vaihtoehtoa, ja pidän sitä myös epätodennäköisenä. Yhtäkaikki, näinkään en voi jatkaa. Tuntuu että kaikki energiani kuluu tällä hetkellä hänen ajattelemiseensa, hän vie yöunetkin ja elämä ympärilläni soljuu ohi. Mietin sitäkin, olenko itsekäs kertoessani tunteistani, jos hänkin tuntee samoin, muttei halua edetä? Ja pystynkö kohtaamaan häntä enää koskaan luontevasti sen jälkeen? Haluaisin jatkaa samoissa ympyröissä kuten tähänkin saakka, mutta se tarkoittaisi että joutuisin kohtaamaan hänet säännöllisesti . Haluaisin kuulla, onko kellään kokemusta samanlaisesta tilanteesta, onko kertominen auttanut pääsemään yli ihastuksesta, tai onko ollut kiusallista kuulla toisen tunteista, jos itse et koe samoin? Millaiseksi suhde tähän toiseen on muuttunut sen jälkeen? Oletko katunut kertomista?

96

3208

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olen nyt vähän ' lepotauolla'. Kaikista tunteista ( vaikka niitä tietysti on ja juurikin kaikenlaisia). Mutta kun on tunteita, on myös väsymystä ja uupumusta.

    • HALiMONSTERi

      Ei kai tunteista kertominen edellytä etenemistä mihkään päin? Tangoon tarvitaan kaksi.

      Ainoo mikä voi keljuttaa, jos välit menee mahdottomiksi kertomisen myötä. Ei se kertominen aina välttämättä helpota yhtään tilannetta, kumminkaan päin kummallakaan.

      Kun se on sanottu, se on sanottu ja seuraukset on mitä on. Kestät tai et. Useimmiten et, kun vastapuoli jäätyy. Mutta teetpä niin tai näin tuskin on helppoa tapaa koskaan, kun kyse on tunteista. Orastavista tai jo syvemmistä.

      Ihmissuhteet on aina haastavia, jos niihin liittyy tunteita. Siinä pitäs kyetä näkee laajasti kaikenlaista, jolloin se on äkkiä yhtä helvetin tuskaa. Tsemiä kuitenkin.

    • Anonyymi

      Jos sinusta tuntuu että haluat kertoa asian niin kerrot.. kenelläkään ole sellaista kristallipalloa että näkisi mitä tapahtuu. Mene oman vaiston mukaan niin et ainakaan kadu, tapahtui mitä tahansa.

      • Anonyymi

        Olet nainen ja aloittajakin on nainen

        sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet nainen ja aloittajakin on nainen

        sivusta

        Neuvo toimii naisille miehille, muunsukupuolisille.. kaikkia ihmisoletettuja neuvoisin näin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neuvo toimii naisille miehille, muunsukupuolisille.. kaikkia ihmisoletettuja neuvoisin näin.

        Ei kannata olettaa liikoja. Ei tarvitse hikeentyä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kannata olettaa liikoja. Ei tarvitse hikeentyä

        Aplle tuo olisi oiva neuvo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aplle tuo olisi oiva neuvo.

        Miksi olisi oiva neuvo- oletko jotenkin nuiva eiheteronormatiivisia suhteita kohtaan tai työpaikkaromansseja kohtaan vai miksi pitää tulla lyttäämään? Sivusta ihmettelen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neuvo toimii naisille miehille, muunsukupuolisille.. kaikkia ihmisoletettuja neuvoisin näin.

        Sukupuolia on tasan 2, uros ja naaras, loput on mielenterveysvikoja. Ihan turhaa yrittää biologisia faktoja alkaa vääntämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi olisi oiva neuvo- oletko jotenkin nuiva eiheteronormatiivisia suhteita kohtaan tai työpaikkaromansseja kohtaan vai miksi pitää tulla lyttäämään? Sivusta ihmettelen

        Jos kertoo tunteensa niin ei kannata olettaa mitään vastapuolelta. Toisen kommentin jätin omaan arvoonsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sukupuolia on tasan 2, uros ja naaras, loput on mielenterveysvikoja. Ihan turhaa yrittää biologisia faktoja alkaa vääntämään.

        En väittänyt biologiseksi faktaksi.


    • Anonyymi

      Ajattele sitten niinpäin, että kerrot päästäksesi eteenpäin ja kun takkiin tulee, niin oot valmiimpi jatkaan matkaa.

    • Anonyymi

      Ajattelen, että asioiden selvittäminen on tärkeää eikä millään tavalla itsekästä. Ja ettei vilpittömässä tunteiden kerronnassa ole mitään väärää eikä noloa.
      On kuluttavaa elää epätietoisuudessa, se vie voimat asiaa yksin pähkäillessä ja päivät/viikot/kuukaudet/vuodet vaan lipuvat ohi.

      • Anonyymi

        Samaistun tuohon epätietoisuus toteamukseen ja olen se kielletty puoli, mutta ehkä vain kuvittelen hänellä olevan tunteita mua kohtaan ja hän ei ole kertonut niitä. Kerro tämänkin jos se toinenkin hukkaa vuosia kaivaten. T


    • Anonyymi

      Kokemuksella voin kertoa, että vaikka susta tuntuu siltä, ei se toinen välttämättä tunne samoin tai ei aio tehdä asian eteen mitään ja säilyttää itsehillinnän ☺

      • Anonyymi

        Voi pyhä pönikkä sentään. Mitä itsehillintää tuossa nyt tarvitsee?


      • HALiMONSTERi

        Tämä. 👍


    • Anonyymi

      Jos toinen on varattu olet kyllä itsekäs ja kaikkea muutakin.

      • Anonyymi

        Olen pahoillani siiyä ettei sinua ole opetettu käsittelemään jo lapsuudessasi tunteitasi. Elämäsi olisi varmasti helpompaa.


      • Anonyymi

        Ilmeisesti tämä ikuisesti kiinnostava kiellettymomentti liittyi samansukupuolisuuteen, näin ymmärsin, mutta hienoa jos sait päästettyä pihalle jotain. Sivusta


    • Anonyymi

      Haluaisin rohkaista sinua todellakin kertomaan tunteistasi, luulisin myös että tässä vaiheessa ehkä tunnet häntä jo sen verran ettei hänenkään reaktionsa tai suhtautumisensa varmaan aivan puun takaa tule jos yhtään lohduttaa. Osaatte varmasti myös jo siinä hieman pohtia yhdessä jatkoa ettei jää mikään hampaankoloon asiasta tai ottaa myös hieman lisäaikaa ja vielä toiste puhua asiasta kun on vähän pohdiskeltu jos niin käy.

      Olen kertonut tunteistani pitkäaikaisen ihastumiseni kohteelle kun en enää kestänyt ja halusin samaan tapaan saada asiaa viimein käsitellyksi. En todellakaan kadu kertomista vaan se oli suuri helpotus. Hän ei tuntenut ainakaan enää samoin ja tiemme erkanivat hyvin mielin sen jälkeen (ollaan nykyäänkin moikkaustuttuja) ja pääsin hänestä sillä tiedolla viimein yli.

      Olen myös saanut näitä tunnustuksia eikä yhdenkään kanssa ole jäänyt välit millään tavoin vaikeiksi vaikka en ole tuntenutkaan samoin. Helpotusta ollut ilmassa vaikkakin hieman surullista sellaista. En koe tunteiden kertomista kiusallisena vaan se on rohkeaa.

      • Anonyymi

        Kiitos tästä ❤️


    • Anonyymi

      Kiitos tsempeistä. Ajattelen niin että mieluummin kylmä rätti päin pläsiä kuin jatkuva löysässä hirressä roikkuminen. Jotta saisin tarvitsemani (ei) tai toivomani (kyllä) vastauksen, ehkä muotoilen asian kuitenkin niin että kysyn häneltä suoraan onko meidän välillä jotain, vai olenko kuvitellut koko jutun. Ja todellakin haluan vain päästä jatkamaan normaalia mutkatonta elämääni.

      Ap

      • Anonyymi

        Minusta tuo on oikein hyvä tapa kysyä :)


      • Anonyymi

        Kannattaa myös olla ystävällinen kun noin kysyy ja ehkä myös hiukan avata siinä että itselläsi olisi tosiaan ihastusta ilmassa. Kun omalle kohdalle mietin niin saattaisin hiukan järkyttyä varsinkin jos olen myös ihastunut sillä en välttämättä uskalla myöntää jos toinen noin töksäyttää sillä luulen että hän on vain huomannut omat tunteeni. Tosin olen ujo ihminen muutenkin..


      • HALiMONSTERi

        Muistuttaisin kuitenkin vielä, että kielletty rakkaus mitä lietkään tarkoitit sillä. Sekin pitää ottaa huomioon itsesi ja ihastuksesi lisäksi.

        Eikä se välttämättä ole helppo rasti. Realismia ei passaa unohtaa. :)


      • Anonyymi

        Se on juurikin noin. On se vastaus juu tai ei, saat asioihin selvyyden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa myös olla ystävällinen kun noin kysyy ja ehkä myös hiukan avata siinä että itselläsi olisi tosiaan ihastusta ilmassa. Kun omalle kohdalle mietin niin saattaisin hiukan järkyttyä varsinkin jos olen myös ihastunut sillä en välttämättä uskalla myöntää jos toinen noin töksäyttää sillä luulen että hän on vain huomannut omat tunteeni. Tosin olen ujo ihminen muutenkin..

        Tuo on totta. On hyvä avata sitä miksi kysyy.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Muistuttaisin kuitenkin vielä, että kielletty rakkaus mitä lietkään tarkoitit sillä. Sekin pitää ottaa huomioon itsesi ja ihastuksesi lisäksi.

        Eikä se välttämättä ole helppo rasti. Realismia ei passaa unohtaa. :)

        Siis vaikka molemmat sanois juujuu, mutta entäs se kielletty rakkaus? Asiat voi mennä hyvin vaikeiksi, vaikka luulisi että ne helpottuu kun kyselee ja kertoo. Tätä tarkoitan realismilla.

        Kaikki ei ole kuin satua, silloin kun siinä on kolmansia pyöriä.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Siis vaikka molemmat sanois juujuu, mutta entäs se kielletty rakkaus? Asiat voi mennä hyvin vaikeiksi, vaikka luulisi että ne helpottuu kun kyselee ja kertoo. Tätä tarkoitan realismilla.

        Kaikki ei ole kuin satua, silloin kun siinä on kolmansia pyöriä.

        Se että kertoo mitä tuntee ei ole vaatimus, oletus tai käsky. Se on vaan puhetta eikä kukaan siinä vahingoidu.
        Sivusta


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se että kertoo mitä tuntee ei ole vaatimus, oletus tai käsky. Se on vaan puhetta eikä kukaan siinä vahingoidu.
        Sivusta

        Oliskin se noin yksinkertaista. Jos on tunteita, ne ei yleensä hetkessä katoa ei ainakaan, jos molemminpuolisia. Sitten vaan lisätään henkistä kuormaa tiedolla, että molempia kiinnostaa mutta... Kielletty rakkaus.

        Loput voi kukin mielessään ynnäillä.


      • Anonyymi

        Tuo on erittäin hyvä avaus!


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Muistuttaisin kuitenkin vielä, että kielletty rakkaus mitä lietkään tarkoitit sillä. Sekin pitää ottaa huomioon itsesi ja ihastuksesi lisäksi.

        Eikä se välttämättä ole helppo rasti. Realismia ei passaa unohtaa. :)

        Realismia on myös, että kielletystä rakkaudesta voi tulla sallittu rakkaus.


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Realismia on myös, että kielletystä rakkaudesta voi tulla sallittu rakkaus.

        Toki, näinkin on. Itse kuitenkin toivon ettei ketään satuteta eikä suin päin tehdä tekoja, joita lopulta itkien kadutaan.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Toki, näinkin on. Itse kuitenkin toivon ettei ketään satuteta eikä suin päin tehdä tekoja, joita lopulta itkien kadutaan.

        Mietin asiaa onko reilua näkökulmasta.


    • Anonyymi

      Pidän varovaisuutta vielä ymmärrettävämpänä jos olette työkavereita, kuten ymmärsin ja edustatte samaa sukupuolta. On kuitenkin niin, että fiksu ihminen ei järjestä mitään kohtausta varsinkaan sillä perusteella, jos sattuu olemaan hetero ja ilmeisesti et ole hänen suuntautumisestaan varma. Sinä itse tiedät parhaiten, että onko kyseessä ihminen, jolta löytyy ymmärrystä ja tilannetajua jokatapauksessa.

      • HALiMONSTERi

        Missä sukupuoli luki?


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Missä sukupuoli luki?

        En minä sitä sukupuolta erikseen nimennytkään, päättelin vain siitä, että samaa aihetta on käsitelty aiemmin ja se on helppo erottaa kaiken huuhaan seasta, sillä se todella erottuu. Toisekseen aloittaja ei vastannut mitään ja olen pahoillani jos avasin aihetta liikaa


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä sitä sukupuolta erikseen nimennytkään, päättelin vain siitä, että samaa aihetta on käsitelty aiemmin ja se on helppo erottaa kaiken huuhaan seasta, sillä se todella erottuu. Toisekseen aloittaja ei vastannut mitään ja olen pahoillani jos avasin aihetta liikaa

        Okei. Anteeksi väärinkäsitys. :)


    • Anonyymi

      Millon meinasit kertoa? Kyllä siinä saattaa välit viilentyä mutta oletan että molemmat on aikuisia niin aikuiset osaavat käsitellä asiat järkevästi, oli tunteita tai ei.

    • Anonyymi

      Tekisi mieli sanoa jotain, vaan enpä taida. :)

      • Anonyymi

        Sano vaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sano vaan

        No en oikeastaan sano, kun ei mun tartte. :)

        -miessivusta


    • Anonyymi

      En halua avata enempää tilannetta, mutta kyllä tässä on valitettavasti vahvasti myös moraalisen vääryyden komponentti mukana, josta syystä haluan myös kuumeisesti näistä tunteista eroon. Ja kyllä, vaara piilee myös siinä epätodennäköisessä skenaariossa että molemmat tuntisivat samoin, en todellakaan tiedä miten siitä pääsisi eteenpäin. Parasta kaikille olisikin että hän laittaisi pisteen tälle tarinalle sanomalla sorry en ole kiinnostunut, mutta ei muistella tätä kiusaantuneina.

      Ap

      • Anonyymi

        On myös vaihtoehto ettei vastaa mitään. Haluat asian pois sydämeltä niin kannattaako sitä enempää miettiä? Jotenkin varmasti vaikuttaa teidän yhteiseloon mutta miten, se selviää vasta myöhemmin.


      • Anonyymi

        Tai sitten vaan myönnät realiteetit. Päätät satsata siihen suhteeseen jossa jo olet.


      • HALiMONSTERi

        Tuon moraalisen taakan vuoksi juuri on hyvä miettiä haluaako kuulla toisenkin ihastuneen sinuun vai ei. On nimittäin raskas pala purra, jos tietää ja kiertää kehää. Kun osaa olla tarpeeksi vaikeaa päästä tunteista, vaikka ne tietäisi yksipuolisiksikin, kun ne omat tunteet on oikeita ja olemassa. Tykkää se toinen tai ei.

        Toki helpottaa kummasti, jos saa tietää ettei kiinnosta tippaakaan. Silloin ei jää mitään epäselvyyttä asiasta. Mutta osaa se silti sittenkin ottaa aikansa asian paketoiminen ja hautaaminen. Riippuu ihmisestä.

        Kaikkihan olis helppoa, jos aina olis sinkkuja molemmat ja molemmat tuntisi samoin. Mutta eihän se niin hyvin aina ole asiat. :)

        Ikävä kyllä.


      • Anonyymi

        Miksi hänen pitäisi laittaa piste jos sinä roikut omissa mielikuvissasi?!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi hänen pitäisi laittaa piste jos sinä roikut omissa mielikuvissasi?!!!

        Millä perusteella sinä jankutat, että aloittaja elää ns omasa mielikuvituksessaan jos he ovat esimerkiksi työkuvioiden kautta säännöllisesti tekemisissä ja hänellä on mahdollisuus tulkita näitä asioita ihan jonkun muun kuin palstan kautta? Missä kuka tahansa voi huudella omasta tietämyksestään mitä sattuu, jos ymmärrät mitä tarkoitan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai sitten vaan myönnät realiteetit. Päätät satsata siihen suhteeseen jossa jo olet.

        Tai jos suhde missä jo olet on huono ja lopuillaan, lopettelet sen ja annat uudelle onnelle mahdollisuuden. Sekin on ihan realismia.


    • Anonyymi

      Kyllä siinä välit todennäköisesti menee jos toinen ei tunne samoin ja olet tulkinnut väärin. Ota huomioon että se on myös täysin mahdollista, jopa vaikka toinen olisi mielestäsi antanut myönteisiä signaaleja. Esim. ehkä tai en tiedä voi olla yhtä kuin ei, muttei vaan suoraan kehtaa sanoa. Ihmisiä on erilaisia.

      Kyllä se ajan mittaan unohtuu ja ehkä jopa huomaat ettei se toinen lopulta ollutkaan niin ihmeellinen kuin alkujaan kuvittelit.

      • Anonyymi

        Sivusta oon miettinyt samaa erään miehen kohdalla. Se voi mennä niin huonosti että ei vaan kannata. Parempi yrittää unohtaa ja jatkaa omissa oloissaan. Pienet ovat piirit, ja lopulta toisen reaktiosta ei voi olla varma. Ehkä sitten möläytän jos joskus vähän satun nauttimaan alkoholia samassa seurassa, mutta siihen menee varmasti aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta oon miettinyt samaa erään miehen kohdalla. Se voi mennä niin huonosti että ei vaan kannata. Parempi yrittää unohtaa ja jatkaa omissa oloissaan. Pienet ovat piirit, ja lopulta toisen reaktiosta ei voi olla varma. Ehkä sitten möläytän jos joskus vähän satun nauttimaan alkoholia samassa seurassa, mutta siihen menee varmasti aikaa.

        Joo ennemmin kannattaa jahkailla ja jättää suhteet elämättä.Mitäpä sitä riskejä ottamaan.


      • HALiMONSTERi

        Kyllä ne yleensä on just niin ihmeellisiä kun kuvitteli, etenkin ne joita ei koskaan saavuttanut. Ihmismielessä. :P


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo ennemmin kannattaa jahkailla ja jättää suhteet elämättä.Mitäpä sitä riskejä ottamaan.

        Tähän kommenttiin voin samaistua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän kommenttiin voin samaistua.

        Se mikä vaakakupissa painaa itsekullakin voi olla ratkaisevaa. Siinä voi pahimmillaan menettää paljon, varsinkin jos se on jollain tavalla väärin.


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä vaakakupissa painaa itsekullakin voi olla ratkaisevaa. Siinä voi pahimmillaan menettää paljon, varsinkin jos se on jollain tavalla väärin.

        Niin, kyllä harkinta kannattaa. Puolin ja toisin.


    • Anonyymi

      Olen itse täysin vastaavassa tilanteessa, kaikin puolin. Saman ajan olen pähkäillyt samaa asiaa, ja olen myös tullut samaan tulokseen että haluan kertoa tunteistani, tuli mitä tuli. Ns. kielletystä rakkaudesta tässäkin kyse, monessakin mielessä. En yhtään tiedä mitä kertomisesta seuraa, ja tietenkin pelottaa että välit viilenisi ja menettäisin orastavan ystävvyyden. Tiedän myös että tulen katumaan, jos en hänelle kerro.

      Mulla ei siis ole kertoa omasta kokemuksesta kertomisen suhteen, kun en ole sitä saanut aikaiseksi. Mutta tuli mitä tuli, niin enemmän katuisin kertomatta jättämistä kuin kertomista, seurauksista huolimatta. Etenkin kun kyseessä ei ole mikään pikaihastus tai päähänpisto, kuten ei sinunkaan tapauksessasi. Olen sitä mieltä että hän saa suhtautua asiaan (tietenkin) miten tahtoo ja olla siitä mitä mieltä haluaa, eikä myöskään mitään odotuksia sen suhteen ole vaikka tietenkin nekin salaisiin haaveisiin kuuluvat.

      Tsemppiä sulle kovasti, uskon vakaasti että kertomisen myötä pääset tilanteesta eteenpäin, vaikka suuntaa ei etukäteen tiedäkään : )

      • Anonyymi

        Kiitos samoin, toivotaan että kaikki käy hyvin. Kaikkien kannalta. Ja hei, eikös se ole kuitenkin pohjimmiltaan aina positiivinen asia että pitää jostakusta, kaikkihan me haluamme kuitenkin tulla rakastetuksi. Että jos sen noin ajattelee niin voi ainakin itselleen perustella tehneensä myös jotain oikein eikä pelkästään väärin.


    • Anonyymi

      Pitkään miettiminen ja vatvominen on ehkä huonoin mahdollinen lähestymiskulma. Varsinkin jos sen menee kertomaan että näin on tehnyt. Siinä voi pahimmillaan tulla liiankin suuri kontrasti jos se koko homma tulee toiselle ikään kuin puskista.

      Paras vastaanotto tuntuukin olevan kun hommat tapahtuu hetken mielijohteesta, kännissä ja läpällä. Siinä on sitten helpompi unohtaakin jos ei kiinnostusta ollut enempään ja aina voi laittaa humalan ja hetken mielenhäiriön piikkiin.

      No, ei sekään toki ole aina hyvä vaihtoehto. Eikä voi yleistää, mutta siltä nyt yleisesti ottaen vaan tuntuu. Ei ihmiset halua mitään elämää suurempia draamoja lopulta kontolleen, vain kevyttä hupia.

      • Anonyymi

        No ei varmaan ole fiksua kertoa että on valvonut vuokseen kohta 2 vuotta jne. Eiköhän aloittajalla ole tilannetajua asian kertomiseen.


      • Anonyymi

        Näin ajattelin omalla kohdalla asian hoitaa. Sitä tunnustelua kerran koitin tehdä aiemmin kun vastapuoli oli humalassa. Mutta sitten söin sanani kun itse olin harmikseni selvinpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei varmaan ole fiksua kertoa että on valvonut vuokseen kohta 2 vuotta jne. Eiköhän aloittajalla ole tilannetajua asian kertomiseen.

        Pau.. ei unihäiriö johdu kys.kertomukseen liitetyistä, eikä kuulu tähän teidän romaaniinne
        mitenkään. Lopeta juoruilu jo, kun et tiedä asioista. Onko kiva pilkata toista?


    • Anonyymi

      Ehkä on parempi jatkaa näkemisiä, tapaamista niissä puitteissa missä se ilmeisesti kuitenkin jollain tasolla on mahdollista, ehkä ehdottaa jotain yhteistä tekemistä. Jos asioiden on tarkoitus edetä, ne tekevät sen kyllä sitten siinä itsekseen. Tuollaiset suorasanaiset kyselemiset kun ovat kovin vaikeita, tietenkin sillä voi olla olla niitä tunteitakin mutta kun jos muutakin huomioonotettavaa on, se vastaaminen mitä sitten on astetta vaikeampaa, tietenkin. Yhdessä vietetty aika varmentaa onko kyseessä muutakin kuin pientä ihastusta.

      • Anonyymi

        Asiathan ei etene kylläkään itsestään, ellei jompikumpi osapuoli asiaa edistä. Se nyt vaan on fakta.


      • Anonyymi

        Eiköhän se kielletty juttu ole siinä se suurin este. Toki kyllä siinäkin vietetty aika paremmin edesauttaa lähentymistä kuin viettämätön. Etenkin jos töissä ja/tai harrastuksissa tulee vietettyä enempi aikaa kuin kotona.

        Sattuuhan näitä jatkuvasti, tuttaviltakin vastaavia kuullut missä menty sitten lopulta sen toisen matkaan.

        Toisilla onnistuu, toisilla ei, ja huonoimmassa tapauksessa se toinen voi tehdä asian todella ikäväksi jos ei olekaan toivottu paljastus.


      • HALiMONSTERi

        Itse taas välttelisin toista, jos on se kielletty juttu kerran olemassa. Enkä pörräisi seurassa, kun siinäpä on se riski, että jos sattuskin tunteet yllättäin kohtaamaan, niin tilaisuus voi tehdä varkaan ja sittehän sitä vasta kusinen show alkaa.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itse taas välttelisin toista, jos on se kielletty juttu kerran olemassa. Enkä pörräisi seurassa, kun siinäpä on se riski, että jos sattuskin tunteet yllättäin kohtaamaan, niin tilaisuus voi tehdä varkaan ja sittehän sitä vasta kusinen show alkaa.

        Vaan sehän vaara voi houkuttaakin, pistää yrittämään, kun lähtee tulella leikkimään vpi tulla palovammoja.


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itse taas välttelisin toista, jos on se kielletty juttu kerran olemassa. Enkä pörräisi seurassa, kun siinäpä on se riski, että jos sattuskin tunteet yllättäin kohtaamaan, niin tilaisuus voi tehdä varkaan ja sittehän sitä vasta kusinen show alkaa.

        Tottakai järjellä ajateltuna välttelisi jos on vaarana ajautua johonkin"kiellettyyn", mutta joskus voi joku ihminen voi vetää puoleensa niin voimakkaasti ettei sitä pysty vastustamaan. Tuntuu melkein konkreettisesti siltä kuin magneetti vetäisi puoleensa. Ei sellaista usein koe, uskomaton tunne.


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai järjellä ajateltuna välttelisi jos on vaarana ajautua johonkin"kiellettyyn", mutta joskus voi joku ihminen voi vetää puoleensa niin voimakkaasti ettei sitä pysty vastustamaan. Tuntuu melkein konkreettisesti siltä kuin magneetti vetäisi puoleensa. Ei sellaista usein koe, uskomaton tunne.

        Tiedän. Mulla on ekan kerran eläissäni tuollanen tilanne ollut tässä muutaman vuoden, etten millään meinaa kyetä irroittautumaan ihmisestä, kun mieli vaan vetää kuin magneetti aina häneen. Hetkeksi helpottaa ja kohta taas kahta kauheemmin tuntuu, että olis ihan pakkojen pakko päästä hajuetäisyydelle.

        Järjen ja tunteen kamppailua. Eikä yhtään oo auttanut ettei hän tunne samoin. Ei niin tippaakaan. Se on ihan raivostuttava tunne.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Tiedän. Mulla on ekan kerran eläissäni tuollanen tilanne ollut tässä muutaman vuoden, etten millään meinaa kyetä irroittautumaan ihmisestä, kun mieli vaan vetää kuin magneetti aina häneen. Hetkeksi helpottaa ja kohta taas kahta kauheemmin tuntuu, että olis ihan pakkojen pakko päästä hajuetäisyydelle.

        Järjen ja tunteen kamppailua. Eikä yhtään oo auttanut ettei hän tunne samoin. Ei niin tippaakaan. Se on ihan raivostuttava tunne.

        En ymmärrä sitä tunnetta yhtään, vaikka oon koittanut analysoida vaikka mitenkä päin.

        Se vaan on kuin tikku ihossa. Joku riivaus, miksen mä saa sielunrauhaa?


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        En ymmärrä sitä tunnetta yhtään, vaikka oon koittanut analysoida vaikka mitenkä päin.

        Se vaan on kuin tikku ihossa. Joku riivaus, miksen mä saa sielunrauhaa?

        Eikä se ole tai liity edes seksiin. Se on vaan tunne että tätä ihmistä et saa päästää ohi menemään. Ihan kun hällä olis joku elämää suurempi ominaisuus tai juttu mikä vetää puoleensa. Merkitys.

        Enkä usko taikuuteenkaan. Mutta se tuntuu kuin joku kompassi ois johtanut törmäämään jonkun asian vuoksi, mutta minkä? Ja niin järjetöntä kun se onkin, ei edes tunneta kunnolla mutta mulla on jatkuvasti olo että mä tunnen hänet. Jostain kaukaisuudesta.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Eikä se ole tai liity edes seksiin. Se on vaan tunne että tätä ihmistä et saa päästää ohi menemään. Ihan kun hällä olis joku elämää suurempi ominaisuus tai juttu mikä vetää puoleensa. Merkitys.

        Enkä usko taikuuteenkaan. Mutta se tuntuu kuin joku kompassi ois johtanut törmäämään jonkun asian vuoksi, mutta minkä? Ja niin järjetöntä kun se onkin, ei edes tunneta kunnolla mutta mulla on jatkuvasti olo että mä tunnen hänet. Jostain kaukaisuudesta.

        Ja jollain tavalla tunnen rakkautta häneen. Voimakasta suojelunhalua ja rakkautta mitä en osaa kunnolla edes määritellä. Itsepintaisesti se vaan on.

        Varsinaisesti en edes odota hältä mitään tekoja tai tunteita minuun, mutta oma tunteeni on vaan tämmönen älytön.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Ja jollain tavalla tunnen rakkautta häneen. Voimakasta suojelunhalua ja rakkautta mitä en osaa kunnolla edes määritellä. Itsepintaisesti se vaan on.

        Varsinaisesti en edes odota hältä mitään tekoja tai tunteita minuun, mutta oma tunteeni on vaan tämmönen älytön.

        Tuleeko muille koskaan surullista tai kurjaa oloa, itkua tai naurua ilman mitään näkyvää syytä omasta elämästä? Mutta tunne, sen tunteen perään että tuntee kun toisella on iloa, surua, huolia tai murhetta, kipeä?

        Mielenvikaista? :)


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Tiedän. Mulla on ekan kerran eläissäni tuollanen tilanne ollut tässä muutaman vuoden, etten millään meinaa kyetä irroittautumaan ihmisestä, kun mieli vaan vetää kuin magneetti aina häneen. Hetkeksi helpottaa ja kohta taas kahta kauheemmin tuntuu, että olis ihan pakkojen pakko päästä hajuetäisyydelle.

        Järjen ja tunteen kamppailua. Eikä yhtään oo auttanut ettei hän tunne samoin. Ei niin tippaakaan. Se on ihan raivostuttava tunne.

        Tykkääkö 'hän' kun kerrot tänne tunteita?


      • HALiMONSTERi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tykkääkö 'hän' kun kerrot tänne tunteita?

        Lyhyesti, ei tykkää. Ei varmasti tykkää avoimuudesta joka liitetään häneen, koska hän ehkä kokee tietynlaista alastomuutta asian edessä. Ylipäänsä, että hän on mitenkään liitoksissa minuun.

        En kuitenkaan varsinaisesti usko, että häntä mun tunteet häiritsee, ehkä loputon vatvominen kylläkin. Hmm, hänestä voisin olettaa että kokee mun fiilikset suurennelluiksi, ahdistaviksi jopa pöljiksi.

        Vaikka ei hän varmasti sinällään ole pahoillaan, että hänestä pidetään. Hän ei vaan tykkää julkisuudesta, vaikka anonyyminä esiintyykin kirjoituksissani. Hän kuitenkin tietää, kun lukee että hönestä kirjoitan ja se voi olla epämukavaa suhteessa missä kirjoitan.

        Olen siitä aidosti pahoillani, mutta kyllä. Sen verran itsekäs, että pidän oikeutenani avata sisintäni tänne kun en muuallekkaan voi. Häntä en voi asialla rasittaa henkilökohtaisesti ja kotonakaan en voi puhua, joten jos olen vaan hiljaa kun pitää purkaa teen itselleni väkivaltaa ja siihen suostu.


      • HALiMONSTERi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Lyhyesti, ei tykkää. Ei varmasti tykkää avoimuudesta joka liitetään häneen, koska hän ehkä kokee tietynlaista alastomuutta asian edessä. Ylipäänsä, että hän on mitenkään liitoksissa minuun.

        En kuitenkaan varsinaisesti usko, että häntä mun tunteet häiritsee, ehkä loputon vatvominen kylläkin. Hmm, hänestä voisin olettaa että kokee mun fiilikset suurennelluiksi, ahdistaviksi jopa pöljiksi.

        Vaikka ei hän varmasti sinällään ole pahoillaan, että hänestä pidetään. Hän ei vaan tykkää julkisuudesta, vaikka anonyyminä esiintyykin kirjoituksissani. Hän kuitenkin tietää, kun lukee että hönestä kirjoitan ja se voi olla epämukavaa suhteessa missä kirjoitan.

        Olen siitä aidosti pahoillani, mutta kyllä. Sen verran itsekäs, että pidän oikeutenani avata sisintäni tänne kun en muuallekkaan voi. Häntä en voi asialla rasittaa henkilökohtaisesti ja kotonakaan en voi puhua, joten jos olen vaan hiljaa kun pitää purkaa teen itselleni väkivaltaa ja siihen suostu.

        Mutu, että jos hän lukee mun juttuja häneen liittyen, niin häntä voi välillä ärsyttää ne. Voi myös huvittaa ja joskus hän pystyy ymmärtämään mitä tunnen tai ylipäänsä ajattelen elävästä elämästä, rakkaudesta jne.

        Hän on älykäs, analysoiva, huumorintajuinen, mutta tarkka yksityisyydestään ja miten asiat tuodaan julki. Ei tiukkapipo, mutta tarkka.

        Anyway, hän on ihana jopa kun ajattelee, että mä olen ihan dorka juttuineni. Ei sille vaan voi mitään.. Ihanalle eikä mun dorkuudelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asiathan ei etene kylläkään itsestään, ellei jompikumpi osapuoli asiaa edistä. Se nyt vaan on fakta.

        Kaikkien asioiden ei ole tarkoitettu etenevän, se voi olla ihan oikeansuuntaista empimistä ja asioiden tärkeysjärjestykseen asettamista, jossain vaiheessa elämää ei voi enää vaan mennä omien mielihalujensa perässä, näiden kaksoisliekkien sun muiden tuota varten keksittyjen huuhaa-yhteyksien


      • Anonyymi
        HALiMONSTERi kirjoitti:

        Itse taas välttelisin toista, jos on se kielletty juttu kerran olemassa. Enkä pörräisi seurassa, kun siinäpä on se riski, että jos sattuskin tunteet yllättäin kohtaamaan, niin tilaisuus voi tehdä varkaan ja sittehän sitä vasta kusinen show alkaa.

        jos ihastus on aitoa yhteyttä sen pystyy kyllä muuntamaan kaverilliseksi vireeksikin niin halutessaan, emme ole eläimiä kuitenkaan


    • Anonyymi

      Ole varovainen. Katso toisen ilmeitä ja eleitä,niistä luet paljon. Älä nolaa itseäsi, sitten olisi vaikeaa eteenpäin. Minulle kävi niin,että naapurin itserakas ja itsestään liikaa luuleva eukko ei jaksanut hillitä itseään,soitti ovikelloa, tunki ohitseni sisälle ovesta ja ilmoitti : olen tullut tapaamaan ,sitten lausui mieheni nimien. Kun olin huomannut, että hän luulee itseään mieheeni,seisoin kamarin oven edessä,sen jossa mieheni oli. Että jotain rajaa olisi. Mutta tunki sinne ohitseni, nolostui ja kääntyi pois,kun älysi, ettei ole tervetullut. Sama lutka tuli seuraavana päivänä uudelleen, sanoin .ettei nyt sovi tulla. Siitä älysi viimein. En välittänyt tuosta,sillä mieheni ei ole muista välittänyt minuun tutustuttuani. Se eniten suututti että luuli itseään minua paremmaksi ,tunki kotiini, vaikka muutenkin kirkkaasti hävisi joka suhteessa minuun nähden.

    • Anonyymi

      Käsittämätöntä. Joku on lukenut mun ajatukset. Mä en oo kirjoittanut tätä, mutta todella olisin voinut, joka pilkkua ja välilyöntiä myöten!

      😳

      • Anonyymi

        Naurettavaa ja rumaa pilata toisen muistot kaukaisuudesta. Koskaan en ole kertonut ikävöiväni vaan kysynyt peruskuulumisia vähän. Nähdä olis ihan mukava kun on tuota ikää tullut, eikä entinen rassaa mieltä, niin menis lungisti ihan.


    • Anonyymi

      Kerro sitten, ap, miten kävi. Täällä on minut mukaan lukien varmaankin muutama muukin, joka pähkäilee ihan samaa asiaa. Spekulointi on yksi asia, mutta oikeasta tapauksesta kuuleminen jo paljon konkreettisempaa. Tsemppiä ja onnea, palaa asiaan, jooko.

    • Anonyymi

      Olen aikoinani kertonut tunteistani ja saanut katua. Nykyään pidän suuni supussa ja odotan vastapuolen aloituspalloa.

      • Anonyymi

        Näin se on, se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Sitä voi ystävällisyydenkin tulkita väärin. Toki on idioottimaista jos kehuskelee tai ilkkuu toisen tunteille tai ylipäätään levittää sitä tietoa.


      • HALiMONSTERi

        Joo. Oon ajatellut vähän samoin, etten enää tulevaisuudessa kerro ääneen ihastumista. Pidän omana tietonani.

        Vapaa tai varattu. Tulee aina hämminkiä kun ihastuu ja ääneen asian sanoo.


    • Anonyymi

      Aina kannattaa tunnustaa positiivisia asioita. Siinä oikeastaan ei voi hävitä mitään paitsi jos toinen on hankala ihminen ja sen vuoksi katkaisee jonkin jo olemassaolevan ihmissuhteen/välit. Silloinkin voi tämän nähdä isossa kuvassa hyvänä, kun paljasti todellisen luonteensa. Useimmat normaalit eivät pahastu jos joku heihin ihastuu, päinvastoin, vaikka eivät itse tuntisikaan mitään. Useimmille se on imartelevaa.

    • Anonyymi

      Joko kerroit? Meinasitko kertoa kasvotusten vai ihan viestin/sähköpostin välityksellä?

    • Anonyymi

      Mä oon kans päättänyt monesti, mutta ei. Se "sorry no hard feelings" ei haittaisi, jos kuviossa ei olisi sitä vahvaa jatkuvaa samaa ympäristöä.

      Taitaa usein nuo pelot torjutuksi tulemisesta, pelko sosiaalisten kuvioiden kiusallisuudesta, pelko muutoksesta, yleiset moraalikäsitteet (oikeasti, jos 40 vuotta sitten joku on kokenut suhteensa huonoksi, ottanut eron ja aloittanut uuden suhteen, ihan 40 vuoden päästä sitä tekoa, toisessa polvessakin voidaan "paheksua" tekoa!!!)
      Ihmisiä tulee ja menee, ihmiset kasvaa ja kehittyy, asioita sattuu ja tapahtuu ja lopulta jokainen vastaa itse omasta onnellisuudesta ja sen eteen tekemisestä. Sitten jos ei uskalla yrittää voi olla ettei mitään koskaan tulekkaan.

      Ja joo, ajattelin mennä tuonne peilin eteen kysymään itseltäni että olisiko aika ottaa vähän ryhtiä ja tehdä jotain ihan itse.

    • Anonyymi

      Mielenkiintoista miten paljon keskustelua aihe on herättänyt., vieläpä ihan asiallista pääosin. Meitä taitaa olla samassa veneessä useampikin. Paradoksaalista kyllä jo tänne anonyymisti avautuminen on auttanut ainakin hetkellisesti korventavaan kaipauksen tunteeseen; en ole juurikaan ajatellut Häntä viimeiseen vuorokauteen, avauksen aihetta toki. Ennen kesää on tiedossa illanvietto, jossa otan asian esille, jos vielä tuntuu siltä. Sen jälkeen emme tapaa pariin kuukauteen, joten pöly saa laskeutua rauhassa. Palaan asiaan sitten miten meni.

      Ap

    • Anonyymi

      Oletko vielä löytänyt kohdetta?

    • Anonyymi

      Täällä myös yksi pähkäilee saman asian kanssa.
      Päätin että kerron huomenna hänelle tunteistani koska haluan mennä asiassa eteenpäin.
      Jännittää ihan kamalasti.

      • Anonyymi

        Olet rohkea, onnea!


    • Anonyymi

      No eivät kai ihmiset nyt yleensä sentään tuolla tapaa mene ihastuksiaan suorasanaisesti tunnustelemaan vaan pyytävät ihan vaan treffeillle ja sillä tavalla ilmaisevat kiinnostuksensa. Johon toinen voi vastata kieltävästi vedoten johonki käytännöllliseen esteeseen. Jolloin tuota tunnepuolta ei eksplisiittisesti tarvitse käsitellä lainkaan. Vaikka sitä olisi, molemminpuolista. Ja näin voi kumpikin säilyttää kasvonsa, ja voidaan säilyttää välit luontevina.

      • Anonyymi

        Kyllä näin on. Tunteiden tunnustaminen ihastukselle tekee haavoittuvaksi jollei ole jo seurustelusuhteessa. Monta kertaa ihmisten välillä on sähköä, muttei siitä puhuta koskaan.
        Tietysti jos on hyvä kaveri niin hänelle voi sanoa leikkimielisesti et on ihan fooling In laav häneen.
        Vastapuoli voi ottaa tämän tosissaan tai nauraa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä näin on. Tunteiden tunnustaminen ihastukselle tekee haavoittuvaksi jollei ole jo seurustelusuhteessa. Monta kertaa ihmisten välillä on sähköä, muttei siitä puhuta koskaan.
        Tietysti jos on hyvä kaveri niin hänelle voi sanoa leikkimielisesti et on ihan fooling In laav häneen.
        Vastapuoli voi ottaa tämän tosissaan tai nauraa.

        Päinvastoin silloin kun on sinkku se on kevyttä ja helppoa, jos on kulissiliitossa se ei olekaan niin yksinkertaista.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sofian ökyilyt on loppu

      Miksiköhän Sofian instassa on ollut viime aikoina niin kovin hiljaista? Liittyykö syy kenties piriparin eroon? Sofia joutui muuttamaan ex-hoitonsa sis
      Kotimaiset julkkisjuorut
      245
      4570
    2. Syystäkin ollut kirjoittamatta

      Mutta minun silmissäni olet kulutettu, käytetty, pilattu ja raiskattu jätteeksi. Kyllä moni sinua mielellään hässisi, mutta ei sinusta ihmistä rinnall
      Tunteet
      303
      2052
    3. Nato-ovi pysyy kiinni Suomelta.

      Usa ei puutu Suomen ja Turkin väliseen kiistaan, joten menee vuosia Nato-oven repimiseen ja voi olla että sisään ovesta ei koskaan päästäkään. https:/
      Maailman menoa
      434
      1703
    4. Stefan Thermanin käräjät on 16/6. On jännät ajat miehellä edessään.

      Neljä syytettä on nyt edessä, laittomasta uhkailusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja ampuma-aserikoksesta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      46
      989
    5. Mitä kummaa tapahtui, että Suomalaiset yhtäkkiä Natoon haluaisivat?

      Ulkomailla ihmetellään, "mikä teihin rauhanomaisiin suomalaisiin oikein meni kun, yht'äkkiä sotahulluiksi muutuitte"? Erittäin hyvä kysymys joka pitäi
      Maailman menoa
      555
      987
    6. Onko meillä tilanne mies

      Vai kuvittelenko vaan? Onko puoleltasi kaikki täysin ohi?
      Ikävä
      60
      896
    7. Nytkö se taas alkaa - apinarokko ja rokotuspainostus

      Valmistautukaa concoy väki. Wef ja muut globalistit eivät saaneet koronalla tarpeeksi kiusattua ihmisiä. Nyt pukkaa kuitenkin taas uutta riesaa: htt
      Maailman menoa
      204
      883
    8. Oot sekottanut mut

      Enkä enää tiedä miten päin olla, kiitos tästä ärsyttävän ihana mies 🙃🥰🔥😤🤯😞
      Ikävä
      37
      783
    9. No niin.. nyt ihan vakavasti..

      Haluisitko mies nähdä ja jutella ihan oikeasti? Kun mä haluisin.. voisitko antaa jonkun vihjeen. Tiedän että oot täällä, mut en tiedä että miksi sä tä
      Ikävä
      52
      748
    10. Ajatus on nähdessä

      Jutella ja sopia ajankanssa keskustelu edes kerran, selkiyttäisi asioita. Vain kasvotusten, vain sinulle. Katoamalla päätät toisin, oletko ihan varma
      Tunteet
      51
      715
    Aihe