mustasukkaisuudesta voi parantua

Mä aattelin kirjottaan oman kokemukseni. Mä oon hyvinkin rikkinäisen menneisyyden elänyt nainen. Mulla on ollut useita kumppaneita,jotka on pettänyt mua ja joita Mä oon pettänyt. Ja paljon muuta tapahtunut.
Tämä suhde missä nyt oon,on oikeasti toka turvallinen suhde ja mies,joka on luotettava. Tätä edellinen suhde oli myös luotettavan miehen kanssa,ja pääsin hänen aikanaan paranemaan. Sain vahvistettua 6v aikana itsetuntoani hyvin paljon ja muutenkin parannuttua mun traumaattisesta elämästä. Tän nykyisen kanssa on aivan upea suhde. Hän huomioi mua,kehuu,kannustaa,rakastaa,ostaa kukkia,katsoo mua silmät täynnä rakkautta ja ihaillen, on kova pussaan ja halaan,seksielämä on hyvä,kommunikaatio toimii,on romanttinen,hellä jne... Aiemmin siis olen ollut erittäin mustasukkainen,sairaalloisestikin. Nyt tänä päivänä en koe juurikaan mustasukkaisuutta, tai jos koen,niin sellasta pientä,joka ennemminkin tuo mulle hiukan "kiksejä" tähän suhteeseen. Olemme myös puhuneet muutaman kerran yhdessä,mistä asioista toinen on mustasukkainen.
Mun mies näki vain mut rakastumisvaiheessa,eli joku 9kk. Sitten alkoi tämä toisten naisten katselu. Mutta se on mulle ihan OK. Itsekin tykkään nykyisin katella kauniita naisia. Saatamme yhdessäkin kommentoida,tai hän joskus mulle tai Mä joskus hälle. Eikä tuu yhtään huonoja fiiliksiä. On joko neutraali olotila tai sit hyvä fiilis. Mies ei juurikaan katso pornoa yksin, mutta joskus katotaan yhdessä. En koe siitäkään yhtään mustasukkaisuutta. Usein kuitenkin sytytään toisistamme. Mies on kova flirtti. Keskenään me flirttaillaan päivittäin,nauretaan paljon,hassutellaan,vitsaillaan,flirttaillaan. Mies varmaan flirttailee ilman muakin tutuilleen, muttei sekään mua haittaa,must se on viatonta hauskanpitoa. Itekki joskus flirttailee miehille. Koen itseni viehättäväksi ulkoisesti ja sisäisesti mutta tiedostan myös että on mua kauniimpia/seksikkäämpiä naisia,muttei se mua haittaa. Mies on yhden naisen mies ja tykätään omistautua toisillemme tietyllä tapaa,kummallakaan eioo hirveesti toista sukupuolta olevia kavereita,muutamia on. Mies on vähä mustis mun yhestä mieskaverista,mutta hän on vaan ilmaissut sen,ei kieltänyt olla olemasta kaveri. Että tähän pisteeseen oon päässyt sieltä sairaan mustasukkaisuuden tasolta. Aiemmin en voinut sietää yhtään jos jokku kumppanit ees katsoi muita naisia. Pornoa ei saanut olla ollenkaan. Sain raivokohtauksia ja sitten puolestani "tein" mun kumppanit mustasukkaiseksi,kostoksi. Mä olin hyvin kontrolloiva ja sain kauheita kohtauksia. Toki kaikki nämä mun kumppanit kyllä olivat epäluotettavia(ns renttuja) ja olivat kyllä uskottomia ja mäkin olin kaikille uskoton. Olimme mustiksia puolin ja toisin. Eli mun keinoni oli parantua se,että löysin luotettavan miehen,jonka kanssa olin 6v ja sinä aikana pikkuhiljaa paranin. Sain itsetunnon kuntoon. Sitten tämä nykyinen on luotettava ja oon parantunut lisää. Toki mulla on yhä työstämistä ja tasapainoilua näiden asioiden kanssa ja käyny pitkän terapian ym. Haluisin kuulla muiden tilanteista. Sekä siitä että olette mustiksia tai siitä että olette parantuneet. Ja vain asiallista keskustelua,kiitos :)